Presidentti Niinistön neljän pilarin strategia

Presidentti Niinistö esitteli turvallisuuspoliittisen ajattelunsa neljä pilaria Yle Ykkösen kyselytunnilla 29.11.2014. Varsinaisesti uutta ei tullut presidentin aiempaan näkemykseen, mutta kertauksen vuoksi neljä kohtaa olivat lyhyesti seuraavat: 1) Vakuuttava oma puolustus, 2) Kumppanuudet (Ruotsi, Nato, EU), 3) Hyvät suhteet Venäjään, 4) Kansainvälinen toiminta YK:n ja kansainvälisen oikeuden piirissä.

Mielestäni varsin tasapainoinen kokonaisuus. Presidentti ei antautunut kyselytunnilla naiiviin Nato-keskusteluun eikä myöskään houkutuksiin esittää jotain aggressiivista Venäjä-suhteista. Sanalla sanoen hän käyttäytyi valtiomiesmäisesti. Presidentillä on iso kuva hallussa. Hän ajattelee asioita historian näkökulmasta, geopoliittisesti ja nykyhetken konfliktit analysoiden.

On selvää, että presidentin puheenvuoro ei tyydytä kaikkia Suomessakaan. Käsi puristetaan nyrkkiin taskussa tietyillä tahoilla, mutta ei uskaltauduta kuitenkaan arvostelemaan presidenttiä suoraan. Yritykset leimata presidentti heikoksi eivät toimi. Tosiasiassa presidentti esiintyi realiteettien valossa jämäkästi.

Presidentiltä kysyttiin suhtautumista infosotaan ja erityisesti sitä, onko meillä valmistauduttu riittävästi sotaan toisin keinoin (hybridisota ym.). Vastaus miellytti minua. Olen useita kertoja näissä blogikirjoituksissa tuonut esille sellaisen linjan, jossa Suomi ei haasta ketään, mutta vastaa, kun sille huudetaan. Presidentti korosti, että palaute tulee antaa heti ja selkeästi (esim. Venäjän virkamiesten tai median revittelyt koskien esimerkiksi lapsihuoltajuuskiistoja). Samaan aikaan kuitenkin viedään johdonmukaisesti eteenpäin ystävällismielisten naapuruussuhteiden linjaa, jota eivät yksittäisten kenraalien tai turvallisuuspoliittisten asiantuntijoiden mielipiteet horjuta mihinkään suuntaan. Tässä asetelmassa ei ole mitään ristiriitaista. Logiikka on vain tajuttava. Emmehän me itse ole olleet riitaa rakentamassa.

Olisin halunnut kysyä presidentiltä, miten hän suhtautuu lännestä tulevaan aggressiiviseen propagandaan, jossa kiihdytetään länsivaltoja raivoon Venäjää kohtaan. Mielestäni lännen tiedotusvälineet näyttävät vallinneen yhtä hysteerisen linjan kuin Venäjän tiedotusvälineet. Tämä tilanne ei ole terve. Ja tähän MOLEMMINPUOLISEEN kauhukuvamaalaukseen suomalaisia pitäisi valmistaa. Mutta ehkä on niin, että kansalaiset ymmärtävät propagandan provosoivan luonteen aivan oikein.

Erityisen vastenmielisenä olen pitänyt asiantuntijakäsitteen täysin summittaista käyttöä. Varsinkin Yhdysvalloista tulee aivan toisenlaisesta (so. polarisoituneesta) poliittisesta kulttuurista melkein minkälaista uhkailupropagandaa tahansa. Me emme ole aivan tottuneet tällaiseen infosotaan.

Selvää on, että on meneillään kansalaisten ajattelun horjuttaminen, ja siihen saadaan tottua jatkossakin. Haluaisin kuitenkin korostaa, että hyvään yleissivistykseen perustuva valveutuneisuus ja presidentin mainitsema ”kirkasjärkisyys” luovat parhaan vastavoiman sekä idästä että lännestä tulevaa propagandaa vastaan. Kun tämä tiedostetaan, ei meille tule ongelmia sputnikkien ja muiden täsmäprovokaatioiden kanssa.

Presidentin kanta Ukrainan tilanteeseen oli hyvin tasapainoinen. Ei ole tapahtumassa mitään yltiöaggressiivista Venäjän puolelta, vaan pikemminkin pyritään pitämään nykyiset asemat. Jos Ukrainan puolelta nostetaan valmiutta nostetaan myös Itä-Ukrainassa valmiutta. Ei ole nähtävissä hyökkäyksellistä toimintaa poislukien ilmeisen strategiseksi koetun Donetskin lentokentän valtausyrityksiä sekä mahdollisia iskuja joihinkin yksittäisiin kohteisiin. Tilanteesta voi käyttää jäätyneen konfliktin nimeä tai mitä tahansa sellaista ilmaisua, joka kuvaa Venäjän halua pysäyttää tilanne suurin piirtein nykyisen kaltaiseksi.

Aivan oikein presidentti kiinnitti huomiota Ukrainan humanitääriseen tilanteeseen tulevana talvena. Konfliktin laajenemisen merkittävin kannustin voi olla lännen ja idän valmistautumattomuus ihmisten inhimillisiin kärsimyksiin.

Olen viitannut aiemmin Venäjän uuteen turvallisuuspoliittiseen strategiaan, jolla se pyrkii muodostamaan oman tulkintani mukaan ”Venäjän rauhan”. Tällä en tarkoita hyökkäyksellistä pyrkimystä uusien alueiden valtaamiseksi, vaan hyvin vahvaa puolustuksellista otetta Venäjä rajoilla. Presidentti viittasi tässä kohden Dmitri Medvedevin aloitteeseen muutama vuosi sitten, joka lännessä torjuttiin ja jonka Niinistö nytkin torjui. Tuskinpa aloitteen esittämisen aikoihin tajuttiin, että kysymys voisi olla jostain pidemmän aikavälin syvällisemmästä tavoitteesta.

Presidentin kannasta hiukan poiketen näkisin Venäjän eksaktien tavoitteiden selville saamisen järkeväksi myös koskien turvallisuusstrategiaa. Ehdoton torjuminen ja keskustelemattomuus Venäjän elintärkeiksi kokemista asioista ei edistä rauhanomaisen ratkaisun aikaan saamista. Ehkä olisi syytä puhua Euroopan ja Euraasian turvallisuudesta yhtä aikaa. Neuvotteluprosessi voi kestää vuosia.

Tällä hetkellä vallitsee odottava vaihe. Pakotteiden vaikutusta seurataan ja hermoja koetellaan. Pakotteilla on uusi, nykyisessä laajuudessaan ennen kokematon luonne: keskinäisriippuvuus on isossa testissä. Samaan aikaan median hysteriaotsakkeet elävät omaa elämäänsä. ”Asiantuntija” toisensa jälkeen kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksi vaaranpaikka voi olla, jos Venäjä ajetaan täysin nurkkaan ja äiti-Venäjän naarasleijonan vaistot heräävät. Nyt tarvitaan Niinistön valtiomiestason viisautta.