Nato-kiireitä ja Nato-vyörytystä

Olen kirjoittanut näissä blogikirjoituksissa paljon Venäjän ja Suomen suhteista. Olen pyrkinyt valamaan öljyä laineille, kun huomaan tiettyjä hysteerisiä piirteitä käytävässä keskustelussa. Luulin nähneeni ja kuulleeni jo melkoisesti, mutta pikku hiljaa paljastuu, että kaikki kuulemani on vain alkua.

Erinäinen määrä jo ikäihmisiksi luettavia eri alojen ”asiantuntijoita” on avaissut sanaisen arkkunsa turvallisuuspolitiikasta. Heitä ovat mm. Martti Ahtisaari, Tapani Ruokanen, Jaakko Iloniemi ja viimeksi 5.10.2016 A-studiossa Alpo Rusi.

Mistähän päin tämän aloittaisi? Aloitetaanpa vaikka Alpo Rusista. Olen jo aiemmin suhtautunut hänen historia-analyyseihinsä epäuskoisesti ja luulenpa, että moni tunnetuista historiantutkijoista on samaa mieltä.

Nyt hän jatkaa spekulatiivista Suomi-Venäjä suhteen arvuutteluaan. Se, mitä kuulin A-studiossa 5.10.2016 oli kyllä varsinaista spekulaation spekulaatiota: hän mm. ennakoi Ruotsin hallitusvaihdosta, joka tapahtuu ennen aikojaan, ja vilahtaapa puheenvuoroissa Ruotsin uuden ulkoministerin nimikin. Kylläpä hänellä on tarkat ”tiedot” asioista. Tosin hän ei näytä tietävän enempää, kuin mitä lehdissä kerrotaan (tai arvuutellaan). Asia on vain niin, että Rusi jatkaa spekulointia siitä, mihin lehdet ovat jääneet.

Tämä mies todella uskaltaa sanoa, vaikka myöntää, ettei tiedä….

Venäjän rajan yli tapahtunut pakolaisvirta oli Rusin mielestä Suomen painostamista. Tästä hänellä on tieto, tosin tieto perustuu arveluun, että asia voisi olla näin. Lopuksi Rusi sitten tunnustaa, että eihän hänellä voi olla tietoa, mutta analyysikykyä löytyy!

Ainoa, mikä näyttää selvältä on, että Venäjälle pitää lausua suorat sanat. Hän syyttää ankarasti poliittista johtoa, jolta ei irtoa ”suoria sanoja”.

Meidän on Rusin mukaan liityttävä Tanskan, Ruotsin ja Baltian kanssa samaan Venäjän vastaiseen rinkiin, jolla me sitten vihdoin näytämme, mihin ryhmään kuulumme! Meidän pitää yhteen ääneen sanoa mielipiteemme Venäjän Syyriassa tekemistä murhista. Miten kattavasta diilistä mahtaa olla kysymys? Sovitaanko aina erikseen, mistä asioista esitetään yhteinen kanta vai onko kysymys jostain pysyvämmästä samanmielisyydestä? Mihin se EU on kadonnut tästä välistä?

Mitä tulee Syyriaan, niin kyllä Suomen ulkopolitiikasta vastaavat ovat sanoneet selvästi kantansa Syyrian tilanteesta. Mies on luultavasti harrastanut näitä pohdintoja tutkijan kammiossaan ja luonut jossitteluketjuja, joissa hän liittää tapahtumia toisiinsa mielikuvituksensa mahdollistamissa rajoissa. Tosin eihän hän voi tietää, mutta……

Kekkonen oli kuulemma tehnyt ”mahdollisen aloitteen” eli luvannut vuonna 1972 Lapin Venäjälle. En ole mikään Kekkosfani, mutta toki tiedän, että tuohon aikaan ns. Andruskevitsin tapauksen yhteydessä puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela ilmoitti venäläisille, että Suomen itärajaa ja Venäjän luoteisrajaa ei puolusteta yhdessä, vaan Suomen rajoja puolustaa Suomi yksin. Tähän ei liittynyt mitään Lapin luovuttamista sotatoimialueeksi.

Rusin kaltaisten ihmisten turvallisuuspoliittisissa rakenteluissa on se piirre, että niissä ilman muuta oletetaan, että ”Venäjä saa parissa päivässä liikkeelle 150 000 sopimussotilasta sekä valtavan ilma- maa- ja merivoiman”. Tämä esitetään ikään kuin uhkauksena, että jos ei liitytä Natoon, niin tällä porukalla venäläiset tulevat rajan yli. Todisteluketjusta puuttuu kaikki argumentointi, minkä takia Venäjä hyökkäisi liittoutumattoman Suomen kimppuun. Jos taas ajatellaan Naton reagointia, niin saattaa mennä kuukausia ennen kuin vastaava armeija saadaan kokoon. Koko kuvio on täysin spekulatiivinen: mihin esimerkiksi unohtui ohjuksin käytävä sota?

Sama asetelma saadaan, kun Rusi vetää Krimin miehityksestä välittömät johtopäätökset Suomea uhkaavaan miehitykseen. Millä ihmeen logiikalla päädytään tähän automaatioon?

A-studiossa kävi jälleen ilmi, kuinka Rusi vetää johtopäätöksiä heppoisilla perusteilla. En tullut Rusin puheista hullua hurskaammaksi. Uskovatkohan kovimmat Nato-intoilijatkaan Rusin päättelyketjuihin. Olen järkyttynyt, kun entinen presidentti (Ahtisaari) ja hänen entinen neuvonantajansa (Rusi) harrastavat tällaista teoretisointia olemassa olevilla ja vakavilla asioilla. Minkä kuvan tämä antaa johtavien poliitikkojen harkintakyvyn tasosta?

Rusilla on ollut taipumusta kirjoittaa historiaa uudelleen mm. moittimalla Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja aina itsenäistymisestä alkaen (1917/18, 1939, 1968 jne). Rusi on harrastanut menneen tulevaisuuden ennustamista tavalla, joka on hauska harrastus, mutta ei jätä käteen muuta kuin jälkiviisastelun maun. Nyt Rusi yrittää osua oikeaan ehdottamalla omintakeisten päättelyketjujen seurauksena omaa ”oikeassa olemisen mallia”: nytkin Suomessa ollaan jäljessä siitä, mitä olisi pitänyt tehdä, koska hän olisi halunnut rautaa rajalle.

Jos viivähdetään hetki historiassa, niin Suomen harjoittama politiikka on ollut vuosikymmenien varrella käytännössä ”hitaasti reagoivaa”. Ei ole kiirehditty ottamaan kantaa kansainvälisiin kriiseihin ennen kuin pöly tapahtumien yltä on laskeutunut ja tapahtumien logiikka on selvinnyt. Pikemminkin arvioisin Suomen politiikan käännöksiä konservatiivisiksi, kuin että kysymys olisi ollut vääristä tulevaisuuden arvioista. Ehkä siksi olemme olemassa.

Rusi yrittää luoda blokkeja kylmän sodan hengessä. En ole oikein vakuuttunut, että nämä ajatukset toteutuvat. Erkki Tuomioja on käyttänyt mielestäni varteenotettavan puheenvuoron kylmän sodan blokkiajattelun mahdottomuudesta tänä päivänä, koska enemmistö maailman valtioista ei tule sellaiseen suostumaan. Elämme siis monenkeskisessä maailmassa, joka edelleen vaikeuttaa tulevien tapahtumien ennakoimista. Saanemme jatkossakin tottua huonoon ennustettavuuteen.

:::::::::::::::::::::::::

Kaiken perusta tuntuu olevan, että me uskalluksen puutteessa leimaudumme Venäjä-pelkoisiksi. Tarvitaan "suoraselkäistä" mallikäyttäytymistä. No nyt Ahtisaari – Nobelin rauhanpalkinnon voittanut mies – ilmoittaa, että meidän on kiireesti liityttävä Natoon – siis Ruotsia ennen. Nyt se on sanottu! Ahtisaaren mukaan ”turha höpinä loppuu”. Tosin Ahtisaaren hengenheimolaiset Iloniemi ja Ruokanen toppuuttelevat, että jos nyt ei kuitenkaan ennen Ruotsia…..

Ahtisaarelle - joka valittiin presidentiksi suoralla kansanvaalilla – on kauhistus ajatella, että Natosta päätettäisiin kansanäänestyksellä: kansahan tekee itselleen hallaa. Vain sveitsiläiset osaavat kansanäänestyskäyttäytymisen!

Nyt on saatettu maailmaan peräti kaksi eri Nato-kiimaista kirjaa. Ja tietenkin aina hengessä mukana oleva Hesari oli hankkinut Nato-friikki Jukka Tarkan arvioimaan Ahtisaaren & knien kirjan. Siinä vakka oli pantu valitsemaan kantensa….

Mikä Nato-vyörytys onkaan meneillään! Toinen toistaan arvovaltaisemmat kansalaiset lausuvat syvällä rintaäänellä mielipiteitään meille yksinkertaisille – mutta ajatteleville - kansalaisille opiksi ja ojennukseksi.

Sanonpa tähän, että yksikään valtionpäämies Suomessa ei menestyisi tällaisilla puheilla virassa ollessaan. Jälkikäteen sitten voi tietenkin selitellä ….

.