torstai 5. maaliskuuta 2015

Nato-intoilu nostaa liittoutumattomuuden kannatusta

Seitsemän puolesta ja kolme vastaan. Mistä on kysymys? Kysymys on Helsingin Sanomien uutisoinnista yhdellä aukeamalla 5.3. 2015 (sivut A6-A7). Kolmella vajaalla palstalla julkaistaan uusimman puolustusliittotutkimuksen tulokset, jonka mukaan ”enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä” ja seitsemällä palstalla ylhäältä alas saakka Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg vakuuttaa, että ”kriisi ei vaikeuta laajenemista”. Tämä on tuttua Hesarin näkyvästi harjoittamaa piilovaikuttamista. Oikeastaan ei voida puhua enää lainkaan piilovaikuttamisesta, sillä lisäksi etusivulla on Stoltenbergin viiden palstan yli ulottuva lähikuva otsakkeella ”Suomen ja Ruotsin yhteistyö sopii Naton suunnitelmiin”. Räikeää manipulointia monien edelleen sitoutumattomana pitämältä lehdeltä.

Mielipidetutkimuksen tuloksista voidaan lukea mielenkiintoisia asioita. Lehti toteaa, että SDP:n, perussuomalaisten, keskustan ja vihreiden Nato-kannatus on vähentynyt elokuusta. Tämän täytyy olla valtava pettymys Nato-kiimaisille ja heidän harjoittamalleen - viime aikoina yltyneelle - vyörytykselle. Ihmisten kannoissa on tapahtunut lievää polarisoitumista, jossa oikea reuna erottuu selvästi muiden Nato-näkemyksistä.

Miten näen tulokset. Ensinnäkin haluan vahvistaa vanhan kantani, jonka mukaan suomalaiset ovat äärimmäisen vahvoja realismissaan. Liittoutumisen vastustajia on hyvin vaikea huojuttaa mihinkään suuntaan peruskannoistaan. Lukemat 57 % – 27% puhuvat puolestaan. Huikeinta tässä on, että kaiken sen vyörytyksen jälkeen joka mediassa on ilmennyt viime kuukausien aikana suomalaiset eivät ole taipuneet propagandan uhreiksi.

Mitä on tapahtunut?

Oma tulkintani muodostuu kahdesta argumentista:

1) Nato-intoilijat ovat aiheuttaneet karhunpalveluksen omalle asialleen räikeällä kansalaismanipuloinnillaan. Ihmiset ovat vaistonneet yksipuolisen informaation vastenmielisyyden. Mielenkiintoista on, että eliitille, joka on harjoittanut Nato-pommitusta, ei ole annettu periksi. Tämä sinänsä ei ole välttämättä yllätys: herrojen tahtotiloja ei ole ennenkään kunnioitettu Suomessa.

2) Kansalaiset vaistoavat Suomen suhteellisen aseman parantuneen (!) kansainvälisen tilanteen kiristyessä. Uskallan sanoa näin, vaikka meidänkin ympäristössämme on ollut liikehdintää ja talouspakotteet raapaisevat meitäkin pahasti. Kysymys on tarkemmin erittelemättömästä tunteesta, että menetämme vähemmän kansainvälisen asemamme vakaudesta kuin useimmat muut valtiot Euroopassa.

Helsingin Sanomat kysyy ihmeissään muutamilta kellokkailta, miksi Nato-jäsenyyden kannatus ei kasva, vaikka Venäjän uhan katsotaan kasvaneen.

Inhorealistin vastaus kysymykseen kuuluu: suo siellä, vetelä täällä.

Entä Helsingin Sanomien haastateltavat?

Nato-vastainen Matti Klinge vastaa eksaktisti samalla tavalla kuin minä: Suomi ei uhkaa Venäjää, eikä Venäjä Suomea. Vain liittoutuminen voi pilata tämän asetelman. Jaakko Iloniemen kanta on hänelle ominainen, siis elitistinen: ”Mielestäni kansa on väärässä”. Ulkopoliittisen instituutin Teija Tiilikaisen kanta on erikoisin: ”Eliitiltä, päättäjiltä ja puolueilta odotetaan kannannäyttöjä, puolueilta aktiivisempia Nato-jäsenyyttä tukevia kampanjoita”. Olisiko syytä olla huolissaan, kun kansa ei ymmärrä omaa etuaan? Lisätään siis manipulointiyrityksiä, jonka vaikutuksista jo edellä varoitin. Vai pitäisikö olla huolissaan asiantuntijan mielenmaisemasta? Petyn jälleen kerran Ulkopoliittisen instituutin ylemmyydentuntoisiin kommentteihin. Miten on mahdollista, että eduskunnan rahoittamasta instituutiosta tulee jatkuvasti eduskunnan enemmistön kanssa räikeästi ristiriidassa olevia lausuntoja? Kenen asialla UPI on?

Oma kantani on, että Venäjän uhka ei ole lisääntynyt, vaikka venäläiset ns. asiantuntijat tekevät ajoittain kaikkensa ollakseen tukena Suomen Nato-intoilijoille. Kreml ei ole Pravda, eikä Pravda ole totuus. Venäjällä on mielipiteitä joka lähtöön, ja niin on lännessäkin. Tärkeintä on, että kansainväliseen sapelinkalisteluun ei mennä mukaan, vaan säilytetään viileä harkinta.

Kanadalaisen professorin (taas yksi näistä ”asiantuntijoista”) Michael Byersin mielestä Suomi on suomettunut, kun se ei pelkää Venäjää. Nyt ymmärrän: suomettuminen on itsesuojeluvaiston puutetta! Hyvä tietää!

Niin, kannattiko Nato-mielisten tässä välillä tapahtunut propagandaryöppy, kun Naton kannatus on kasvanut yhdellä prosentilla (vastustajien määrän pysyessä korkealla tasolla ennallaan)? Ja kaikki tämä kalabaliikki vain yhden prosentin tähden!

8 kommenttia:

  1. Nato on Yhdysvaltojen eurooppalainen nyrkki, eivätkä suomalaiset halua sitä tänne. Amerikkaan ei vain luoteta, sen verran siellä on veristä menneisyyttä taustalla.

    VastaaPoista
  2. Elämmekö me samalla planeetalla? Venäjän uhka muodostuu kahdesta asiasta: kyvystä hyökätä ja halusta käyttää tätä kykyä. Tämä uhka on kasvanut jo yksistään sen vuoksi, että Venäjän federaation asevoimien kyky nopeaan kaappauksenomaiseen hyökkäykseen on kasvanut dramaattisesti siitä, mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Jollei Venäjä-suhteemme ole samana aikana yhtä dramaattisesti parantunut, Venäjän uhka on väistämättä kasvanut.

    Tosiasiassa näin ei ole. Suomen ja Venäjän välit ovat kiristyneet ja Venäjä on lisännyt sotilasvoimaansa rajojemme välittömässä läheisyydessä. Samalla harjoitustoiminta on kiihtynyt ja osa harjoituksista on luonteeltaan selviä voimannäyttöjä (esim. joulukuun 2014 ilmavoima- ja maahanlaskuharjoitus Itämerellä ja Kaliningradissa). Samalla Venäjä on sisäpoliittisesti muuttunut erittäin yksinvaltaisesti hallituksi maaksi, jossa opposition toimintaa rajoitetaan rajusti. Kuten Ylen Venäjän verkossa -ohjelma hyvin dokumentoi, maan valtiollinen media suuntaa Suomea vastaan jatkuvaa propagandaa.

    Millä perusteella olet sitä mieltä, etteivät sekä Venäjän hyökkäyksen todennäköisyys että Venäjän hyökkäyksen potentiaalinen voima olisi kasvaneet? Voin kyllä ymmärtää, että pidät hyökkäyksen mahdollisuutta edelleen merkityksettömän pienenä, mutta myös merkityksettömän pieni suure voi kasvaa tai pienentyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä lännestä että idästä tulee ns. asiantuntijoiden roskapropagandaa. Oleellista on että moisesta ei panikoiduta. Sotaa voi harjoitella (niin kuin Suomikin tekee), Suomea voi arvostella, mutta valtiovallan tehtävä on oikaista - harkinnan jälkeen, mutta ripeästi - väärinkäsitykset ja vääristelyt.

      Poista
    2. Propagandaa tulee varmasti jokaisesta ilmansuunnssta, mutta kiistätkö tosiasian: Venäjän asevoimien kyky sotia on parantunut dramaattisesti. Tämä on yksi asia, josta kaikki ovat yhtä mieltä. Miten tämä voisi olla vaikuttamatta Venäjän muodostamaan uhkaan? Vaikka Venäjä-suhteemme olisi yhtä hyvä kuin kymmenen vuotta sitten, on jo parantunut hyökkäyskyky yksinään uhkaa lisäävä tekijä.

      Uhkan määritelmä on nimittäin se että uhka on hyökkäyskyvyn ja -todennäköisyyden tulo. Jos toinen tekijä kasvaa, myös tulo kasvaa. Ainoastaan, mikäli Venäjä-suhteemme olisi parantunut, uhka pysyisi vakiona. Kukaan tuskin väittää, että suhteemme Venäjään olisi nyt parempi kuin kymmenen vuotta sitten.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Ei ole syytä nähdä Venäjän toimia omaan itsemme kohdistuvina toimenpiteinä. Venäjä on päättänyt palauttaa suurvalta-asemansa.
      Venäjä iskuvoima on parantunut, mutta siitä ei pidä vetää johtopäätöksia A:sta B:hen ja B:stä C:hen. Tämä on loputonta spekulointia.
      Suomen suhteellinen asema on parantunut - olosuhteet huomioiden - ja siitä voimme kiittää pitkäaikaisia asiallisia välejämme Venäjään.

      Poista
  3. Yle esitti dokumentin Putinin tiestä valtaan, se on askel projektissa jolla venäjä tulaan vapauttamaan Putinisteista Irakin ja libyan kansojen onnistuneen tyranniasta vapautuksen mallin innoittamana. Kansainvälinen yhteisö tarvitsee maatamme juuri tämän operaation suorittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putin on konna, mutta mihinkään ristiretkeen en kehottaisi. Mainitsemasi dokumentti oli sekava tarina todellisia ja väitettyjä konnantöitä.

      Poista