Liberaali demokratia ja tyrannia valinkauhassa

Hesarissa haastateltiin 22.11.2016 tutkija Henrik Rydenfeltiä kansalaisten käyttäytymisestä demokratiassa tuoreiden esimerkkien valossa. Rydenfelt viittaa amerikkalaiseen pragmaattisen filosofian tärkeimpiin hahmoihin kuuluvaan Thomas Deweyhin, jonka ajatus vastaa hyvin tämän kirjoittajan pohdintoja: ”ajatus ihmisestä toimijana muuttuu jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa”. Tämän ajattelun mukainen lääke nykyhetken ongelmiin on ”demokratiaan lisää demokratiaa”. Dewey ehdotti, että myös poliittisessa päätöksenteossa meidän olisi muututtava passiivisesta yleisöstä aktiivisiksi toimijoiksi. Hänen valistuneen äänestäjän mallinsa kärsi sekä Britanniassa (brexit), että Yhdysvalloissa takaiskun.

Olemme nyt kahden ääripään välissä.

Toisena ääripäänä Rydenfelt mainitsee Platonin ajattelun, jonka mukaan ”demokraattinen yhteiskunta vapautta tavoitellessaan nostaa valtaan tyrannin”. Hyytävä vaihtoehto, joka löytää kosketuspintaa viimeaikaisista tapahtumista. Platonilla vapauden saama tuomio on musertava, jos oikein tulkitsen: ihminen ei hallitse liberaalia demokratiaa, vaan turhautuminen sen toimimattomuuteen johtaa hirmuvaltaan.

Onko siis liberaali demokratia jatkuvaa kokeilua, jonka epäonnistumista vaanivat autoritääriset vaihtoehdot? Esimerkkejä epäonnistumisista löytyy 1920- ja 1930-luvuilta, jolloin heiveröiset demokratiakokeilut johtivat useissa Euroopan maissa diktatuureihin. Vasta toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan esimerkit näyttivät takaavan onnistumisen, kunnes jälleen finanssikriisin jälkeinen maailma näyttää nostavan valtaan autoritäärisiä johtajia.

::::::::::::::::::::

Mitä oikein tapahtui brexitissä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleissa (joka ilmiö näkyy omanlaisena versionaan myös Unkarin ja Puolan autoritäärisessä populismissa)? Meillä on valtavan hienot mahdollisuudet lisätä vuorovaikutusta demokraattiseen suuntaan internetin kautta eli ”muuttaa päätöksentekoa passiivisesta aktiiviseksi”. Ja kyllähän demokratialla on ainakin periaatteessa mahdollista kokea edistysaskelia internetin eri kanavien kautta, mutta monissa tapauksissa käytännössä nettiä joko tukahdutetaan tai käytetään täysimääräisesti hyväksi omien räätälöityjen propagandististen tarkoitusperien ajamiseen.

Netillä on ehkä vieläkin suurempi vaikutus polarisaation lisääjänä. Mielipide – usein perustelematon tölväisy – on sytyke järjettömälle keskusteluketjulle. Peruspositiivinen suhtautuminen nettiin kääntyy helposti kriittiseksi, jos kiinnitetään huomiota netin eripuraa kasvattaviin ominaisuuksiin. Se tarjoaa valtavat positiiviset mahdollisuudet – kuten kaikki tietävät – mutta se tarjoaa myös kvasitiedon, vääristellyn totuuden ja harhaanjohtamisen väylän, jota esim. demokratian ”testeissä” eli vaaleissa käytetään hyväksi.

:::::::::::::::::::::::::

Rydenfeltin haastattelussa tuodaan esille aivan oleellinen asia: ovatko median ja poliitikkojen odotukset etääntyneet kansalaisten mielipiteistä perustellusti niin kuin on väitetty vai onko kysymys vain taitavasta jonkin tahon manipulaatiosta. Viime mainitun mukaan on vain luotu vaikutelma päättäjien ”todellisuudesta etääntymisestä”, ja sitä käytetään raa´asti hyväksi jopa antamalla valheellisia vaalilupauksia ”etääntymistä” ruokkien. Totuus löytynee, ei puolesta välistä, vaan jostain ääripäiden välisestä maastosta.

Maapalloistuminen ja teknologinen kehitys (ja niiden varaan rakennettu uusliberaali talouspolitikka ja suurten kansanosien ”unohtaminen”) on kaadettu vakiintuneiden poliittisten liikkeiden synniksi (=etääntymiseksi rahvaasta) ja syntyneen aukon ovat täyttäneet populistiset tahot.

Voisin arvioida tapahtuneen niin, että brittien ja Yhdysvaltain vaalien kyteviä ”unohdetun kansan” tulipesäkkeitä oli pilvin pimein. Ja sitten populistien sopivalla propagandalla sytytettiin pienet alut täyteen roihuun. Pieniin tulipesäkkeisiin roiskutettiin valheen polttonestettä, johon sisältyvät lupaukset on räikeästi peruttu vaalien jälkeen.

Yhdysvaltain ja Britannian demokratioissa tapahtunut muutos viittaa valtavaan muutostrendin voimaan, joka voimistui vaalien alla ainakin näennäisesti ennakoimattomasti. Voidaan puhua pienestä, mutta ratkaisevasta vallankumouksesta.

::::::::::::::::::

Kauppalehdessä (23.11.2016) tarjotaan mullistavaksi ihmisten mielen muuttajaksi tai passiivisten aktivoijaksi Cambridge Analytican analyysiohjelmaa, jolla pystytään erittelemään ihmisten mieltymyksiä ja sitten räätälöidysti suuntaamaan sovelias nettiviesti, jolla mahdollisesti ratkaisevasti vaikutetaan potentiaalisten äänestäjien äänestysaktiivisuuteen ja äänestyskäyttäytymiseen. Ohjelma oli sekä Trumpin että Brexitin kannattajien käytössä. Kuulostaako salaliittoteorialta tai ainakin vahvasti liioitellulta vaikuttamiskeinolta? Mahdollisesti, mutta todellisuudessakin jokainen tuleva vaali on big datan hyväksikäyttöä ihmisten äänien kaappaamiseksi oman ideologian tai poliittisen ohjelman kannalle.

Onko käytössä siis uusi salainen, räätälöity ase, joka ohittaa kaiken muun vaikuttamisen mm. summittaisen televisiomainonnan. Uuden vaalimainonnan oleellinen piirre on sen täsmäaseluontoisuus. Manuaalisesti samaan tähtää ”poliitikko torilla” -vaalitäky. Ero on kuitenkin huima internetin eduksi, jos vertaa räätälöityä tavoitettavuutta. Vielä on asetettava yksi ehto: näyttää siltä, että minkä tahansa viestin – minkä tahansa kanavan kautta – on oltava koukuttava - muttei välttämättä tosi.

Olen tarjonnut realistisen maailmankuvan vastaiskuksi valheita vastaan arvovapaata yleissivistävää koulutusta. Sen kannalle näyttää Rydenfeltkin kääntyvän. Mutta miten se toteutetaan, jos ajatellaan vaikkapa Venäjän nykykäytäntöjä, joissa opetuksesta (ja esim. historiasta) on tehty valtiollisen propagandan väline?