Yle TV1:n A-studio talkissa käytiin 12.2.2015 hyvätasoinen keskustelu Ukrainasta tilanteessa, jossa Merkel ja Holland ”viimeisenä” keinona yrittivät estää sodan eskaloitumisen. Keskusteluun osallistuivat Pekka Haavisto, Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta instituutista ja Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista sekä Gennadiy Naumov, Suomen ukrainalaisten yhdistyksen sihteeri.Keskustelu käytiin Sakari Kilpeläisen johdolla.
Keskustelu oli sivistynyttä ja keskustelijat myötäilivät toisiaan. Osallistujat eivät pyrkineet luomaan suurempia vastakkainasetteluja toistensa välille. Lähestymistapani on seuraavassa keskustelua ”viipaloiva”. Yritän esille tulleiden näkemysten valossa löytää eritellyn kuvan suhtautumisesta Ukrainan tilanteeseen.
Edellä esitetystä huolimatta keskustelu paljasti eräitä juonteita Ukrainan ympärillä velloneesta ”näkemysten kamppailusta”. Määrittelisin nämä katsantokannat kahteen pääryhmään, inhorealistisiin ja moralistisiin. Korostan, että eriävät käsitykset keskustelijoiden välillä eivät olleet missään tapauksessa räikeitä.
Moralisteja keskustelijoista edusti Pekka Haavisto, joskaan hän ei tässä suhteessa pääse lähellekään puoluetoveriaan Heidi Hautalaa. Haavisto esiintyi tapansa mukaan tasapainoisesti ja rauhallisesti. Ilmeet, eleet ja puheet paljastivat, että Sinikukka Saari oli selvästi henkisesti lähellä Haavistoa. Inhorealisteja keskustelussa edusti Markku Kangaspuro. Hänenkään osalta en käyttäisi mitään leimakirvestä, koska näkemykset olivat hyvin tasapainoisia.
Erittelen seuraavassa asiakohdittain näiden kahden arviointinäkökulman keskeiset argumentit (en kuitenkaan sido esitystäni suoraan A-studion keskustelijoiden mielipiteisiin, vaan johtopäätökset ovat omiani):
Venäjän laajenemispolitiikka
Moralistit: Venäjän tarkoitus on luoda Novorossija, johon kuuluu huomattavasti laajempia alueita kuin ne, mitkä ovat nyt separatistien ja heitä tukevien venäläisten hallussa. Kysymys on osasta Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä. Separatistien ja Venäjän operaatio on Ukrainan ryöstö. Krimin valtausta ei voi moraalisesti hyväksyä nyt eikä koskaan.
Inhorealistit: Venäjän ainoa keskeinen tavoite oli vallata Sevastopol ja Krim, jotka ovat aina olleet tärkeitä alueita Venäjän turvallisuuden näkökulmasta. Venäjä ei voi luopua Krimistä. Itä-Ukrainan sota tuli Krimin ”seurannaisvaikutuksena”, joka on Vladimir Putinin kannalta hankalaa, koska separatistit ovat venäläisiä ja Venäjä on luvannut tukea venäjänkielisiä vähemmistöjä myös emämaan ulkopuolella. Putinin on vaikea irtautua kasvojaan menettämättä Itä-Ukrainasta. Ukrainan alueen haltuunotto on ryöstö, mutta tuleva kompromissi alueen hallinnosta edellyttää myös Venäjän elintärkeinä pitämien etujen huomioimista.
Venäjän imperialismi
Moralistit: Kiina ja Venäjä tavoittelevat moninapaista maailmaan Yhdysvaltojen liian hallitsevan aseman takia. Venäjällä on kuvitelmansa mukaisesti suuri supervallan rooli maailmanpolitiikassa, jota sen talouden koko ei tue.
Inhorealistit: Venäjän tavoitteet rajoittuvat sen oman turvallisuuden takaamiseen. Venäjän tarkoituksena on luoda Ukrainaan federalistinen valtio, jonka itäosilla on autonominen asema. Se haluaa vaikutusvaltansa maailmanpolitiikassa lisääntyvän.
Separatistien asema rauhanneuvotteluissa.
Moralistit: Ukrainan kriisi on ratkaistava valtionpäämiesten välillä. Separatisteille ei voida antaa samanlaista statusta. Separatistit ovat terroristeja ja ryöväreitä.
Inhorealistit: Separatistien on saatava istua neuvottelupöydässä, koska kysymys on heidän omasta asiastaan ja koska rauhanratkaisuja ei saada aikaan ilman heidän panostaan. Separatistit eivät ole Putinin käskyläisiä, vaan heillä on myös itsenäinen rooli. (Separatistit pääsivät neuvottelupöytään Minskissä, kun sopimuksen allekirjoittivat ns. kontaktiryhmä ja separatistit. Tällä Kiovan hallitus vältti tunnustamasta separatisteja virallisesti).
Ukrainan aseistaminen
Moralistit: Jo pelkkä uhka amerikkalaisten aseiden toimituksesta pakotti Vladimir Putinin neuvottelupöytään. Saksa ja USA ovat koordinoineet toimenpiteensä. Ukrainan aseistaminen oli sovittu etukäteen uhkaksi Venäjälle.
Inhorealistit: Saksa ja USA ovat eri mieltä Ukrainan aseistamisesta. Saksa: ei aseita Ukrainaan. Koko Ukraina voi muuttua taistelukentäksi. Sodan eskaloitumisvaara ilmeinen.
EU:n ulkopoliittiset edustajat.
Moralistit: Komissio jätettiin sopimuspöydän ulkopuolelle. Nyt voitiin hyväksyä kriittisessä tilanteessa Saksan ja Ranskan johtajien toimet. Näin ei voi jatkua.
Inhorealistit: Oli oikein, että Ranska ja Saksa käyttivät EU:n mandaattia Ukraina-neuvotteluissa. EU on poliittisesti liian kirjava pystyäkseen päättämään yhteisesti asioista.
Rajavalvonta
Moralistit: Ukraina haluaa päästä itärajansa valvojaksi. Sille tulee sopimuksin taata pitävä valtakunnanraja. Jäätynyt konflikti on moraalisesti ja poliittisesti kestämätöntä (Minskissä sovittua: Ukrainan on tehtävä perustuslakiuudistus ja hajautettava valtiovaltaa vuoden loppuun mennessä yhteistyössä separatistialueiden edustajien kanssa päästäkseen hallitsemaan Venäjän vastaista rajaa).
Inhorealistit: Jäätynyt konflikti on parempi kuin sota ja ihmisten jatkuva tappaminen.
Kirjoituksessa käyteyt kantojen nimitykset eivät mielestäni ole täysin onnistuneita, sillä ne eivät aina sisällöiltään puhtaasti heijastele sen enempää moralismia kuin (inho)realismiakaan. "Moralisteilla" voisi jopa sanoa joissain kohdissa olevan kyynisempi ja (inho)realistisempi käsitys asiaintilasta, kun taas kirjoituksen "inhorealistit" hyssyttelevät, tulkitsevat parhain päin ja myötäilevät Kremlin kantoja. Toivottavasti Kangaspuro ei ihan kirjoituksessa olleella tavalla asioita ilmaissut, sillä esim. tämä lähentelee poskettomuudessaan niitä Lavrovin lausuntoja, joille taannoin naureskeltiin Münchenissä:
VastaaPoista"Separatistien on saatava istua neuvottelupöydässä, koska kysymys on heidän omasta asiastaan ja koska rauhanratkaisuja ei saada aikaan ilman heidän panostaan. Separatistit eivät ole Putinin käskyläisiä, vaan heillä on myös itsenäinen rooli"
Toteankin kirjoituksessani, että kyseiset henkilöt eivät edusta mitään puhtaaksiviljeltyä kyynisyyttä (inhorealismia) tai moralismia, mutta näen kriisin (ja sodan) taustalla nämä kaksi pääsuuntausta. Tulkinnat ovat omiani. Moralistinen suhtautuminen ja ihorealismi voivat olla tärkeitä tekijöitä silloin, kun ratkaisua oikeasti tavoitellaan.
PoistaKyllä mielestäni separatisteilla on myös itsenäinen rooli, joskin sitä on vaikea irrottaa Venäjän kannasta. Meillä on taipumusta yksinkertaistaa kriisien syntymekanismeja. Siksi niiden ratkaisutkin ovat niin työläitä.
Asioista perillä oleville on täysin selvää, että Donbasin separatismi on hyvin pitkälti Venäjän luoma, masinoima ja ylläpitämä keinotekoinen ilmiö. Separatismilla ei ole ollut aluperinkään kovin suurta kannatusta ja Venäjän aktiivinen rooli tapahtumien järjestelyssä on ollut ensihetkistä saakka hyvin ilmeinen; esim. Donetskissa hommanhan pistivät vauhtiin FSB-upseerit Igor Strelkov ja Alexander Borodai. Aseita, kalustoa ja miehiä on vuolaasti virranut koko ajan Venäjältä, ja Venäjän virallisen armeijan joukkojen osuus on kasvanut kasvamistaan sekalaisessa, pääasiassa Ukrainan ulkopuolelta tulleessa joukkoaineksessa. Donbasin tapahtumien pitäminen spontaanina kansannousuna tai legitiiminä sisäisenä konfliktina, on kaiken tiedon valossa kyllä melkoista fantasiaa, ei ainakaan "inhorealismia". Separatisteilla ei liene juuri nimeksikään itsenäistä roolia, "omaa asiaa", vaan he ovat lähinnä Kremlin nukkeja toteuttamassa imperialistista aggressiota suvereenia valtiota kohtaan. Tämän todellisuuden kieltäminen ei ainkaan tuo ratkaisua yhtään lähemmäksi.
VastaaPoistaTässä vaiheessa vakavasti harkittava vaihtoehto Ukrainalle mielestäni olisi "tehdä suomet" eli yrittää luovuttaa Venäjän joukkojen valtaamat alueet heidän hallintaansa, eristää ne muusta Ukrainasta tehokkaasti ja keskittyä terveen Ukrainan rakentamiseen sekä puolustamiseen. Federalisaation tai muunlaisen integraation myötä he vain pääsisivät sabotoimaan Ukrainan tervehtymistä eurooppalaiseksi valtioksi...
Käsittäkkseni separisteissa on hyvin monelaista ainesta. Osa kannattaa liittymistä Venäjään, osa kannattaa vahvaa autonomiaa, osa kannattaa federaatiota.... On vaikeaa tietää, millä kannalla Venäjä on. Mikään yhtenäinen joukko separatistit eivät ole. Mitenkään itsestään selvää ei ole, että Venäjä haluaa Ukrainan itäosat. Venäjä haluaa tavalla tai toisella puskurin, jolla lännen eteneminen pysäytetään. Viimeisen kappaleen mielipiteesi viittaa, että olet ottanut lusikan kauniiseen käteen ja ruvennut inhorealistiksi. Olet luopunut moralistien oikeusvaltio- ja ihmisoikeusperiaatteista.
PoistaMikä on oikeusvaltio? Nähdäkseni oikeusvaltio on maa, jossa lakeja sovelletaan kaikkiin samoin perustein ja ennustettavalla tavalla. Poikkeusolosuhteissa oikeusvaltion tunnistaa siitä, että normaaliaikana sovellettavia perusoikeuksia rajoitetaan systemaattisesti laeilla.
PoistaMarkon esittämä ratkaisu on mahdollinen oikeusvaltiossa, kunhan ketään luovutettavalla alueella asuvaa ei estetä pakenemasta jäljelle jäävään tynkämaahan. Jos valtion eloonjääminen edellyttää jostain alueesta luopumista ja sen antamista diktatuurille, tämä on oikeusvaltiossa tehtävissä. Esimerkkinä on vaikka Länsi-Saksa, joka ei ryhtynyt sotaan Itä-Saksaa vastaan palauttaakseen itäsaksalaiset kansalaisensa osaksi ihmisoikeuksia kunnioittavaa oikeusvaltiota.
Käyttämäsi määrittely oikeusvaltiolle ja ihmisoikeuksille on sellainen, että sen perusteella Suomi lakkaa olemasta oikeusvaltio, kun valmiuslainsäädäntö otetaan käyttöön. Näin ei ole. Pitää ymmärtää, että kansallisen puolustuksen sitä tarvitessa oikeusvaltio ja ihmisoikeudet ottavat erilaisen ilmiasun kuin kauniilla säällä, vaikka niiden ydin säilyy muuttumattomana.
Kysymys oli siis moralisteista ja inhorealisteista. Moralistit eivät voi hyväksyä minkään osan irroittamista Ukrainasta. Itse asiassa lännen virallinen kanta on hyvin pitkälle tämä. Inhorealisti toteaa, että Krim ainakin ja ehkä myös Itä-Ukraina on todennäköisesti menetetty ja siten pysyvähkö ratkaisu, jonka kanssa pyritään elämään.
PoistaOlen Markon kanssa samaa mieltä siitä, että separatistit ja Venäjä eivät anna Ukrainan irtautua separatistien hallussa olevista alueista hevillä, koska jonkun on maksettava jälleenrakentaminen. Vain itäosien täydellinen irtautuminen siirtää vastuun separatistien hallinnolle ja/tai Venäjälle.