tiistai 11. marraskuuta 2014

Presidentillä oli asiaa turvallisuuspolitiikasta

Presidentti Niinistö piti mielestäni hyvin tärkeän suuntaviivapuheenvuoron Suomen turvallisuuspolitiikasta maanpuolustuskurssin avajaisissa 10.11.2014. ”Kun turvallisuutemme kerran on kokonaisuus, on tarkattava sen osia ja niiden välistä tasapainoa. Mutta sellainen politiikka, jossa koko turvallisuutemme asetettaisiin tai jouduttaisiin asettamaan vain yhden ulottuvuuden eli tämän tai tuon kortin varaan, olisi kannaltamme huonoa kehitystä. Mitä enemmän meillä on eri mahdollisuuksia vahvistaa turvallisuuttamme, sitä parempi.”

Oheinen puheen osa oli mielestäni tärkein kohta presidentti Niinistön puheesta maanpuolustuskurssilla. Se on tarkoin mietitty painokas puheenvuoro tulevaisuuden turvallisuusuhkien torjumiseksi. Munia ei pidä laittaa yhteen koriin. Jollakin tietyllä ratkaisulla ei pidä myöskään sulkea pois muita vaihtoehtoja. Jännittyneessä kansainvälisessä tilanteessa kysymys on nimenomaan kokonaisuuden hallinnasta. Puhe on aivan toista luokkaa kuin monet niistä irtiotoista, joita Suomessa harjoitetaan.

Suomen turvallisuus nojautuu uskottaviin puolustusvoimiin. Erillisessä Ylen haastattelussa presidentti vielä vahvisti omien puolustusvoimien merkitystä puolustuksen avainasiana leikkaustenkin keskellä. Keskeisellä sijalla on asevelvollisuuteen perustuvat puolustusvoimat. Muita kivijalkoja ovat kansainvälisen yhteistyön eri muodot (Ruotsi, EU, Nato-kumppanuus) ja hyvät naapuruussuhteet.

Viitatessaan venäläiseen sananlaskuun hän nimenomaan tarkoitti uskottavaa maanpuolustusta: ”Sotilaallinen maanpuolustus ei saa olla huonosti kiinni”. Kysymys ei ole menestymisestä tai menestymättömyydestä laajassa sodassa, vaan hyökkäyskynnyksen asettamisesta riittävän korkealle tasolle.

Ruotsin kanssa yhteistyö tarkentuu ilmeisesti tammikuussa 2015. Nato-kannan tarkentamiseen ei ole tässä vaiheessa mitään syytä.

Ukrainan tilanne on tietenkin se näkymä, jonka kautta turvallisuuspolitiikkaa nyt tarkastellaan erityisen intensiivisesti.

Niinistö toteaa:

”Ukrainan valtajärjestelmä oli laillinen, mutta se oli niin pahoin korruptoitunut ja rämettynyt, että monien ukrainalaisten mitta oli yksinkertaisesti tullut täyteen. Tässä tilanteessa kansalaisten muutostoiveet kanavoituivat Euroopan unioniin ja sen tarjoamaan assosiaatio- ja vapaakauppasopimukseen. Sopimuksen vaatimat uudistukset ja toisaalta sen tarjoamat mahdollisuudet näyttäytyivät tienä parempaan, kenties ainoana mahdollisuutena.”

Tämä on läntinen tulkinta asiasta ja sellaisenaan liberaalin demokratian näkökulmasta paikallaan oleva kannanotto. Ei ole epäilystä, etteikö suurin osa ukrainalaisista allekirjoita tätä ja halua kiinnittyä länteen tavalla tai toisella.

Mutta sitten Niinistö tuo esille asian toisen puolen:

”Tämä kehitys oli kuitenkin pahassa ristiriidassa sen kanssa, miten Ukrainan itänaapuri Venäjä asiat näki ja omat etunsa punnitsi. Moskovasta katsottuna EU:n kanssa solmittava sopimus näyttäytyi Ukrainan siirtymänä kohti Eurooppaa, sen yhteiskuntamallia ja vaikutuspiiriä, ja siten Venäjän intressien vastaisena.”

Väitän, että harva valtionpäämies Länsi-Euroopassa pystyy näin viileään analyysiin tilanteesta. Ei tietoakaan läntisestä propagandasta. Vain asiallinen toteamus, miten Venäjä on nähnyt asian.

Käsittääkseni Venäjä pyrkii Euroopassa uuteen turvallisuusjärjestelmään, jossa sen edut otetaan nykyistä paremmin huomioon. Venäjän kannalta läntinen vyöry Venäjän rajalle on jo ylittänyt sen sietokyvyn ja se pyrkii nyt ”ottamaan takaisin” jotain jo menetetystä tai menetetyksi luullusta. Venäjän kokonaisstrategia on kuitenkin puolustuksellinen. Konfliktin ratkaisu perustunee siihen, miten lännessä pystytään huomioimaan Venäjän intressit.

Monesti kritisoimani Ukrainan tilanteesta kumpuavan panikoitumisilmiön presidentti kapseloi muutamalla tasapainottavalla kommentilla:

”On todettava, että yleisempi jännityksen kasvu näkyy myös Itämerellä, välittömällä lähialueellamme. Toistaiseksi kuitenkin voidaan puhua laajemman kriisin heijastumista, ei siitä, että Itämeren alue olisi itsessään menettämässä vakauttaan”.

Ja edelleen:

”Kiihkeät ja kärsimättömät mielet kuvaavat maltin helposti pelkuruudeksi tai vastuun väistöksi. Siitä ei kuitenkaan ole kyse.”

Tarkoin mietitty puhe, johon minulla ei ole juurikaan lisättävää. Siitä puuttui selittelevä elementti, joka olisi pidentänyt puhetta, mutta ei olisi tuonut siihen mitään oleellista uutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti