Yhdysvalloista kantautuu varovaisen myönteisiä viestejä taloudesta, mutta tämän alle peittyy republikaanien häikäilemätön kampanja presidentti Obaman politiikkaa vastaan. Aivan uskomattomalla tavalla kansakuntaa manipuloidaan uskomaan, että hallinto on räjähtänyt Obaman kaudella.
Tosiasiassa budjetin ns. automaattiset menoleikkurit ovat pienentäneet budjettia.
On hyvien tapojen vastaista osoittaa kinassa syyllistä, näinhän sitä sanotaan. Asia pitää ilmaista niin, että mielipiteet ovat polarisoituneet. En hyväksy tätä velttoa ”tasapuolisuutta”. On tunnustettava, että republikaanit ovat menneet hallituksen työn sabotoinnissa äärimmäisyyksiin.
Tässä republikaanien propagandassa ei paljoa paina se, että työttömyys on tullut alas yli 10 prosentista 7,3 prosenttiin.
Ruokakuponkeihin (food stamp) joutui turvautumaan vuonna 2007 26 miljoonaa amerikkalaista. Nyt tuo lukema on 48 miljonnaa (yli 15 prosenttia koko väestöstä). He saavat keskimäärin 135 dollarin kuukausittaisen avustuksen. En lainkaan epäile tarvitsevien määrää. Suuri taantuma on jättänyt pitkät jäljet amerikkalaiseen todellisuuteen. Tuloerot ovat kasvaneet ällistyttävästi edelleen ja erityisesti rikkaiden (ml. ylempi keskiluokka) ja hyvin köyhien määrä on noussut.
Talouden tilanteesta johtuen ruokakuponkiohjelmalla (tai elintarvikekorttiohjelmalla) on pidetty miljoonat ihmiset irti akuutista köyhyydestä. Silti republikaanit haluavat leikata ruokakuponkiohjelmaa. Kauppalehden artikkeli ”Matalapalkkaiset jarruttavat talouskasvua USA:ssa” (27.9.2013) kertoo, mistä on kysymys. Halpatavaraketjujen myynti tökkii nykyiselläkin ruokakuponkiohjelmalla, joten ohjelman leikkaukset tuntuvat täysin sopimattomilta tähän talouden tilanteeseen.
Samaan aikaan maataloustukia (farm subsidies) lisättiin. Tuet lihottivat myös varakkaita republikaanisia viljelijöitä. Osa republikaaneistakin on huolestunut siitä kuvasta, minkä ruokakupounkien leikkaus aiheuttaa konservatiiveille - he pelkäävät, että republikaaneista saa sydämettömän vaikutelman. Aiheesta.
Korkeat food stamp -luvut osoittavat, että ahdingonalaisten amerikkalaisten määrä on edelleen suuri, ja tavallaan suomalaisten asiantuntijoiden ja toimittajien makrotalouden suotuisista näkymistä välittämät tiedot ovat yksipuolisia ja harhaanjohtavia. Tulisi kertoa, miten taantuma kohteli ja kohtelee edelleen tavallisia amerikkalaisia ja köyhiä erityisesti.
Kauppalehden em. artikkeli ei puutu millään tapaa itse ongelman ytimeen eli liian suuriin tuloeroihin, ja syihin syviin tilanteen takana. Ilmeisesti taloustieteelliseen asiantuntemukseen ei kuulu sisällyttää sosiaalisista ongelmista kertomista. Setelielvytys nostaa pörssikurssit pilviin, mutta ei tuo menestystä pienituloisille. FEDin quntative easing on epäsymmetrinen.
Äänekkäillä äärirepublikaaneilla on tukeva ote puolueesta,. He pitävät maltillisempia konservatiiveja panttivankeinaan. Nämä eivät uskalla ryhtyä irtiottoihin järkevämmän linjan puolesta, niinpä ideologinen vyörytys jatkuu.
Republikaaninen kiusanteko ei lopu tähän.
Samaan aikaan on käynnistetty republikaanisen kongressin jäsenen filibuster (viivytyspuheenvuoro) Obaman terveydenhuoltouudistuksen täytäntöönpanon estämiseksi. Kongressi on päätöspohjaisesti hyväksynyt uudistuksen jo kauan sitten.
Viimeinen niitti on velkakaton korottamisen estäminen kuluvana syksynä. Republikaaneille ei riitä, että budjettivaje on alentunut vuoden 2012 1100 miljardista tämän vuoden ennustettuun 670 miljardiin dollariin. Jos verrataan tilannetta parin vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin vaje oli 1300 miljardin dollarin paikeilla, niin nyt vaje on puolitettu.
Velkakattoa on pakko nostaa, sillä vajeet eivät häviä hetkessä, vaikka suunta on oikea. Myös velka tietenkin jatkaa kasvuaan. Yhdysvaltain kokonaisvelka on nyt noin 17 000 miljardia dollaria, joka lukuna on tietenkin iso, mutta suhteutettuna BKT:hen (noin 15 700 mrd dollaria tällä hetkellä), se on kuitenkin hallittavissa. Äärikonservatiivien pelottelukampanja lisälainanoton turmiollisuudesta tehoaa osaan äänestäjistä.
Republikaanien touhussa on nähtävissä jälleen kerran periaatteellinen vastustus kaikkeen, mitä Obama pyrkii tekemään. Tilanne ei ole oleellisesti muuttunut George Bush nuoremman päivistä, vaikka finanssikriisin piti osoittaa uusliberaalien äärikonservativien ohjelman tuhoisuus. Jälleen kerran pitää todeta, kuinka ideologian merkitys ylittää kevyesti rationaalisen ajattelun.
www.historiajatkuu.blospot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti