Presidentti Niinistö sanoi puheessaan vaalikauden päättäjäisissä, että naapuruus on joka sään tosiseikka, josta on huolehdittava niillä tavoin kuin se on mahdollista.
Niinistön mukaan Suomen ja Venäjän suhteet erityisesti talouden saralla eivät ole immuuneja laajempien jännitteiden seuraamuksille. ”Kenenkään etua ei kuitenkaan palvelisi, jos suhteita Venäjään ryhdyttäisiin tarkoituksellisesti rapauttamaan”.
Samassa tilaisuudessa puhemies Eero Heinäluoma puhui samasta teemasta:
”Sapelin kalistelua ja uhmakkaita puheenvuoroja on nyt riittävästi. Vuoropuhelun ja yhteistyön rakentajia, sanansa pitäjiä, kaivataan.
Suomen aseman ja ulkoisen luotettavuuden kannalta on merkityksellistä, että kaikki keskeiset toimijat kulkevat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtä jalkaa ja lähettävät samoja viestejä.”
Kun Juha Sipilä aivan oikein lausui muutaman sanan J.K. Paasikiven ulkopoliittisen linjan puolesta muutama päivä sitten hän joutui selittelemään lausuntojaan. Jo on aikoihin eletty! Tässäkin mielessä oli hyvä, että Niinistö ja Heinäluoma käyttivät tasapainottavat puheenvuoronsa.
Meillä on siirrytty viime aikoina askel pidemmälle lännettyneessä ajattelussamme: nyt kilpaillaan siitä, kuka osaa räväkämmin arvostella Venäjää. Venäjä-suhteissa ei ole kysymys mistään uskalluskilpailusta, vaan kyvystä käyttää tervettä järkeä.
Jotkut näkevät lännettymisen lineaarisesti etenevänä prosessina, jossa on välietappeja, joiden läpi juostaan niin nopeasti, ettei ”turhia” epäileviä ajatuksia ehditä sanoa väliin. Onneksi kriittisille puheenvuoroille on löytynyt sija.
Kokoomuksessa alkaa liberaalien ja konservatiivien välinen valtataistelu, presidentti ilmeisemmin paremmin informoituna todellisesta geopoliittisesta tilanteesta pistää länkiä kaulaan tolvana pääministerille. Hyökkäysministeri sai muutenvain oikeutetun ryöpytyksen osakseen. Minulla on karmea etiäinen Hilary Clintonin mahdollisesta valtakaudesta, silloin voi alkaa realisoitua se isäntämaa sopimuksen ukaasi ,josta mainitsin .
VastaaPoistaUsein demokraattien on pitänyt olla kovempia ulkopolitiikassa kuin republikaanien säästyäkseen arvostelulta. Obama on kuitenkin pitänyt puolensa ja välttänyt seikkailupolitiikkaa. Hillarya pidetään tiukempana, mutta hänen kokemuksensa on ylivertainen republikaanien kellokkaisiin verrattuna.
VastaaPoista