torstai 13. marraskuuta 2014

Kun kaikki ovat asiantuntijoita

”Internetin ideologia uskottelee, että osaamme tehdä kaiken itse emmekä tarvitse ketään johtamaan. Teknologia näyttää meille tien”. Näin toteaa Pekka Vahvanen Hesarin Viikon lopuksi -palstalla (”Harrastelijoiden puuhastelua”, 9.11.2014). Mitäpä muutakaan osoittavat itsevarmat kommentit netin keskustelupalstoilla. Totuus on jo löydetty. Väitän, että osin tästä samasta syystä on ruvettu inhomaan sääntelyä. Kun ihmiset osaavat ajatella ihan omilla aivoillaan, ei viranomaissäätelyä tarvita. Epäilen, että tähän ajatusmalliin sisältyy katteeton kuvitelma yksilön kaikkivoipaisuudesta.

Tästä on kasvanut elämää suurempi asia: tieto ja kannanottaminen on ihan uudenlaisella tavalla ”demokratisoitu”. Eikö tämä ole hyvä asia? Kynnys mielipiteen esittämiseen on laskenut aivan silmissä.

Kuka tahansa voi ruveta blogikirjoittajaksi – kuten minä - puhumattakaan twiittailijoista. Aiemmmin lehtien yleisönosastoilla saattoi toki esittää mielipiteensä, mutta ne suodattuivat toimituksen kritiikin läpi: vain osa pääsi julkisuuteen. Näin on tietenkin vieläkin, mutta netin kautta ulkopuolinen suodatus puuttuu tai vain räikeimmät ruokottomuudet karsitaan.

Monet pitävät tätä ihannetilana, mutta minulla on tuntuma, että monet uhraavat kaikki voimavaransa suoraan kommentointiin ja varsinainen yhteiskunnallinen vaikutuskanava – edustuksellinen demokratia – joutuu sijaiskärsijäksi. Viimeksi Yhdysvaltain kongressivaaleissa äänestysprosentti jäi 36,6 prosenttiin. Se on huonoin tulos toisen maailmansodan jälkeen.

Suurella joukolla ihmisiä on tunne, että äänestyksellä ei voi vaikuttaa asioihin. Kantaahan voi ottaa muutoinkin ihan helposti. Mielipidekanavia on kyllä riittävästi, mutta suuri osa mielipiteistä katoaa ilmojen teille ilman mitään vaikutusta.

Seikka, joka vaikuttaa äänestysintoa laskevasti ovat kaikenkarvaiset kyselyt, joita netti on tulvillaan. Ihmiset väsyvät kyselyihin ja edustuksellinen demokratia ”vaalikyselyineen” on suurimpien häviäjien joukossa.

Totuuden nimissä äänestämättömyys johtuu monista muistakin asioista: äänestäjien maailma on eriytynyt äänestämättömien maailmasta räikeällä tavalla. Hyvin toimeentulevat ihmiset valitsevat parlamenttiin toisia hyvin toimeentulevia tai rikkaita kansalaisia (joilla on varaa maksaa vaalikampanja).

Edustuksellisen demokratian mahtia syövät monet muutkin tekijät, kuten yhteiskunnallisen ilmapiirin muodostuminen yhä polarisoituneemmaksi. Sitä paitsi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen vaikuttavalla tavalla vaatii yhä suurempaa yleissivistystä.

Netti on ja pysyy. Sen hyvät puolet lyövät kirkkaasti sen huonot puolet. Internet on muuttanut maailmaa, eikä se vanha maailma ole kuin 30 vuoden päässä takanapäin. Kun 1990-luvun alussa otin esille töihini liittyen internetin käyttömahdollisuuden, vastasivat it-tosiammattilaiset, että ”se on yliopistopoikien touhuja”. Nyt internet demokratian välineenä merkitsee lähes kaikkien pääsyä lähes kaikkeen tietoon.

Olen useissa blogikirjoituksissani esittänyt huoleni demokratian heikosta tilasta monissa maissa. Unkarin hallituksen pyrkimys suitsia internetiä ei olisi johtanut demokratian lisäämiseen, vaan olisi ollut oire autoritäärisyyden kasvusta.

Autoritäärisyys on haastamassa oikeasti demokraattisen päätöksenteon monissa maissa. Demokratialle tämä merkitsee tehostamisvaatimusta. Sitä uhkaa liiallinen itsetyytyväisyys. Tarvitaan entistä suorempia virallisia vaikutuskanavia, mutta myös sujuvampia ratkaisuja välillisen demokratian toteuttamiseen. Nettiäänestys ainakin näennäisesti niputtaisi monet edellä esitetyt ongelmat helposti ratkaistavaksi kokonaisuudeksi. Se ei kuitenkaan poista todellista ongelmaa: on tunnettava, että äänestämällä voi vaikuttaa.

::::::::::::::::::::::::::::

Kun pääsee helposti esittämään mielipiteensä netissä (julkisuudessa), oman mielipiteen arvostus kasvaa ja asiantuntijan (esim. poliitikon) mielipide menettää arvostustaan.

Pekka Vahvanen kertoo useita esimerkkejä kuinka teknologian avulla meille tuotetaan yhä enemmän päätäntävaltaa (itsediagnostiikka, itsepalvelu eri muodoissaan). Meistä tehdään oman asiointimme asiantuntijoita riippumatta siitä pystymmekö auttamaan itse itseämme. Kun aiemmin korostettiin erikoistumista, niin nyt pyritään yleistämään uniapnean ja diabeteksen diagnosointi itsediagnostiikkatestien avulla kaiken kansan puuhaksi.

Rutinoituja neuvojia vedetään pois asiakaspalvelutyöstä ”tuottavampaan” työhön. Kuitenkin varsinaiseen asiakasrajapintaan (asiakaspalveluun) jää niin suuria toimimattomuuksia, että työn tuottavuus saattaa heikentyä aiempiin vähemmän it-osaamista vaativiin ratkaisuihin verrattuna.

Usein varsinkin vanhemmat ihmiset joutuvat kovaan kouluun, jos aikovat selvitä digitaaliviidakosta. Oman ongelmansa muodostavat heikosti toimivat it-ohjelmat. Asiakas jätetään yksin setvimään bittimaailman saloja, kun tarvittava apu on kiven alla. Samaan aikaan ihmisiä harhauttaa itc:n luonnehdinta helpoksi välineeksi päästä käsiksi tietoon. Toimimattomat järjestelmät muodostavat kuitenkin monessa tapauksessa ylitsepääsemättömän esteen.

Mutta myös me palvelun käyttäjät tuomme mielestäni oman lusikkamme tähän soppaan. Kun talouden ahdingossa erilaisia palvelumaksuja nostetaan, vaadimme erilaisia alennuksia (osamaksut, perhealennukset, maksun jakaminen kahdelle eri vuodelle, maksaja on eri henkilö kuin palvelujen käyttäjä jne.). Tämä johtaa palvelun räätälöitymiseen, jolloin automaattinen tietojenkäsittely menettää merkitystään tai yhä räätälöidympi koodaaminen maksaa maltaita. Kuinka suuri osa itc:n koodauskustannuksista ja toimimattomuuksista esim. kunnissa johtuu siitä, että me ihmiset tarvitsemme jokainen ikioman palvelumme?

1 kommentti:

  1. Aikamme suurin ,kuten muidenkin aikakausien rappeuttava ilmiö on kaikenmuotoisen Liberalismin vaikutus yhteiskuntaan . Itsekyyden ja ahneuden piru iskee meihin voimakaammin muutaman sukupolven välein. Löysin netin syövereistä hauskan huuhaa teorian ilmiötä selittämään,kun telluksemme liikuu aika haipakkaa ikuisuudessa saavumme vaihtelevin välein sovinnon ja raäyhähegen sähkömagneettisten kenttien kautta. Kaikenlaisen luottamuksen katoaminen yhteisöistö on liberalistisen taistelun kehnoin tuotos, esimerkiksi talvivaaran yhteydessä tavallisten kansalaisten ymmärtämättömien rahojen houkuttelu isämaallisilla ja muilla hyvillä aikeilla on kohtalokasta.

    VastaaPoista