lauantai 7. syyskuuta 2013

Kenen joukoissa seisot?

Ruotsissa ja muualla lehdistö kertoo, että Ruotsin puolustusvoimien radiolaitos FRA on tiiviissä yhteistyössä NSA:n kanssa. Yhtäkkiä näyttää ilmeiseltä, että mitä tahansa teemme internetissä, joudumme vakoilun kohteeksi. Tietenkin 99,9 prosenttia tiedosta on jonninjoutavaa tiedustelupalvelujen näkökulmasta. Kysymys on periaatteesta. Emme kai me alunperin lähteneet internetiin joutuaksemme tällaisen kohtelun kohteeksi? Taisimme olla naiveja.

Mikä on saanut Ruotsin viranomaiset liittoutumaan Yhdysvaltojen tiedustelulähteiden kanssa? Tuntuu siltä, että amerikkalaisten kanssa yhteiselosta suorastaan kilpaillaan. Osasyynä on presidentti Obama, jota kohtaan tunnetaan sympatiaa, vaikka hän onkin liputtanut urkinnan puolesta. Obama on saavuttanut ihmeellisen ja mielenkiintoisen aseman.

On syntynyt tilanne, jossa on hyviä hallituksia, jotka jakavat länsimaisten demokratioiden arvot ja sitten meillä on pahoja hallituksia, joilla on kumoustarkoituksia tai ainakin tarkoitus kiusata terrorilla.

Yksi jos toinenkin hallitus haluaa olla hyvän - lue: Yhdysvaltain - puolella. Se ei kuitenkaan riitä, vaan tiedustelutietoja vaihdetaan ”hyvien tahojen” – vaikkapa Yhdysvaltojen ja Ruotsin - välillä, siitä huolimatta, että kysymyksessä on erittäin arveluttava tai jopa lainvastainen menettely. Pahinta on ehkä sittenkin epäilyn kylvö kansalaisten keskuuteen. Luottamusta ei synny, jos koko ajan pitää varoa netissä liikkuessaan, mitä sanoo tai tekee.

Minuakin on varotettu kirjoittamasta, koska ”se on kohta kaikkien tiedossa”. Olen vastannut, että se juuri on tarkoituskin.

Mutta myös hyvän maailman valtioiden sisällä tapahtuu. Epäilyttäviä hahmoja on sekä maahanmuuttajissa, että kanta-asukkaissa. Parasta siis epäillä varmuuden vuoksi kaikkia.

Mutta mitkä hallitukset ovat sitten pahoja? Arabimaat kuuluvat niihin, samoin ns. epäonnistuneet valtiot ja - aivan oikein - Venäjä. Venäjässä onkin paljon arvosteltavaa. Pelkästään valtapoliittisista syistä Venäjä tukee Syyrian järjetöntä hirmuhallitsijaa kemikaali-al-Assadia. Mutta ehkä Venäjän linjassa on jotain oikeaakin. Konfutselaisittain voisi sanoa, että pahassa on jotain hyvääkin. Kautta rantain voisi todeta, että todennäköisesti Syyrian kiistassa – Venäjän kannan mukaisesti - ei ole voittajaa. Egyptissäkin kuviteltiin, että voittaja on löytynyt ja jälleen kerran erehdyttiin.

Mikä on Suomen rooli tässä kaikessa? Ehkä vähäinen (kaikkea emme tiedä), mutta presidentin puheista on syntynyt käsitys, että Suomi on puolensa valinnut. Uhka meitä kohtaan määritellään tulevaksi idästä. On siis tärkeää olla ”nettiliitossa” oikeiden tahojen kanssa.

Yhdysvallat on ratkaissut asian meidän puolestamme. Ei meillä enää sentään ole ”pahan akselia” (Bush nuorempi) eikä ”pahan valtakuntaa” (Reagan). Mutta meillä on kommunismia vastaava pelon lähde, kansainvälinen terrorismi. En suhtaudu asiaan välinpitämättömästi, mutta en myöskään hyväksy tilannetta, jossa hysteria leviää verkkovakoilun seurauksena ympäri maailmaa.

Päinvastaisella linjalla oli aikoinaan Olof Palme, Hän otti rohkeasti kantaa esimerkiksi Vietnamin sotaan ja vertasi Hanoin pommituksia Neuvostoliiton ja natsien hirmutekoihin. Hän sai USA:n vihat päälleen. Nyt sanotaan, että Ruotsilta meni 40 vuotta saada suhteet kuntoon Yhdysvaltoihin. Oliko Ruotsilla jotain anteeksipyydettävää Yhdysvalloilta? Ja jos oli, niin mitä? Jopa Robert McNamara myönsi Vietnamissa tehdyt virheet. Hän jopa sanoi, että USA oli osapuoli väärässä sodassa. Kysymys ei ollut kylmän sodan linjojen mukaisesta ”rintamataistelusta”, vaan rajusta sisällissodasta, johon Yhdysvallat sekaantui. Eli siis mitä anteeksipyydettävää Ruotsilla oli tai on? Ei mitään.

Tietenkään kuva ei ole näin mustavalkoinen: Palme tiesi Ruotsin sotilaspiirien yhteistyöstä USA:n kanssa. Mutta silti Ruotsin lakeijamainen käytös ei ole tänä päivänä perusteltua.

Kun Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset harjoittavat nettivakoilua suojatakseen läntisiä demokratioita, niin eikö meidän pitäisi olla kiitollisia Yhdysvalloille? Enpä usko. Samassa ylimitoitetussa vakoilupaketissa saadaan mahdollisuus kontrolloida yhä paremmin kaikkea tekemistämme. Resursseiltaan vahvat valtiot saavat käyttöön keinot, joista George Orwell olisi kateellinen. Onko tässä kysymys uudesta imperialismin sovelluksesta? Emme ole vielä nähneet läheskään kaikkea.

Vapaalla lehdistöllä – ja medialla yleensä - on nyt näytön paikka. Sen tulee pystyä paljastamaan väärinkäytökset demokratiaa ja sananvapautta vastaan. Hyvällä alulla ollaan. Lopulta kysymys on yksilöiden uroteoista - ja itsensä uhraamisesta. Kiinnijäämisen rangaistukset ovat kovia.

Mistä tämä kaikki alkoi? Jos sanon, että WTC-tornien katastrofi on tämän kaiken takana, niin ehkä hiukan liioittelen. Avainasioita se kuitenkin on. Amerikkalaisilla on ollut taipumus ylireagoida kaikenlaisiin uhkiin. Viime vuosikymmeninä näitä ”uhkia” ovat olleet mm. Yhdysvaltain kommunistisen puolueen olemassaolo (onkohan olemassa yhteisöä, joka oli niin perusteellisesti solutettu kuin oli Yhdysvaltain kommunistinen puolue?), kommunisteihin (lue: liberaaleihin) kohdistuneet McCarthyn noitavainot, CIA:n täysin liioitellut ”tiedot” Neuvostoliiton varustautumisesta kylmän sodan aikana ja nyt viimeksi terrorismin vastaiset hysteerisiä piirteitä saaneet toimet.

Tilaisuus tekee varkaan. Perussyitä vakoilun käynnistämiseen ovat olleet terroriteot, mutta nopeasti on varmaan oivallettu systemaattisen, järjestelmällisen nettivakoilun edut kaikessa tiedonhankinnassa.

Voidaan hyvin sanoa, että kysymys on vainoharhaisuudesta salaliittoteorioineen. Puhumme siis tulevaisuudessa kybervainoharhaisuudesta ja kybersalaliitoista.

Big Datassa on kysymys pelkistetysti sanottuna internetissä olevista suunnattomista tietomääristä. Viattomimmillaan Big Dataa voidaan analysoida perinteisen tilastoaineksen rinnalla ja ikään kuin täydentää tilastollisia otoksia. Tästä ei ole pitkä matka Big Datan käyttöön tiedustelulähteenä. Ja silloin onkin kysymys massiivisesta tietomäärästä, joka meistä irtoaa. Big Datan käsittely voidaan ohjelmallisesti automatisoida. Olemme siis tulevaisuudessa jonkun tai tosiasiassa monien ristiinkytkeytyneiden tahojen kontrollissa.

Tulevan kybersodan voi estää vain ydinasepelote. Kybersodasta on siis tulossa ”kylmä”. Eri asia on säilyvätkö nykyiset valtioiden ja liittoutumien väliset rajat, syntyykö uusia etupiirijakoja vai perustuko uusi kyberkylmäsota joillekin aivan uusille periaatteille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti