sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Totaaliseen informaatiosotaan?

Totaalinen sota -käsitteen lanseeraajaksi sanotaan usein kenraali Erich Ludendorfia (”Der Totale Krieg”). Sillä tarkoitetaan kokonaisen kansakunnan alistamista sodankäynnin tarpeisiin. Sota siis vaikutti sotaa käyvän kansan jokaiseen jäseneen sodan osapuolena.

Kriittisesti määritettynä Napoleonin sodat ja ensimmäinen maailmansota eivät olleet totaalisia sotia. Kyllä siviilit joutuivat sodan jalkoihin, mutta jokaisen kansalaisen rekrytointi sotaan on liioiteltua. Totaalisesta sodasta ei voida myöskään puhua, kun venäläiset hävittivät yksipuolisesti Suomea Isonvihan aikaan. Se oli hävityssotaa, joita historian saatossa on pelottelumielessä käyty lukemattomia kertoja.

Totaalinen sota täydessä merkityksessään yhdistetään usein Joseph Goebbelsiin, joka käytti nimenomaista ilmaisua ”totaalinen sota” julistaessaan sen Saksan kansalle (Huom., siis omalle kansalleen!) talvella 1945.

Ludendorfin mukaan sota ei ollut enää Clausewitzin sanoin ”jatkoa politiikalle”, vaan politiikan piti palvella sotaa. Siviiliväestön tahtoa tuli muokata propagandan keinoin. Kun kuuntelee tämän päivän puheita trolleista, hybridisodasta ja propagandasta tulee mieleen ajatus voisiko informaatiosota olla totaalista. Valtiojohtoinen mielipiteenmuokkaus ulotetaan sekä omiin kansalaisiin että ulkomaisiin tahoihin. Omiin kansalaisiin vaikutetaan niin, että saadaan tuki ulospäin suuntautuvaan poliittiseen tai sotilaalliseen aggressioon. Jokainen rekrytoidaan!

Kuva: Erja Tikka

Totaalisesta informaatiosodasta ei voida puhua vielä tällä kertaa, koska kaikkia kansalaisia ei voida alistaa propagandasodan käymiseen. Ihmisiä voidaan lähinnä taivutella siihen mukaan.

Informaatiosota on salakavalaa siksi, että voi olla vaikeaa erottaa ”normaalia” viestintää propagandasta. Liikutaan suvereenisti samoissa välineissä niin kauan, kun käytössä on sellaisilla vapausasteilla määritetty väline kuin internet. Venäjä on esimerkki, miten valtiojohtoinen propaganda menestyy kansalaisten keskuudessa. Mutta Venäjällä kysymys ei varmaankaan ole pelkästään välineestä, vaan nationalismia ruokkivan maaperän pitää olla muutoinkin otollinen.

Verkkosodan tai verkkoihin kohdistuvan sodan eri ilmenemismuodot (kybersota, hybridisota) ovat myös kylmän sodan kehittyneitä uusia versioita. Niillä pystytään tekemään lähes jokaisesta ihmisestä sodan osapuoli.

Totaalista luonnetta viestintä tavoittelee juuri sen takia, että viestintä internetin kautta on globaalia. Siltä on lähes mahdotonta välttyä missään osassa maailmaa, vaikka pimeitä alueitakin toki on.

Silti viestintää voidaan hämmästyttävää kyllä rajoittaa. Tästä esimerkkinä ovat Kiinan onnistuneet toimet rajoittaa kansalaisten saamaa informaatiota ainakin toistaiseksi. Myös Venäjällä toisinajattelevien nomenklatuuraan kohdistuva vastainformaatio on hyvin rajallista. Liberaalista demokratiasta on vain rippeet jäljellä.

Informaatiosotaa käyvät mm. terroristijärjestöt. Ne tavoittavat viestillään koko maailman ja pystyvät taitavasti manipuloimaan ihmisiä missä osassa maailmaa tahansa. Kysymys ei ole uusista ”tappamisen keinoista”, vaan kyvystä uusien välineiden avulla saavuttaa sopivat propagandan uhrit maailmanlaajuisen levikin avulla. Rekrytoinnille avautuu aivan uudet mahdollisuudet!

Ongelmaksi tällainen informaatiosota koetaan lännessä, jossa on eletty vapaan tai melko vapaan informaation välittämisen ympäristössä. Liberaali demokratia on taannut mielipiteenilmaisun moniäänisyyden. Demokratioissa on vaikea sopeutua uuteen maailmaan, jossa vaikutetaan räikeällä ja salakavalalla indoktrinaatiolla tai manipuloinnilla. Olemmeko naiiveja? Kyllä osittain, koska olemme tottuneet tiedonvälityksen objektiivisuutta tavoittelevaan luonteeseen. Silti myös länsimaissa harjoitetaan propagandistista viestintää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa polarisoitunut poliittinen ympäristö on tuottanut hämmästyttävän ilmiön, kun informaatio radion ja TV:n kautta on hyvin tiukasti jakautunutta. Ihmisillä on ikiomat kanavansa, joka heikentää valtavasti kokonaiskuvan saamista. Pahimmillaan muodostuu kaksi yksipuolisen informaatiotarjonnan puolikasta, jotka eivät ole yhteensovitettavissa.

Mielipiteen ilmaisu netin keskustelupalstoilla on räikeää. Meillekin on kehittynyt twitterpropaganda, jossa salamannopeasti mielipide on kaikkien halukkaiden saatavilla. Näissä keskusteluissa on herkästi juupas-eipäs -mielipiteenvaihdon luonne. Tällainen viestintätapa luo edellytykset ”kansalaistrollailulle”.

Aikanaan yritettiin luoda Suomeenkin ”tietotupia”, joihin ihmiset saattoivat kokoontua käyttämään tietoliikenneyhteyksiä. Ne kaatuivat, koska jokaisen oma koti muotoutui tietotuvaksi. Informaatiosodan myötä jokainen koti on muotoutunut informaation lähettämis- ja vastaanottopisteeksi. Vietnamin sota tuotiin television välityksellä joka kotiin, nyt informaatiosota tietokoneen välityksellä saavuttaa joka kodin.

Ei ole kovin paljoa pohdittu sitä, miten tällainen maailmanlaajuinen informaatiosota vaikuttaa ihmisten yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen. Vetäytyvätkö ihmiset ”maailmasta”, josta on nähty ilmaisuja esimerkiksi poliittisessa ympäristössä, kun ”sisäänpäinkääntyneet” populistiset puolueet ovat menestyneet? Vai kyynistyvätkö ihmiset havaitessaan, ettei mihinkään voi luottaa. Tämä on kova testi nimenomaan skandinaavisille luottamusyhteiskunnille, joissa luottamus vieraaseen (myös ventovieraaseen viranomaiseen) on perinteisesti ollut suuri.

Toisaalta hyvä yleissivistys on puskuri mielipidemanipulaatiota vastaan ja tämä vastalääke on vahva Skandinavian maissa. Olen optimisti: suurin osa ihmisistä pystyy ”monikanavaisesti” vastaanottamaan informaatiota aivoihinsa ja suodataamaan ainakin pahimmat totuudenvääristelyt. Taistelu on kuitenkin kokoaikaista, sillä propagandatehtaiden strategia muuntuu käyttökokemuksen perusteella hyvinkin oveliksi konsepteiksi.

Vastapropagandan pitää olla kaikilla tasoilla kunnossa. Oikeastaan tarvittaisiin vapaaehtoinen faktojentsekkausyhteisö, jonka tavoitteena pitäisi olla vääristymien oikaisu ja nopea reagointi pahimpiin falskiuksiin.

Informaatiosodasta on kehittynyt uusi sodankäynnin muoto. Se ei ole uusi keksintö millään muotoa, mutta sen laajuus kehittyneiden tietoliikenneyhteyksien ja -sisältöjen takia on tänä päivänä saanut käsittämättömät mittasuhteet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti