Milloin Nokia putosi matkapuhelinkehityksen kärjestä? Asiaa voi lähestyä monesta näkökulmasta, esimerkiksi markkinatilanteen, johdon toimien, teknologiajohtajuuden ym. näkökulmasta. Lähestyn tässä asiaa itse puhelinlaitteiden vinkkelistä.
Viimeisin huippuviritys Nokialta oli Nseries-sarja, jonka puhelimista Anssi Vanjoki käytti nimeä multimediatietokone. Itse pitäisin N-sarjan ja koko Nokian viimeisenä suurena teknologiaihmeenä - ennen aivan tuoreimpia Lumia-puhelimia - N95-puhelinta. Se oli muita puhelimia edellä nimenomaan edistyksellisen teknologiansa johdosta. Se sisälsi kamerat (5 MB), radiot, musiikkisoittimet ja muita ”multimediaominaisuuksia” karttoja ja navigointia unohtamatta. Vastaavaa kokonaisuutta ei kilpailijoilla ollut.
N95 julkaistiin syyskuussa 2006. Hitaaseen Nokiatyyliin se ilmaantui myyntiin huhtikuussa 2007. Nokian pääkilpailija tuolloin oli Motorola (markkinaosuus parhaimmillaan vuonna 2006 noin 22 % Nokian noin 35 % vastaan), joka julkaisi Razr-mallinsa syksyllä 2004. Sitä rummutettiin nimenomaan ulkoisten ominaisuuksien johdosta: se oli simpukkamalli ja erittäin ohut. Tällaisiin hypetyksiin Nokia on ollut aina heikko vastaamaan. Nokialle tekniset ominaisuudet olivat pääasia. Simpukasta tuli vähäksi aikaa kivi Nokian rattaisiin.
Motorola pilasi mahdollisuutensa julkaisemalla yhä uusia versioita Razrista ilman todellista edistymistä itse puhelimessa. Motorola ei lopulta ollut erityisen paha vastus Nokialle.
Sitten tuli Apple. Sen ensimmäinen iPhone-puhelin julkaistiin kesäkuussa 2007 USA:ssa. Eurooppaan päämarkkinoille se tuli vuoden loppuun mennessä ja muualle vuoden 2008 aikana. Julkaisurytmi ei ollut erityisen shokeeraava, pikemminkin markkinoilla laajennuttiin konservatiivisesti. Hypetys oli kuitenkin valtavaa. Ensimmäinen iPhone erosi joukosta parin merkittävän ominaisuuden perusteella: siinä oli onnistunut kosketusnäyttö ja sen käyttöliittymä oli radikaali parannus aikaisempaan. Apple oli ennenkin - aina tietokoneista alkaen - pyrkinyt luomaan tuotteita, joita oppii käyttämään ilman käsikirjaa.
Nokialla oli jo ennen Applea kehitteillä kosketusnäyttö, jonka se hylkäsi. Malli oli nimeltään 7710, joka ei koskaan vastannut siihen ladattuja odotuksia. Puhelimesta mainitaan, että se oli epävakaa ja lopulta siihen uhratut resurssit valuivat hukkaan. Tuolloin elettiin vuotta 2004. Vastaavasti voidaan sanoa, että Nokialla oli paljon muitakin ideoita, jotka se hylkäsi, useimmat aiheesta.
Applen oivallusten takana on Steve Jobsin innovatiivinen ”henki”. Jobs oli poikkeusyksilö millä tahansa mittapuulla mitattuna. Jälkikäteen Nokian ”myöhästyminen” kosketusnäytöistä näyttää raskauttavalta. Mutta on muutakin, joka kannattaa panna merkille. Varsinkin Yhdysvalloissa yksinkertaisuus, helppo käytettävyys ja vetävä ulkonäkö ovat tärkeitä. Lisäksi amerikkalaisilla on tämä ”Proudly made in USA”, joka myy silloinkin, kun siihen ei ole aihetta laadun näkökulmasta. Tähän kaikkeen liitetään usein armoton hypetys. Toki amerikkalaistenkin nöyryys parani huomattavasti, kun japanilaisten viihde-elektroniikan jättiläisten ja autonvalmistajien tuotteet söivät amerikkalaisilta vastaavilta tuoteilta pohjan.
