Carl Haglund on antanut hybridisotaa käsittelevän haastattelun Helsingin Sanomille 25.9.2014 (”Virheinformaatio huolettaa”).
Ensin vähän käsitteestä ”hybridi”. Se määritetään eliömaailmassa kahden eri lajin risteymäksi. Autoissa se tarkoittaa kahden eri voimanlähteen yhteiskäyttöä (esim. sähkö ja bensiini). Sodasta puhuttaessa hybridi kuitenkin näyttää tarkoittavan ”sodan käyntiä toisin tavoin” tavanomaisen sodankäynnin ohella. Ja nämä toiset tavat voivat olla hyvin moninaiset. Mielestäni hybridi on epätarkka ilmaisu, mutta sitä on ruvettu käyttämään paremman puutteessa. On käynyt niin, että kun sitä on ruvettu käyttämään, sen käyttö on yleistynyt.
Hybridi normaalissa kielenkäytössä tarkoittaa informaatiosotaa tavanomaisen sodankäynnin rinnalla. Se voi myös tarkoittaa sodankäynnin teknologiaa hyväksikäyttäen tietoliikenteen häiritsemistä tai lamauttamista (kybersota), ”suomettumista” tai esimerkiksi palkkasotilaiden käyttöä ilman tunnuksia.
Informaatiosodassa on kysymys suurimmaksi osaksi ikivanhasta asiasta. Informaatiosota on noussut esille nyt, koska välineet, joiden avulla sitä voidaan käydä ovat monipuolistuneet.
Samalla kun sodankäyntitavat ovat muuttuneet ovat informaatioharhautukset lisääntyneet.
Haglund esittää huolensa siitä saavatko kansalaiset ”oikeaa” tietoa. Hän edellyttää hyvää medianlukutaitoa ja luottaa – aivan oikein – että suomalaiset osaavat lukea mediaa. Meillä on ollut perinteisesti vahva pyrkimys erottaa toisaalta ”uutiset” ja toisaalta ”mielipide tai kommentointi” toisistaan. Ja hyvä näin.
Uudessa informaatioympäristössä erityisesti konfliktien yhteydessä tiedottamisen eri muodot menevät sekaisin. Haglund tuo esille, että vääriä ja vääristeltyjä viestejä lähetetään esimerkiksi netin kautta tarkoitushakuisesti.
Kun lukee Hesarin juttua pidemmälle, käy yhä selkeämmin ilmi, että Haglund tarkoittaa yksipuolisesti venäläisten lähettämäksi epäiltyä disinformaatioksi. Virhe onkin yhtä kuin venäläinen lähde! Ukrainan harjoittamasta vääristellystä tiedosta Haglund toteaa: ”Ei samassa ulottuvuudessa, mutta tietysti informaatiolla vaikuttamista tekevät muutkin kuin Venäjä. On Kiina ja Pohjois-Korea”. Varmoja valintoja, entä muut?
Sanonpa, että aika yksipuolinen arvio Haglundilta. Ero on lähinnä siinä, että lännessä käytetään sofistikoidumpia menetelmiä kuin idässä, jossa valhe on helposti uutinen ja uutinen on helposti valhe. Objektiivista tietoa ei johtavista tiedotusvälineistä hevillä saa.
Hän luo kliseemäisen käsityksen, että Venäjän luultiin muuttuvan demokratiaksi, kunnes sittemmin paljastui, ettei näin ole tapahtunutkaan. Tästä ajattelusta on luotu kiveen hakattu totuus, jonka mukaan Venäjä on yllättäen pettänyt odotukset. Väärin. Kyllä Venäjää on sanottu autoritäärisesti hallituksi maaksi koko Putinin hallintokauden ajan ja jo sitä ennen koko 2000-luvun ajan. Ja sitä ennen vallitsi Jeltsinin ajan sekasorto. Haglundin mukaan Venäjä olisi siis salakavalasti jossain vaihteessa muuttunut väärän informaation tyyssijaksi. Olen useissa kirjoituksissa korostanut lännen ja Venäjän ajatuksellisia eroja riippumatta siitä, minkälaiset yhteiskunnalliset olosuhteet Venäjällä kulloinkin ovat vallinneet.
Haglund sivuuttaa täysin läntiset tahot propagandan tuottajana oman perusasenteensa johdosta. On pakko hieman täydentää Haglundia.
Olen jo aiemmin maininnut Ukrainan pääministerin Arseni Jatsenjukin propagandan lähteeksi. Hän pyrkii manipuloimaan kuulijoitaan väittämällä, että Ukrainan konflikti laajenee väistämattä maailmanlaajuiseksi sodaksi. Tämä on hyvin tyypillinen ”hybridi” sen takia, että siinä pyritään laajentamaan oma tragedia maailmanlaajuiseksi, jotta saataisiin paitsi huomiota osaksi myös tuntu, että Venäjä on hyökkäämäisillään koko lännen kimppuun. Tavallaan inhimillistä, mutta ei mitenkään muuta disinformaation luonnetta. Tätä oman henkilökohtaisen tragedian laajennusta käytti mm. Aleksander Solzhenitsyn sanoessaan aikoinaan, että kun Kekkonen kuolee, niin Neuvostoliitto miehittää Suomen. Oma kova kohtalo vankileireillä eskaloitiin koskemaan naapurivaltiota!
Jotkin Itä-Euroopan maat harrastavat samantyyppistä pelottelukampanjaa, jossa vaativat milloin milläkin uhalla rautaa rajalle, eivätkä vain omille rajoilleen vaan kokonaista rintamaa Venäjää vastaan. On meneillään tietoinen kylmän sodan kauhuskenaarion luominen.
Vaikka kuinka tunnettaisiin myötätuntoa Itä-Euroopan kohtaloita kohtaan, ei se silti luo perusteita disinformaatiolle.
Lenin sanoi aikoinaan läntisiä Neuvostoliitossa vierailleita sosialistisen järjestelmän ystäviä hyödyllisiksi idiooteiksi (lähde on joskus kyseenalaistettu). Uskon perustellusti, että suomalaiset vahvalla yleissivistyksellään eivät alistu Venäjän hyödyllisiksi hölmöiksi, vaan säilyttävät arvostelukykynsä. Kriittisyys on käsitettävä oikein. Kyllä tavoitteena voi olla - kritiikin ohella - aito kanssakäyminen, kauppasuhteiden edistäminen ja muut yhteistyön muodot meneillään olevista konflikteista huolimatta - ja muistakin syistä kuin siksi, että yhteistä rajaa on 1000 kilometriä!
Tämä on todellinen suomalainen hybridi, jota lännen propagandapiireissä on usein mahdotonta hyväksyä.
Eikä meidän silti tarvitse julistautua suomettuneiksi – eikä opportunisteiksi.
Voimmeko olla lännen hyödyllisiä hölmöjä? Kyllä. Miksi? Siksi, että kukaan ei kuvittele olevansa lännen hyväntahtoinen hölmö! Olemmehan kaikki samalla puolella, mitä nyt NSA vähän vakoilee. Jotkut ovat luoneet hybridipropagandan avulla lännestä lintukodon, jonka suojissa olemme turvassa.
Pään pistämistä pensaaseen tulisi välttää. Suomi on nyt lännettynyt selkeästi. Pidemmällä aikavälillä – ja tästä olen varma – Suomi tarvitsee henkistä ja poliittista tilaa liikkua valtaryhmittymien välissä. Sen täytyy tehdä tuo tila itselleen. Pyrin käyttämään vähäisiä voimavarojani informaatiosodassa vapaan liikkumatilan vahvistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti