Suuren tulevan eläkeuudistuksen päätökset (= neuvottelutulos) on pääosin tehty ja lainsäädäntövalmistelu on meneillään. Siispä pulinat pois. Ehkä ei aivan näin. Työelämän tutkija, dosentti Anna-Maija Lehto asetti useaan otteeseen kyseenalaiseksi eläkeuudistuksen tarpeen jo ennen uudistusta. Nyt hän palaa asiaan hiukan viiveellä neuvottelutuloksen valmistuttua. Hänen mukaansa eläkeikä olisi siirtynyt jo vuoden 2005 uudistuksen ja ihmisten ”luonnollisen” eläkkeellesiirtymisen myöhentymisen takia asetettuun tavoitteeseen, joka on 62,4 vuotta (HS 15.2.2015: ”Eläkkeelle siirtymisestä käydään tiedotussotaa”).
Viimeisin tieto eläkkeellesiirtymisen ikärajan myöhentymisestä saatiin pari viikkoa sitten, kun todettiin, että odote oli noussut vuodessa 0,3 vuotta 60,9 vuodesta 61,2 vuoteen. Vauhti on yllättävän vinhaa, sillä tasaisen vauhdin taulukolla keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi peräti 64,2 vuotta vuonna 2025, eikä 62,4 vuotta. Ja tämä kaikki tapahtuisi ilman juuri tehtyä eläkeuudistusta! No, kysymys on tietenkin siitä säilyykö vauhti tällaisena. Itse olen kyllä taipuvainen ajattelemaan, että eläkeikä myöhentyy, jos vain talouden kasvua - ja työn kysyntää - saadaan edes jotenkuten aikaan.
Yllättävä tilanne on senkin johdosta, että ihmiset valittavat kovasti työnsaannin vaikeutta ei ainoastaan yli 60-vuotiaiden osalta vaan jo 50 vuotiaiden osalta. Ehkä kuitenkin kysymys on siitä, että työnsä säilyttävien ote työelämään on kestävällä pohjalla johtuen terveys- ja työolojen paranemisesta. Tilanne on toinen työttömiksi joutuneiden osalta: uudelleen työllistyminen on todella vaikeaa.
Oleellista tässä on, että erittäin vaikutusvaltaiset tahot Suomessa eivät uskoneet pelkästään vuoden 2005 uudistuksen ja eläkkeellesiirtymisiän ”luonnollisen” myöhentymisen pitkittävän työuria riittävästi, vaan tarvittiin tuore ”kestävyysvajeuudistus”, jossa eläkeikä virallisesti myöhentyy 65 ikävuoteen.
Uudistuksen arkkitehtien perustelut jo nyt tapahtuneelle eläkkeellesiirtymisen myöhentymiselle ovat seuraavat: eniten eläköitymisiän siirtymään vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeiden lasku. Saman suuntaisesti eläkkeelle siirtymiseen on vaikuttanut varhennetun vanhuuseläkkeen lakkauttaminen. Toki erityisesti Jaakko Kiander myöntää, että ajattelutapa työurien pidentämisestä on muuttunut myönteisemmäksi. Viisikymmentä viisi vuotta täyttäneiden työllisyysaste on noussut 60 prosenttiin (Lehdon mukaan perät 74 prosenttiin!).
Lehto painottaa osin samoja asioita. Tosiasia on, että ikääntyneiden työllisyysasteet ovat kasvaneet reippaasti. Lehto selittää että tämä johtuu siitä, että terveydentila ja halukkuus jatkaa työssä ovat parantuneet. Lisäksi vuoden 2005 uudistus pysäytti tehokkaasti ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen.
Eläkkeellesiirtymisiän pidentymisestä käydään taistelua toisaalta niiden välillä, jotka halusivat ja onnistuivat pidentämään eläkkeellesiirtymisikää 63 vuodesta 65 vuoteen ja toisaalta niiden välillä joiden mielestä viimeisin eläkeuudistus oli hätävarjelun liioittelua ja joustava eläkkeellesiirtyminen (ja vuoden 2005 uudistus) olisi riittänyt. Raskasta työtä tekeville on neuvottelutuloksena räätälöity mahdollisuus jäädä eläkkeelle jo 63 vuotiaana (jos työuraa on takana 38 vuotta ja työkyky on alentunut). Tästä uudistuksen osasta käytetään nimeä työuraeläke. Lehto epäilee, ettei raskaan työn kriteerejä hevillä löydetä.
Onko eläkeuudistuskiista nyt vähän jälkijättöistä? Onhan uudistus käytännössä paketissa. Toisaalta tässä kiistassa on ohjaavana tekijänä kova oikeassa olemisen tarve, toisaalta myös vanha kunnon taistelu establishmentin (jolla on virallinen ”totuus”) ja toisinajattelijoiden välillä, jotka katsovat pystyvänsä argumentoimaan oman näkemyksensä. Näyttää siltä, että pahin eläkkeellepakenemisvaihe on ohi ja ihmisten työkyky ja terveys ovat parantuneet tasolle, jolla jaksetaan kauemmin työelämässä. Tämä on hyvä asia. Uskon, että myös eläkkeelle siirtyjien halu tehdä työtä eläkkeen ohessa kasvaa.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan, millä vauhdilla eläkkeellesiirtymisikä pitenee seuraavan 10 vuoden aikana.
PS
Ehkä kaikki tuo edellä esitetty eläköitymisen myöhentyminen on riittämätöntä.
Suuri haaste (ja erimielisyys) koskee kansantalouden kestävyysvajetta. Menetetään runsaasti käsipareja ja dynaamisuutta, kun ihmisiä siirtyy paljon enemmän eläkkeelle kuin tulee sisään työmarkkinoille. Tämä johtaisi vähitellen kansakunnan elinvoiman ehtymiseen, huoltosuhteen oleelliseen heikkenemiseen ja BKT:n kasvun pysähtymiseen. Maahanmuuttajat auttavat jonkin verran ja eläkkeellesiirtymisajan myöhentäminen lopun vajeesta. Lisäksi työuria tulisi tarkastella myös niiden alkupäässä ja keskivaiheilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti