Kevään dramaattisin tapahtuma mökillä on jäiden lähtö. Toki jossakin Pohjanlahden rannikolla ryske on aivan omaa luokkaansa, mutta tapahtuma mökkijärvellä on aina kokemisen arvoinen. Kestääkö talveksi jätetty laituri matalassa vedessä vai taipuuko se banaanin muotoon köyden varassa? Tänä keväänä jäät sulivat ”paikalla” ilman kovia tuulia. Niinpä jäälautat eivät törmäilleet rantaan kovalla voimalla. Laituri tarvitsi vain hiukan korjailua. Arvioni mukana näin mukavasti käy kahdeksalla kertaa kymmenestä. Tällä kertaa osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan: jäät lähtivät melko tarkalleen 27.4. klo 15.00!
Kevät on mökillä hienointa aikaa. Luonto herää, kuten tavataan sanoa. Seuraamme lintujen pesintää. Taistelu on joskus kova neljällä lintupöntöllämme. Erityisen aggressiivinen on kirjosieppo joka tulee ilmeisesti hieman myöhemmin kuin sen kilpailijat ja joskus taistelu pöntöstä on kova. Joutsenet huutavat jossain hieman kauempana, mutta purjehtivat ylväinä laiturimme ohi.
Mökki tarjoaa mahdollisuuden muisteluihin, sillä järven toisella puolella oli isovanhempieni maatila. Vanhan isännän – papan – kaksi veljeä rakensivat mökit täsmälleen vastakkaiselle puolelle omaamme. Omituinen ajatus käväisee mielessä: olen nyt siinä iässä, jossa pidin kahta veljestä jo ikääntyneinä. Itsestä tuntuu, että olen aina poikavekara.
Veden kirkkaus on asia, josta en voisi olla kiitollisempi. Laiturin päässä näkymä on helposti 6-7 metriä viistosti eteenpäin. Ehkä joskus on ollut vielä paremmin, iäkäs enoni väittää, että 70 vuotta sitten kaikki rannat olivat vapaat järviruo´osta. Mökillä tapahtuu odottamattomia asioita. Täällä – tätä kirjoittaessani – muutun erityisen luontorakkaaksi. Niinpä yksi kevään urotöistä on sisälle eksyneiden kimalaisten pyydystäminen kertakäyttömukiin ja kiikuttaminen ulos. Hyvässä lykyssä voipunut kimalainen pelastuu.
Niin luontorakas en ole, että olisin tottunut itikoihin tai punkkeihin. Keväällä yksi parhaista asioista on, että itikat eivät vielä kiusaa. Punkkien kanssa saa olla varovaisempi. Niin, muuten tämä on se joka kolmas vuosi, jolloin pitää ottaa punkkirokote, järjestyksessä kolmas minun punkkihistoriassani.
Joka kevät mökkeilyyn kuuluu jonkin uuden asian toteuttaminen. Tänä keväänä se on jätevesilain mukainen harmaiden vesien käsittely. Sen verran aihe on harmittanut, että ei tästä aiheesta sen enempää.
Mökin kevääseen kuluu erottamattomasti – koivuvaltaisen pihan takia – lehtien haravointi. Olemme helpottaneet urakkaa kasaamalla suuren osan lehdistä jo edellisenä syksynä. Silti voimainponnistus tuntuu hetken näännyttävältä. Sitten helpottaa: se on luultavasti haravoinnin siisti jälki, joka saa joka kevät uurastamaan pihapiirissä. Työ tekijäänsä kiittää!
Kompostoivan puuceen tyhjennys on haravoinnin rinnalla suorastaan rutiinia. Sopiihan hyvin kompostoitunut jätös uuden kasvattamiseen.
Mökin tekniikka tuo omat toimenpiteensä, jossa joskus tarvitsen mökkitalkkarin apua. Sähköt ja vesi, siinäpä kaksi elämän eliksiirin lähdettä, joita ilman en enää tulisi toimeen. Mutta ihan silloin alussa, 40 vuotta sitten, oli aivan luonnollista sytyttää öljylamppu ja tihrustaa luettavan parissa. Sitten tuli sähköyhtiön mainos: annettiin ymmärtää, että ilman sitä ei tule toimeen. Ja jos haluat tunnelmaa ”sytytä kynttilä”, kuten yhtiön slogan kuului.
Mökkiin kuuluu itsestään selvänä asiana mökkipäiväkirja, jota on pidetty 40 vuotta. Sen tarkat merkinnät välittävät tunnelmat, uurastuksen ja ylpeydentunteen aikaansaannoksista. Joskus joku voi lukea mökkipäiväkirjaa osana tapauskohtaista historiaa. Kirjoja on kertynyt nyt kymmenisen kappaletta, ja ne ovat arvokas ”muistilista” sattumuksista, mutta myös määräaikaistehtävistä ja hankinnoista. Ilman mökkikirjan tarkkoja merkintöjä olisimme pulassa.
Mökkikirja välittää kolmen – ellei peräti neljän - sukupolven käden jäljet tuleville polville. Muutos on suuri: on tunne, että mökkeily ei välttämättä ole läheskään niin tärkeä asia nykyajan ihmisille kuin se on minun sukupolvelleni. En aio kuitenkaan surkutella: aika aikaansa kutakin.
Voiko kevään kokemusta mökillä peitota mikään? No, lämmin, pimeä elokuu pihavalojen kajossa voisi tarjota hyvän vastuksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti