Olen perustellut oman kantani Natoon monissa blogikirjoituksissa. Olen liittoutumista vastaan näkyvissä olevan tulevaisuuden ajan. Perusteellisemmin käyn Nato-kantaani läpi blogikirjoituksessa ”Nato-selvitykseni” 11.8.2014. Aion hieman täydentää perustelujani tässä kirjoituksessa.
Syy asiaan palaamiselle on Hesarin Merkintöjä-palstalla ollut kirjoitus (26.11.2014) ”Ehkä Nato tai ehkä ei”. Hiukan eriskummallisen kirjoituksen takana on HS:n turvallisuuspolitiikan toimittaja Kari Huhta. Huhta referoi ja ottaa kantaa kahden entisen suurlähettilään Mats Bergquistin (Ruotsin entinen Helsingin ja Lontoon suurlähettiläs) ja Rene Nybergin (Suomen entinen Moskovan ja Berliinin suurlähettiläs) kirjoitukseen HS:ssä 22.11.2014 ”Suomen ja Ruotsin on syytä pysyä nyt Naton ulkopuolella”.
Huhta yrittää sovittaa yhteen kaksi yhteensovittamatonta asiaa eli HS:n Nato-kannan, joka on liittoutumista tukeva ja suurlähettiläiden kannan, joka on selvästi kielteinen, kuten otsakekin kertoo. Suurlähettiläät eivät spekuloi, missä olosuhteissa liittoutuminen voisi tulla kysymykseen, vaan ”nyt” tarkoittaa, että kielteinen kanta on toistaiseksi voimassa. Huhta tulkitsee, että suurlähettiläiden kanta on empiväinen tai ”ehkä”. En näe parhaalla tahdollakaan kirjoituksessa Natoon liittymistä puoltavaa argumentointia, enkä liioin mitään empimistä.
Ehkä seuraavassa HS-Nato-gallupissa Huhdan toive toteutuu suomalaisten ehkä-kannan voimistumisena. Silloin täytyy sanoa , että Hesari on jossain määrin onnistunut käännytystyössään. Minusta perusteet liittoutumattomuuden puolustamiselle eivät ole muuttuneet.
Millainen on sitten suurlähettiläiden kanta pääkohdat referoituna? Nostaisin esille seuraavat argumentit:
1) Pienet valtiot rakentavat pitkällä tähtäimellä ulkopoliittisen linjansa.
2) Jos Suomi ja Ruotsi muuttavat kantaansa, merkitsisi se Euroopan geopoliittisen aseman muuttumista (Itämerestä tulisi Naton sisämeri).
3) Suomen ja Ruotsin strateginen asema on parantunut kylmän sodan jälkeen (Venäjän valtapiiri on pienentynyt).
4) Rauhankumppanuus on eri asia kuin Nato-perussopimukseen artiklaan 5 kirjattu kollektiivinen puolustusvelvoite.
5) Suomella ja Ruotsilla on pitkä liittoumattomuuteen perustuva onnistunut ajanjakso historiassaan.
6) Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä tulee lisätä.
Suurlähettiläät eivät ole ”ehkä”-linjalla, vaan selkeästi toteavat, että ”Suomen ja Ruotsin tulisi lähitulevaisuudessa luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta”. Olen hyvin pitkälle perusteluissa samaa mieltä heidän kanssaan.
Huhta viittaa presidentti Niinistön Washington Postille antamaan haastatteluun muutama päivä sitten, jossa presidentti spekuloi, että Suomella oli mahdollisuus liittyä Natoon 20 vuotta sitten. Tästä voi kääntäen vetää johtopäätöksen, että nyt ei ole oikea aika. Minusta on aivan turhaa mietiskellä, mitä olisi voinut tapahtua 20 vuotta sitten. Silloin ei minun muistikuvieni mukaan edes ajateltu Natoa. Ehkä Niinistön ulostulo kuvaa hänen lievää kaipuutaan liittoutumiseen.
Yksi hyvin merkittävä seurausvaikutus Suomen kiireiselle etenemiselle Nato-kysymyksessä on kansalaisten jakautuminen kahteen leiriin. Se toimii pidäkkeenä esimerkiksi presidentillä, joka halunnee olla kaikkien suomalaisten presidentti. Varoisin visusti vastakkainasettelua.
Suurlähettiläiden esille ottama Itämeri – Naton sisämeri -ajatus Naton laajenemisen seurauksena on mielestäni todella tärkeä näkökohta, koska sen geopoliittinen vaikutus on aivan selvä: Venäjä lisää aseistustaan Itämeren, Pietarin, Kuolan ja Barentsin meren alueella.
Olen viime aikojen kirjoituksissa tutkaillut lähihistoriaa ja kerta toisensa jälkeen törmännyt Venäjän oikeastaan ainoaan pelkoon Suomea kohtaan ja se on hyökkäys maamme alueen kautta Venäjän kimppuun. Suomi on nyt mahtavassa asemassa, kun Venäjä näkee vihollisia liki kaikkialla. On tärkeää, että sen luoteiskulmassa on valtio, joka ei ole turvallisuusuhka Venäjälle.
En vastusta kirjoittaman ottamaa kantaa Natoon liittymisen osalta. Luonnollisesti olisi sekä Suomelle että Venäjälle parempi jos emme joutuisi liittymään Natoon. Toisaalta haluaisin tuoda esiin joitakin Ruotsiin liittyviä turvallisuuspoliittisia näkökohtia, jotka meillä Suomessa pääsääntöisesti halutaan unohtaa. Aivan ensimmäiseksi:
VastaaPoista- Suomen ei kannata liittyä Natoon mikäli Ruotsi ei liity samanaikaisesti.
Miksi näin. Yksinkertaisesti siksi, että jos Suomi liittyisi Natoon mutta Ruotsi jäisi ulkopuolelle me ulkoistaisimme merkittävän osan Ruotsin puolustusta itsellemme ilman mitään korvausta. Suomi saisi kaikki Natoon liittymisen haitat mutta Ruotsi keräisi suuren osan hyödyistä. Vaatisi suurta mielikuvitusta löytää Suomen etuja tällaisesta tilanteesta.
Entä se toinen pääskenaario:
-Ruotsi päättää liittyä Natoon.
Tämän skenaarion me tunnemme hyvin EU-päätöksen osalta. Ruotsi käytännössä pakotti omalla yllätyspäätöksellään Suomen seuraamaan. Suomi ei voinut ajatellakaan, että se olisi jäänyt ulko-, tai oikeastaan itäpuolelle kun koko Neuvostoliiton läntinen osa päätti siirtyä Euroopan Unioniin ja myöhemmin Natoon. Pitkälti samankaltainen skenaario olisi odotettavissa jos Ruotsi huomenna ilmoittaa päättäneensä liittyä Natoon. Suomen olisi käytännöllisesti pakko seurata perässä. Ei ole edes ajateltavissa, että Suomi jäisi Naton ja Venäjän väliin jonkinlaiseksi jauhinkiveksi tai molempien blokkien keskinäiseksi hyökkäysalueeksi. Suomi olisi välittömästi sotatoimialuetta ja sen infrastruktuuri - satamat, lentokentät yms. - tuhottaisiin ennaltaehkäisevästi jos Venäjä esimerkiksi päättäisi hyökätä Latviaan tai pohjoiseen Norjaan Toisaalta taas Nato tuhoaisi ne puolustaessaan omia asemiaan. Suomen kaikkein pahin turvallisuuspoliittinen painajainen, joutuminen kahden sotilasliiton väliseksi kiistakapulaksi, olisi tosiasia.
Olen siis samaa mieltä kirjoittajan kanssa kohdasta 6). Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä tulee lisätä niin pitkälle kuin mahdollista. Jos pääsemme sellaiseen tilanteeseen, että Venäjän on pakko laskea Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat yhteen niin olemme lähellä sitä vaihtoehtoa, että Suomen eikä Ruotsin tarvitse liittyä Natoon. Tarvitsemme siis valtioliiton.
Kiitokset asiallisesta ja erittelevästä vastauksesta. On äärimmäisen tärlkeää että Suomi ja Ruotsi käyvät yhtä jalkaa ja parasta on se että kumpikaan ei mene Natoon. Olen kanttanaut aselajiyhteistyötä (voivatko maat sopia esim. aselajipainotuksista?). Valtioliitto? Olen skeptinen näkyvissä olevan tulevaisuuden ajan.....
Poista