Nokian menestystä tuhosi kuitenkin tehokkaimmin Google ja Android-käyttöjärjestelmä. Ensimmäinen Android oli HTC:n valmistama Dream vuonna 2008. Samsungin ensimmäinen Android-puhelin julkaistiin kesäkuussa 2009 (Samsung i7500). Nimenomaan Samsungin ja Googlen Androidin yhdistelmä on ollut karvasta kalkkia Nokialle. Suuruuden ekonomia on kääntynyt Nokian edusta Nokian tappioksi. Microsoftin valintaa arvostelleiden haikailu Androidin perään on ehkä Nokialta lopullisesti ohi, vai onko?
Yksi ilmeinen syy Nokian laskevaan trendiin oli roikkuminen omassa Symbian-käyttiksessä. Omasta on vaikea luopua, mutta kun yksi jos toinenkin yritys jätti Symbianin olisi hälytyskellojen pitänyt soida. Minulla on tässä aika vähän selitettävää: uskoin puheisin Symbianin käyttökelpoisuudesta pitkälle tulevaisuuteen. Tässä on kai yksi avainasioista: omasta hyvästä pitää luopua, kun muut tekevät etevämmän alustan.
Sovelluskehittäjät riensivät oitis voittajien puolelle. Onko yleensäkään tilaa kolmelle ”ekosysteemille” sovelluskehityksen näkökulmasta?
Suomessa pystyttiin 1950-1970-luvulla kehittämään kaupallisesti kannattavia kuluttajatuotteita myös elektroniikassa, mutta sen jälkeen hiipuminen on ollut selvää. Globaaleilla massamarkkinoilla ei olla pärjätty Nokiaa lukuun ottamatta. Ehkä myös kuuluisa suomalainen muotoilu suuntautui liiaksi puuhun, keramiikkaan ja muihin materiaaleihin.
Nokian itseluottamuksen vaihtuminen omahyväisyydeksi oli ehkä ratkaisevaa. Niiden väli on kuin se kuuluisa veteen piirretty viiva. Kukaan ei varmasti osaa sanoa, missä kohtaa omahyväisyys voitti. Joka tapauksessa väärä ylpeys estää näkemästä ympärillä tapahtuvaa kehitystä.
Suomalaisille itse tekniikka on tärkeä. Mielestäni suomalainen syntyy tavallaan jakoavain kourassa. On ollut pakko selvitä omatoimisesti kaikkien ilmastollisten ym. vastusten keskellä. Varsinainen tuotteen kaupallistaminen on jäänyt suomalaisessa kulttuurissa vieraaksi. Asia on valiteltu kymmeniä vuosia, silti osaamista ei ole löytynyt tai sitä ei ole löytynyt riittävästi.
Eksoottinen kieli on ollut tietenkin yksi tulppa, mutta Nokiaan on varhain valikoitunut kansainvälisiä tyyppejä, jotka eivät kuitenkaan ole osanneet hyödyntää riittävästi teknistä etevyyttä.
Tuleva Nokia ei jää pelkäksi verkkoyhtiöksi. Kartat, navigointi, monipuoliset paikannukseen liittyvät ohjelmat ja Advanced technologies ovat tulevan ytimessä. Ero aikaisempaan on luultavasti se, että Nokia integroituu lukemattomiin erilaisiin muiden valmistajien kuluttajatuotteisiin, mutta ei itse valmista niitä.
Vai voisiko Nokia avata jonkin aivan uuden kuluttajatuotteen meidän ihmeteltäväksemme? Entä jos se onkin puhelin tai siitä johdettu tuote? Saahan Nokia valmistaa taas puhelimia omalla nimellään vuonna 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti