Ukraina tarjoaa oivan mahdollisuuden tarkastella mitä tahansa konfliktinratkaisua uusista näkökulmista niin toivottomalta kuin kriisin umpikuja vaikuttaakin. Välillä toivo herää ja välillä se sammuu.
Uudet näkökulmat tahtovat olla sellaisia, että ne herättävä tyrmistyksen toisella tavalla ajattelevien joukoissa. Ukrainassa ollaan jakauduttu karkeasti venäläiseen ja läntiseen näkemykseen. Olen kansainvälisiä kriisejä mielessäni pohtiessani tullut johtopäätökseen, että kriisin ratkaisu – jos se yleensäkään on näkyvissä olevan tulevaisuuden aikana mahdollista – voisi perustua toisen asemaan asettumiseen. Ja päinvastoin hirttäytyminen konfliktissa vastakkainasetteluun perustuu usein pelkästään oman näkökulman korostamiseen. Kun molemmat osapuolet tekevät näin on seurauksena umpisolmu. Esimerkki: Venäjä haluaa luoda uudelleen neuvostoimperiumin, länsi haluaa luoda länsimielisten valtioiden saartorenkaan Venäjän ympärille.
Tarvittaisiin siis rohkeaa omasta viitekehyksestä poikkeavaa irtiottoa ja innovatiivista uutta ajatusta vaikka toimien vastavirtaan ”omiin” kannattajiin nähden. Ennen kuin ollaan näin pitkällä olisi syytä pohtia ”osapuolten” vaikuttimia systemaattisesti. Niistä moniakaan ei ehkä voi puolustella, mutta ymmärrys voi kuitenkin lisääntyä.
Yhden etenemistien osoittaa entinen suurlähettiläs Hannu Mäntyvaara Kanava-lehden (1/2015) artikkelissa ”Ukraina – mitä länsi tavoittelee”, jossa hän luotaa laajaa geopoliittista ratkaisua, jonka piirissä olisivat, paitsi Ukraina, niin myöskin Itämeren alue (Puola, Baltia sekä Suomi ja Ruotsi) ja osin Keski-Eurooppa. Takuutahoina olisivat Nato, Venäjä, EU ja IMF (Ukrainan talous). Ajatus on ennakkoluuloton, sisältäähän se kokonaisratkaisun koskien Venäjän lähialueita.
Tarkastelen seuraavassa Ukrainan kriisin kehittymiseen johtaneita syitä Tuija Paunion samaisessa Kanava-lehdessä (1/2015) olleen artikkelin ”Venäjä, EU ja eristäytymisen pelko” -näkökulmasta. Hän tarkastelee asioita rohkeasti valtavirrasta poikkeavalla tavalla. Yritän luoda tästä näkökulmasta kuvion, joka avaisi mahdollisuuksia konfliktin ratkaisuun. Tarkastelutapa on väljästi Paunion juttuun perustuva, joten omat mielipiteeni varmasti myöskin painottuvat. Kommenttisarake sisältää pelkästään omia huomioitani. Tässä kirjoituksessa on lännelle asetettu haaste ajatella toisin. Joku toinen voi asettaa haasteen Venäjälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti