Saska Saarikoski kirjoittaa 28.3.2019 Helsingin Sanomien kolumnissaan (”M/S Suomi seilaa irrallaan muusta maailmasta”), että Helsingin Sanomien uusi toimittajan työtä avustava työkalu ehdottaa kirjoittajalle lauseita, ”jotka saattaisivat sopia juttuihimme” ja pohtii jo etukäteen pahaenteisesti, mitä tehdä ”meille työttömille kolumnisteille”. Houkuttelevasti työantaja kertoo, että uusi apuväline ”vapauttaa” toimittajan keskittymään oleelliseen eli sisältöön. Mutta miten kauan tekoälypohjainen järjestelmä ”tyytyy” vain avustamaan kirjoittamista? Sovellus ei ota palkkaa eikä pidä lomia, sitä paitsi pienen kehittelyn jälkeen se voisi kirjoittaa koko jutun muutaman tunnusluvun ja johdattelulauseen jälkeen. Dystopia vai utopia? Emme tiedä vielä.
Vanhat ajat tulevat mieleen: muinaisessa Itä-Saksassa kehitetiin sidelauseita, eräänlaisia aasinsiltoja toimittajan kirjoitustyön (lue: propagandan) tueksi. Näillä ”jatkuvuustyökaluilla” saatettiin pidentää tekstiä loputtomiin.
Leikittelen ajatuksella, että nämä meikäläisen ylläpitämän blogin ”aineet” eli esseet voisi teetättää jossain vaiheessa tekoälysovelluksella. Itse voisi keskittyä vain oikolukuun, kun tällä hetkellä käsikirjoituksen jälkeen pitää pari kertaa lukea ja korjata teksti, jotta itse ymmärtää, mitä on kirjoittanut. Sitä paitsi olen katsonut hyväksi pitää taukoa – ymmärryksen selkeyttämiseksi - ennen lopullista oikolukua, jolloin aikaa kuluu taas tovi.
Kirjoittaminen voisi muuttua liukuhihnatyöksi, edellisen kirjoituksen viimeistely ja perässä tulevan luonnostelu seuraisivat juoheasti toisiaan. ”Kaikki” blogistit olisivat yhtä laadukkaita kirjoittajia, koska tietokoneen muistissa olisivat soveliaat sutkaukset ja (teko)älynväläytykset. Tietenkin sovelluksen sisällään pitämä yleissivistyksen avaruus olisi vertaansa vailla. Ei kukaan pysty hallitsemaan sellaista tietomäärää, mikä voidaan kätkeä palvelimien muodostamaan pilveen.
Ainoa, mikä säilyy on ihmisten tyytymättömyys: mikään ei riitä! Olen ollut kehittämässä erästä sovellusta oppilaitoskäyttöön. Kahdeksankymmentäluvulla ihmiset olivat innosta puhkuen ottamassa käyttöön uusia ohjelmiston ominaisuuksia. Nyt kaikkeen on totuttu, mikään ei riitä: uutta suoleen, kun vanha kuolee. Sellaista kuin ”valmis” ei ole. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Hyvää tässä on, että eläkeläisenä ei tarvitse huolehtia ansainnasta, vaan voi kirjoitella vireyden ylläpitämiseksi. Joten tervetuloa esseistin apulainen, tekoäly! Muistin pätkimisestäkään ei tarvitse enää välittää.
Mutta takaisin Saarikosken kolumniin….
Saarikoski pohtii muutoinkin, mihin automaatioratkaisut johtavat: kuljetusteknologiat, kuljettajattomat autot tulevat tarjolle tuota pikaa. Ja tosiaankin, nykyiset mukautuvat vakionopeudensäätimet ja kaistavahdit ovat vasta alkusoittoa. Mitä tapahtuu palkkaperusteiselle kuljettajatyölle? Entä marketin itsepalvelukassat, mitä keksimme uutterille kassoille? Ei hätää! Futurologit ovat jo todistaneet, että automaation syömä työ korvautuu uudella työllä.
Mikään ei ole niin kuin ennen: kokonaiset asuinkerrostalot muodostuvat airbnb-hotelleiksi. Asukkaat muuttuvat hotellinpitäjiksi. Niin, tavallinen ikääntynyt pankkipalvelujen käyttäjä ihmettelee, mihin pankin fyysinen olomuoto, se turvalliseksi koettu konttori, on hävinnyt – no, tietenkin piuhan tai langattomien yhteyksien päähän ”lähikaupunkiin”. Vaikka mikään ei toimisi ja verkko on täynnä huijareita, meidän pitää teeskennellä olevamme edistyksen kärjessä. Sellainen kuin rahan nostaminen pankista tai tallentaminen alkaa olla jäänne muinaisista oravananahka-ajoista! Sitä paitsi olemme koko ajan epäilyksen alla rahanpesusta.
Lohduttautua voi sillä, että useimmat nyt työelämästä eläkkeelle siirtyvät ovat perehtyneet digitaaliseen ympäristöön jo työtehtävissään ja ovat siten valmiimpia ottamaan vastaan tietoverkon kautta saatavat palvelut. Mutta siirtymäaika on todella pitkä.
::::::::::::::::
Mielikuvissamme kiirehdimme toki usein asioiden edelle: kului pitkän aikaa ennen kuin liikennepoliisit saatiin korvattua liikennevaloilla. Tuossa edellä päästin hepan laukalle, mutta pääsköön. Mukava olla välillä toivottoman vanhanaikainen! Mikä on seuraava suuri keksintö? Olemme kiihtyvällä tahdilla liikkumassa kohti aikaa, jolloin tekoälyn lisäksi on käytössä tekotunteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti