Tavallisesti luotettava lähde

Yleisradio on monien paineiden keskellä tällä hetkellä. Myönnän heti alkuun, että sympatiani ovat Ylen puolella, koska sen tarjoama palvelu on lähinnä sydäntäni. Maksan Yle-veroa mielelläni, koska mainoksia ei tarvitse katsella. En toki moiti niitä, jotka katsovat mainosrahoitteisia kanavia. Toki Ylen merkitys on jossain aivan muualla: Yle Areena, Yle puhe ja TV:n ajankohtaisohjelmat ovat suosikkejani. Tärkeimmäksi Ylen tehtäväksi nostan kuitenkin objektiivisuuteen pyrkivän ja kriittisen informaation tuottamisen. Erityisen tarkkailun kohteena ovat uutislähetykset. Mielestäni Ylen kanavilta on kuultavissa varsin objektiivinen kuva maailman tapahtumista.

Kirjoitin 3.2.2015 blogikirjoituksessa ”Mediataistelu: Yle vs. Sanoma” eräästä osasta mediataistelua. Paperimedia on joutunut koville ja ryhtynyt puolustustaisteluun Ylen muka ylivoimaista asemaa vastaan. Tämä on johtanut ihmeelliseen asenteeseen: jos muilla median välineillä menee epätyydyttävästi niin Ylelläkin pitää mennä! HS on käynnistänyt massiivisen kampanjan ohjatakseen Ylen roolin haluamalleen kapealle polulle.

Hanna Mahlamäki HS:n Näkökulma palstalla 10.5. 2015 heijastelee hyvin Hesarin asennetta. Kun kaupallinen media on joutunut yt-alaksi, niin Ylen on seurattava! Ja tällä tiellähän ollaankin, kun Yle-veron indeksikorotus jäädytettiin. Tämä ei vastustajille riitä, vaan lisää raippoja on tulossa.

Mahlamäen viesti on selvä: ”Tulevan hallituksen aikeena on ryhtyä säästämään ja leikkaamaan oikein toden teolla verrattuna nykyiseen. Niinpä Ylekin on kurjistuvien näkymien edessä. Olisikin erikoista, jos ei olisi” Tässähän se tulikin: kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eli samalla kertaa ajetaan sekä paperimedian etua että heikennetään Yleä sähköisen median puolella.

Mahlamäki tekee ihmeellisen vertauksen: ”Jos joku selvittäisi, kuinka suuren työntekijäjoukon voimin vaikkapa Iltalehti kerää verkossa miljoona lukijaa verrattuna Ylen vastaavaan tavoitettavuuteen, tulos voisi olla jännittävä”. Onpa jännittävää! Asiat menevät todella pahasti sekaisin: Ylen pitäisi siis siirtyä sensaatiojournalismiin ja vähentää vastineeksi työntekijöidensä määrää, jolloin meillä olisi iltapäivälehden sähköinen versio käytössämme pienellä henkilökunnalla! Ylen ohjelmien laatu on siis todella räikeän kaupankäynnin kohteena!

Edellä esitetyn kanssa täysin ristiriidassa on ajatus, jonka mukaan Ylen pitäisi keskittyä vähemmistökieliryhmien, erilaisten marginaaliryhmien ja kulttuuripalvelujen tuottamiseen. Tällä saadaan sopivasti katselijaluvut alas! Kannatan ehdottomasti em. ryhmien palvelujen tuottamista Ylen kautta OSANA tarjontaa, ei kahta sanaa, mutta Ylen ei pidä alistua kilpailijoiden ohjailtavaksi. Näillä on kuitenkin itsekkäät edut ajattavanaan.

Aleksander Stubb käytti pari vuotta sitten hyvän puheenvuoron, kun hän sanoi, että hän haluaa Ylen edelleen toimivan globaalien urheilutapahtumien välittäjänä ja kauhisteli BBC:n alistamista marginaaliseksi urheilukanavaksi, ”snooker-kanavaksi”. Jään jännityksellä odottamaan hänen uudessa hallituksessa esittämiään kommentteja.

Vastustajat haluaisivat ilmeisesti Ylestä modernin Hella Vuolijoki-TV:n. Tarkoitan tällä sitä, että Ylen pitäisi keskittyä ”valistuskanavaksi”. Vuolijoen aikana se onnistui, kun Yleisradiolla oli monopoli, ja kevyttä musiikkia lähetettiin hyppynen silloin hyppynen tällöin, jos sitäkään. Valitukset olivat turhia, jos niitä edes esiintyi.

Mediaa ei voi käsitellä ilman kilpailua katsojamääristä. Yle ei pysty nykyisessä tilanteessa säilyttämään asemaansa, jos siitä tehdään pienryhmien yleissivistävä viestin.

Muistan työuraltani alkuajoilta episodin, kun tuolloinen oppilaitokseni tuotti liikuntapalveluja ja ehdotin naisvoimistelijoiden puheenjohtajalle, että me oppilaitoksena voisimme hoitaa massojen kuntoliikunnan ja yhdistys voisi keskittyä kilpa- ja esiintyvien ryhmien harjoittamiseen. Puheenjohtaja kieltäytyi perustellen ajatustaan siten, että massat toimivat aktiiviesiintyjäryhmien tukena (talous, henkinen tuki). Hän perusteli asian oikein. Täsmälleen sama ajatus on sovellettavissa Yleen: sillä pitää olla (myös) massat asiakkaina. Muussa tapauksessa vähenevät katsojamäärät johtavat vaatimuksiin Yle-veron alentamisesta, joka johtaa tarjonnan pienentymisen ja laadun heikkenemiseen, joka taas johtaa rahoituksen pienentymiseen…. Lopputulos jossakin vaiheessa voi olla, että yhteiskunta ostaa joltakulta mainosrahoitteiselta kanavalta epäkaupallisen kulttuuri- ym. palvelun osuuden ja valtaosa kanavasta on kaupallista tarjontaa. Siinä on sitten ylet!

Sanoma Oy on saamassa mahtavan liittolaisen, kun uusi hallitus haluaa arvioida Ylen roolin uudelleen. ”Voidaan pohtia kuuluuko viihde Ylen tehtäviin nykyisessä mittakaavassa”, toteaa kansanedustaja Kalle Jokinen. Kyllä kuuluu, sanon minä, nimittäin korkeatasoinen viihde. Tosi-TV:t ja erilaiset pudotuskilpailut ja visailut sopivatkin kaupalliselle puolelle. Timo Laanisen rajaukset kuulostavat pahaenteisiltä. Hänen mukaansa Ylelle jäisi tehtäväksi niiden ohjelmien tuottaminen, joita ”kaupalliset toimijat eivät pysty riittävästi tarjoamaan”. Olen aina vastustanut tällaista - mihin tahansa organisaatioon kohdistuvaa -”jämäajattelua”. Itseään kunnioittavan Ylen on tuotettava kokonaispalvelua, jonka kaikki osat on tarkoin mietitty eikä mitään muilta jäävää tilkkutäkkipalvelua.

Erikseen on tuotava esille Riikka Slunga-Poutsalon kommentti, jonka mukaan Ylen perustehtävä on huolehtia tasapuolisesta, luotettavasta ja puolueettomasta tiedonvälityksestä. Olen täsmälleen samaa mieltä, mutta tarkoitammeko me samaa? Jos jokin puolue rupeaa vaatimaan tasapuolisuutta, tulee mieleen kummallisia ajatuksia.

Olen lukuisia kertoja yrittänyt valottaa Yhdysvaltain polarisoitunutta poliittista tilannetta blogikirjoituksissani. Malli on valmiina. Yle-keskustelu saattaa olla meillä lähtölaukaus yhteiskunnan voimakkaaseen polarisoitumiseen. Merkit ovat ilmassa. On syytä olla jo valmiiksi huolestunut. Miten tärkeää on, että olemassa olevaa, mielestäni varsin hyvää tasapainotilaa julkisen ja yksityisen palvelutarjonnan välillä ei lähdetä tarkoitushaluisesti – esimerkiksi ideologisista syistä - horjuttamaan.

Ylen julkaisupäällikkö Risto Kuulasmaan ideoima Yle 2020 tulevaisuuskuva, jonka valmisteluvaihetta esiteltiin Hesarissa 10.5.2015, voi tuoda uusia näkemyksiä, joita toivottavasti poliitikot ottavat omissa mietinnöissään huomioon. Esa Saarisen Ylelle asettamaa tehtävää tukea suomalaista demokratiaa ja yhteiskunnan kehitystä jäin miettimään. Voisiko Ylellä olla rooli hiipuvan välillisen demokratian täydentäjänä? Onnistuessaan tällainen strateginen näkymä voi irrottaa Ylen edellä esitetyn aika ankean näkymän yläpuolelle.