Paljon on spekuloitu sillä, että Trump ei ole republikaani tai että hänen kannattajansa eivät ole oikeita republikaaneja. Väite ei pidä paikkansa, sanoo Paul Krugman tuoreessa New York Timesin kolumnissaan ”It´s Trump´s Party”. Tosiasiassa vain puolueen johto, sen establishmentti on ollut Trumpia vastaan.
Republikaanien johto on satimessa: heillä ei ole mahdollisuutta irrotautua Trumpista kävi vaaleissa miten tahansa. Republikaanien peruskannattajat haluavat kandidaatin, joka kanavoi heidän vihansa ja pelkonsa, ja joka demonisoi ei-valkoiset ja johdattaa heidät salaliittoteorioiden pariin. On suorastaan mahdotonta kuvata, miten republikaanien peruskannattajat ovat kiihdyttäneet itsensä ennenkuulumattomaan raivoon.
Mielipidetiedustelut osoittavat, että republikaanien peruskannattajat kokevat Trumpin edustavan heidän ajatteluaan paremmin kuin vaikkapa republikaanien kellokkaan Paul Ryanin.
Vaikka Trump kärsisi rökäletappion, republikaanipoliitikot ja heidän kannattajansa ovat riippuvaisia Trumpista ja trumpismista, koska kannattajat jäävät janoamaan Trumpin mielikuvaleikkejä. Republikaanipoliitikkojen poliittinen ura on vaakalaudalla, jos he eivät kannata Grand Old Partyn uutta idolia. Trump ei siis ole mikään poikkeus tai irrallinen tapaus republikaanien valtavirrassa. Päinvastoin republikaanien kohtalot on kiinnitetty yhteen.
Selvää on että edellä kuvatussa hengessä Hillary Clinton – jos voittaa vaalit – demonisoidaan. Jo Obaman valtakaudella republikaanit ovat lyöneet vihapuheissa kaikki istuvaan presidenttiin kohdistuvat ennätykset. Jatkossa republikaanit voivat vihakampanjassaan mennä vielä pidemmälle, jos se nyt yleensä on mahdollista.
Republikaanien painajainen on täydellinen: ensin demokraattinen musta presidentti ja sitten demokraattinen naispresidentti, tätä on mahdotonta sietää.
Presidentin, senaatin ja edustajainhuoneen voimasuhteet vaalien jälkeen voivat luoda vielä entistäkin jännitteisempiä aikoja. Paul Krugman ja eräät muut politiikan asiantuntijat jopa epäilevät, että maata johtavat viimeisenä toivona demokraatit ja rationaalisesti ajattelevat republikaanit yhdessä. Jos näin käy puolueiden valtasuhteet murtuvat.
Niin ei voida jatkaa, että republikaanit sabotoivat hallintoa Clintonin ja Obaman aikaiseen tapaan. Pisteenä i:n päälle syyllisyys hallinnon toimimattomuudesta jaetaan sitten vielä republikaanien ja demokraattien kanssa tasan!
Miten tähän on päädytty? On selvää, että republikaaneja kannattavien raivo on aitoa. Olen kuitenkin väittänyt, että raivo on syyttömiin suunnattua ja mittasuhteiltaan vääristynyttä. On tietenkin aika uskaliasta sanoa, että vihaiset republikaanit ovat kaikki väärässä, mutta uskallan kuitenkin väittää niin ja perustella sanomiseni.
Amerikkalainen unelma on luonut Yhdysvalloista mielikuvan mahdollisuuksien maana, mutta miljoonien osalta se on täysin kuvitteellinen vaihtoehto. Savupiipputeollisuutta ei pystytä elvyttämään. Tuloeropolarisaatio on räikeä (joskin aivan viime vuosina palkkojen alenema on saatu loppumaan, mutta sekin on tehty ilman trumpismia). Työttömyys on alhainen. On erittäin vaikea kuvitella, mitä Trump tarkoittaa, kun hän julistaa ”Make America Great Again”. Hän voi tietenkin yrittää – jos onnistuisi pääsemään presidentiksi - reaganmaista temppua, jolla sotilasmahtia paisutetaan, mutta samalla Yhdysvallat tulee pahasti velkaantumaan, aivan kuten tapahtui Reaganin aikana.
Pahimmillaan Yhdysvaltoja odottaa – Trumpin päästessä valtaan - talouden ryöstöviljely, jossa rahaa kylvetään erilaisiin mielikuvissa luotuihin viritelmiin.
Suuri ajatusvirhe sisältyy kuvitelmaan, että Yhdysvallat pääsee yksinapaisen maailman herraksi. Kiina ja Venäjä eivät sitä päästä sellaiseen asemaan. Koska tilanne on jo nyt sellainen, että moninapainen maailma on todellisuutta, on kellon kääntäminen aikaan, jolloin maailma oli yksinapainen, mahdotonta.
Trumpin vääristelty väite, että Yhdysvallat on sortumisen partaalla, on tietenkin puhdasta propagandaa. Barack Obaman presidenttikaudesta tulee jäämään – silloin, kun asioita arvioidaan objektiivisesti - neutraalin positiivinen kuva.
Läntisten kehittyneiden maiden suuri ratkaisematon ongelma on keskiluokan ja alemman keskiluokan taloudellinen heikentyminen. Yhdysvallat ei ole ongelman kanssa yksin, joskin poliittinen järjestelmä ei luo siellä tarpeeksi tukea vaikeuksiin joutuville.
Hilary voittaesaan olisi alusta alkaen haavoittunut,hän ei pystyisi johtamaan maata vihamielisen senaatin ja edustajainhuoneen tehdessä sen mahdottomaksi. Putinilta tuli eilen kuvallinen symbooli, hänellä oli Donald Trump solmio,mikä hirvittävä sekaantuminen usa n vaaleihin.
VastaaPoistaHillarylla on sisua.....
VastaaPoista