Presidentin linja pysyy

Aleksander Stubb käytti Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosta hyväkseen ja varoitti diilistä, jonka Donald Trump ja Vladimir Putin tekisivät keskenään esimerkiksi Naton laajentumisen estämiseksi. Siitä Stubb kiirehti jatkamaan, että diili merkitsisi turvallisuuspoliittista tyhjiötä Itämerelle. Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja ehtivät jo torjua Stubbin spekulaatioita. Kovin hermoherkästi Stubb lähti asiaansa viemään eteenpäin, mutta toisaalta tähän panikointiin on jo totuttu.

Vanhanen korosti liittoutumattomuutta ja omien puolustusvoimien vahvuutta turvallisuuspoliittisena ohjenuorana. Erkki Tuomioja kiisti, että Itämeren tilanne olisi muuttunut.

Presidentti ei ole ottanut kantaa Yhdysvaltain vaalien tulokseen turvallisuuspoliittisessa mielessä, mutta arvaan, että hän liikkuu samoilla linjoilla Vanhasen ja Tuomiojan kanssa. Tärkeintä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pitkä linja. Sitä ei pidä horjuttaa hätiköidyillä johtopäätöksillä.

Olisi tärkeää, että linjalla pysyisivät myös johtavat poliitikot ja virkamiehet. Otan tässä pari esimerkkiä siitä, miten yhteisen linjan pitäisi toimia. Palaan ensin presidentin puheenvuoroon 219. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla 6.11.2016. Puhe oli vastuullista, kuten aina. Mitä hän tarkalleen ottaen sanoi? Otan tähän pienen lainauksen (presidentin kannanotto siihen saako Venäjästä sanoa vapaasti):

”Minulle tämän toistaminen ei enää oikein aukea. Valtiojohto on selkein sanoin ja nopeasti tuominnut Venäjän toimet niin Krimillä, Ukrainassa kuin Syyriassakin. Viime eduskuntavaalien alla taas käytiin isoin otsikoin läpi kaikki mahdolliset Venäjän hyökkäyssuunnat Suomeen ja silloin unohtunut Ahvenanmaakin on nyttemmin vallattu – ja myös nostatettu julkisesti epäilyä, että Venäjä juhlavuotenamme kiistää itsenäisyytemme.

Kovin vaikea ajatella, mitä on jäänyt sanomatta. Sankaruuden saavuttaminen siinä kilvoittelussa, kuka koviten Venäjästä sanoo, alkaa vaatia kekseliäisyyttä.”

Tähän ei ole mitään lisättävää.

Ihan tasapainon vuoksi toinen lainaus samasta puheesta:

”Totuus on, että läntinen sotilasyhteistyömme on paljon laajempaa kuin aiemmin, ja että sitä tullaan jatkamaan. Suomi harjoittaa tätä sotilaallista yhteistyötä vain omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Suomen tulee kehittää sotilaallista valmiutta ja yhteistoimintakykyä ei vain pidäkkeeksi ja kynnykseksi maahantulijalle, vaan myös ollakseen kiinnostava kumppani mikäli pahin toteutuisi. Tämä palvelee myös Suomen oman puolustuksen kehittämistä.”

En ryhdy kilpailemaan Niinistön kanssa sanamuodoista, vaikka olenkin pidättyvämpi koskien läntistä yhteistyötä. Puheen tässäkin osassa kuitenkin korostui oman puolustuksen merkitys.

Seuraavat sitaatit puheesta ovat jälleen kuin piste i:n päälle:

”Suomen etu ei ole lietsoa vastakkainasettelua.”

Ja:

”Viisas katsoo, olisiko tarjolla jotakin sellaista, joka voisi vastakkainasettelua vähentää. Sitä kutsutaan dialogiksi, diplomatiaksi. Tämä on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja. Se on myös minun linjani.”

Oikeastaan enempää asiasta ei voi todeta. On tärkeää, että maan johto valaa öljyä laineille, kun liian innokkaat liittoutumispolitiikan kannattajat taas kerran ovat nostamassa päätään. Tuntuu siltä, että taktiikka on semmoinen, että uhkakuvia pidetään jatkuvasti ja systemaattisesti esillä, jotta kansa ei pääse unohtamaan…..

Vähän saman tyyppisestä asiasta oli kysymys, kun Supo nosti esille mahdollisuuden, että vieraan vallan ostamassa kiinteistössä voitaisiin kriisiaikana majoittaa tunnuksettomia joukkoja.

Hermostunut häly nousi eri puolilla Suomea ymmärrettävistä syistä. Analyyttisimmin asiaan suhtautui Maanmittauslaitoksen rekisteripäällikkö Taisto Toppinen, joka totesi, että maakaupat on jo kerran tutkittu; nyt vain asia nousi Supon kannanoton vuoksi uudelleen esille. Riskianalyysit maan- ja kiinteistön ostoista on tehty. Tilanne on siis periaatteessa viranomaisten hallinnassa. ”Loppu on arvailua ja kuvittelua”, totesi Toppinen.

Venäläisten maakauppa näyttävät yleisellä tasolla noudattelevan talouden suhdanteita. Juuri nyt ne näyttävät muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen orastavan jälleen.

Eikö siis maanostoilla, hybridivaikuttamisella tai mahdollisella terroriuhalla ole merkitystä? Ei asia tietenkään niin ole: turvallisuudesta pitää huolehtia ja valppaana pitää olla, mutta panikoiminen on asia erikseen.

Kun kiinnitetään huomiota maanostoihin strategisten yhteyksien varrella on kysymys normaalista turvallisuuteen liittyvästä huolenpidosta. Erikseen on sanottava, että nostatettu häly viittaa siihen, että tilannetta käytetään jälleen hyväksi Nato-kuumeen nostattamiseksi.