Niinistö, Rosatom ja suomettuminen

Palataan vielä Ville Niinistön suomettumispuheisiin Financial Timesissa, koska on syytä olla tarkkana, mitä on sanottu. Monet tahot ovat sotkeneet suomettumisen ja Rosatom-yhteistyön bisnesriskin ja poliittisen riskin.

STT ja Aamulehti kertovat Niinistön haastattelusta Financial Timesissa seuraavaa:

”Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö arvioi Financial Times -talouslehden haastattelussa, että Fennovoimalle esitetty ydinvoimalupa on merkki Suomen ulkopolitiikan suomettumisesta.

- Ulkopolitiikkaamme eivät ohjaa omat arvomme vaan se, että yritämme huolellisesti toimia niin kuin venäläiset haluavat. Se vie meidät takaisin 1970-luvulle, Niinistö sanoi lehdelle.

Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom omistaa Fennovoiman hankkeesta nyt 34 prosenttia. Niinistön mukaan Fennovoimalle myönnetty lupa lisäisi tuntuvasti Suomen energiariippuvuutta Venäjästä ja antaisi Venäjälle juuri sellaista vaikutusvaltaa, jota se kaipaa lännen ja EU:n suuntaan.”

Pilkotaan tämä teksti kahteen osaan. Ensimmäinen osa kuuluu seuraavasti:

”Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö arvioi Financial Times -talouslehden haastattelussa, että Fennovoimalle esitetty ydinvoimalupa on merkki Suomen ulkopolitiikan suomettumisesta.”

- Ulkopolitiikkaamme eivät ohjaa omat arvomme, vaan se, että yritämme huolellisesti toimia niin kuin venäläiset haluavat. Se vie meidät takaisin 1970-luvulle, Niinistö sanoi lehdelle.”

Tämä on raskas syytös päättäjiä kohtaan. Niinistö antaa ymmärtää, että päätös on tehty venäläisten painostuksesta tai sen takia, että on haluttu mielistellä venäläisiä.

Syytös on väärä ja valheellinen. Päätöstä ovat olleet tekemässä niin monet Nato-mieliset henkilöt (Vapaavuori, Salolainen, Stubb……), että on mahdotonta kuvitella, että he olisivat kaikki - itselleen valehdellen – tehneet suomettuneen päätöksen venäläisten painostuksesta.

Tapahtuu juuri päinvastainen eli Ville Niinistö sortuu itse suomettumiseen, koska käyttää Venäjää hyväkseen syyttäessään toisia suomalaisia nöyristelystä.

Entä sitten haastattelulausunnon toinen osa, jossa Niinistö viittaa energiariippuvuuteen Venäjästä:

”Niinistön mukaan Fennovoimalle myönnetty lupa lisäisi tuntuvasti Suomen energiariippuvuutta Venäjästä ja antaisi Venäjälle juuri sellaista vaikutusvaltaa, jota se kaipaa lännen ja EU:n suuntaan.”

Jos Niinistö olisi todennut vain tämän, ei siinä olisi ollut mitään suomettuneisuuteen liittyvää. On selvää, että energiariippuvuus Venäjästä lisääntyy, mutta se on normaali poliittinen ja bisnesriski. Suomessa hankkeen kannattajat olisivat vain todenneet korkeintaan, että kysymys on Niinistön (ja vihreiden) asenteellisuudesta ja Venäjän kaupan riskien liioittelusta.

On tärkeää erottaa vihjailut suomalaisten päättäjien nöyristelystä Venäjän edessä ja ydinvoimabisneksen riskit, joihin kuuluu poliittinen riski, että Venäjä jossain vaiheessa käyttäisi omistustaan Fennovoiman hankkeessa Suomea vastaan. Ja tämän riskin suomalaiset päättäjät ovat tiedostaneet ja tehneet silti päätöksen harkinnan jälkeen.

Haluaisin vielä painottaa, että Suomen ja Venäjän kauppa ei voi heilahdella holtittomasti aina sen mukaan, mitkä ovat kansainväliset suhdanteet. Meillä on kyllä muistutuksena, miten 1990-luvun lama kuristi Venäjän kaupan lähes olemattomiin hirvittävin seurauksin.

Fennovoima-päätöksen järkevyyteen en ota kantaa tässä kirjoituksessa.