Eräissä arvioissa on nähty finanssikriisin sitkeä jatkokertomus omana erillisenä kriisinään. Tarkoitan nyt Euroopan ns. eurokriisiä. On totta, että eurokriisi on alkanut elää omaa elämäänsä ainakin näennäisesti irrallaan alkuperäisestä finanssikriisistä. Pääosin ongelma johtuu euroalueen rakenteellisista ongelmista. Mutta asia ei ole aivan selvä. Myös Yhdysvalloissa puhutaan rakenteiden ongelmista, jonka takia työttömyys tulee hitaasti alas ja pitkäaikaistyöttömyys erityisen hitaasti. Onko mahdollisesti siis kysymys sittenkin yhdestä ja samasta kriisistä?
Merkittävin syy euroalueen uusiutuviin ongelmiin on Etelä-Euroopan heikko kilpailukyky osana yhtenäistä euroaluetta. Tilanteesta selviytyminen edellyttäisi devalvaatiomahdollisuutta, jota ei ole. Asiaa on yritetty korjata sisäisellä devalvaatiolla. Tämä puolustaisi erilliskriisiteemaa.
Yksi tarkastelunäkökulma voisi olla taloutta kuvaava käyrä. Se muistuttaa ”matalaa” kaksoisveetä välillä 2008-2013. Vuoden 2009 pudotuksen jälkeen noustiin vuosina 2010-2011, mutta sitten on ollut jälleen alavirettä. Mistä tämä kuvio johtuu? Ainakin yhtenä varteenotettavana selityksenä pidän liian aikaista talouden kiristämistä sen jälkeen, kun ensimmäiset merkit talouden piristymisestä ilmaantuivat.
Vaikka Yhdysvalloissa nähdään valoa taloudessa, niin Ben Bernanke on hyvin varovainen. Quantitative easing jatkuu eikä arvopaperien osto-ohjelmaa ole pienennetty. Mistä moinen johtuu? Pidän pääsyynä sitä, että Bernanke on 1930-luvun laman asiantuntija ja hänen oppinsa tulevat osittain tuon laman käsittelystä.
1930-luvun laman kehitys muodosti kaksoisveekuvion siten, että laman saavuttaessa pohjan 1933, käynnistetiin elvytystoimet ja työllisyystyöt. Talouden kääntyessä nousuun vaadittiin Rooseveltia lopettamaan elvytys maan velkaantumisen nimissä. Näin tehtiinkin ja seurauksena talous syöksyi uudelleen 1937 pohjamutiin. Sitten käynnistyi nousu, jota toinen maailmansota kiihdytti.
Euroopassa on kummasteltu, kun talous ei ole muodostanut normaalia suhdannekäyrää ”nousu-lasku-nousu”, vaan kaksoisveekuvion ”nousu-lasku-nousu-lasku...” . Yksi syy tähän voisi olla se, että eurokriisi on sittenkin yhtä ja samaa kriisiä vuonna 2008 käynnistyneen finanssikriisin kanssa. Kriisi vain vaimeni hetkeksi 2010-2011, kunnes austerity-politiikka kavensi talouden liikkumavaraa ja käynnistyi uusi lasku 2012-2013. Tässä ajattelussa austerity kuvastaa samanlaista kiristävää talouden toimenpideohjelmaa, joka johti USA:ssa vuonna 1937 uuteen lamaan.
Silmiinpistävää on Ben Bernanken menettely, jossa hän ikäänkuin ylivarovasti välttää rahan pumppaamisen (arvopaperien osto-ohjelman) hidastamista. Näen tämän nimenomaan 1930-luvun oppien seuraamisena. Talouden lievää ylävirettä ei haluta tuhota hätäisillä toimilla.
Yhdysvalloissa FEDin osto-ohjelma on johtanut pörssikurssien villiin nousuun. Pörssistä ei näytetä kannettavan huolta. Jälleen on nähtävissä kehitys, jossa suuren rahamäärän ilmaantuminen markkinoille aiheuttaa kuplamaisen ilmiön ”johonkin” osaan taloutta. Nyt pörssikurssit ovat lihoneet mielestäni epäilyttävän korkealle tasolle. Taidan kuulua vähemmistöön, kun pidän kehitystä arveluttavana. Bernanken mielestä talouden orastavan heiveröisen nousun tukeminen on viisaampaa kuin pelätä pörssikurssien karkaamista käsistä.
FEDin ilmoitettu päämäärä, eli että pankin ohjauskorkoa nostetaan vasta, kun työttömyys on painunut 6,5 prosenttiin, on todella haasteellinen (tällä hetkellä työttömyys on 7,3 prosenttia). Siihen voi mennä aikaa. Onko tämä järkevää? ”Uusi normaali” työttömyyden taso on jotain muuta kuin perinteinen 5-6 prosenttia, se on korkeampi. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen: Yhdysvaltain työmarkkinoilta on poistunut talouden alavireisyyden takia väkeä, joka ei näy työttömyystilastoissa. Inflaatio ei siis hevillä uhkaa, vaikka työttömyys painuukin 6,5 prosenttiin. Työvoimareservejä löytyy työmarkkinoilta vetäytyneistä.
Summasummarum, onko meillä siis yksi ja sama finanssikriisi meneillään vai kaksi erillistä kriisiä?
Edellä kuvatun mukaan ainakin pääosin on kysymys symmetrisesti yhdestä ja samasta viisi vuotta jatkuneesta kriisistä sekä USA:ssa että Euroopassa. Eurokriisi on rakentunut Euroopan sisäisistä syistä alkuperäisen finanssikriisin rinnalle, mutta ei ole korvannut alkuperäistä kriisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti