Helsingin Sanomat on gallupin (23.5.2023) avulla selvittänyt
kansalaisten suhtautumista Yle-veroon. Olen myös itse harvakseltaan
tarkastellut näissä kirjoituksissani Ylen rahoitusta suhteessa sen tarjoamaan
sisältöön. Nyt referoin ja kommentoin HS:n
gallupia saadakseni selvyyden Ylen kannatukseen kansalaisten keskuudessa.
Tehty HS-selvitys liittää sen eduskuntavaalien alla
käytyihin keskusteluihin puolueiden tavoitteista Yleisradiota koskien.
Kysymys on myös uuden hallituksen ohjelman painotuksista.
Myös minulle on tärkeää, miten Yle
hoitaa tehtävänsä. Kuinka lähellä henkilökohtainen mielipiteeni on gallupin
tuloksia? Katsotaanpa!
Gallupin mukaan enemmistö haluaisi säilyttää Yle-veron ennallaan
(51 prosenttia vastaajista), kun taas 41 prosenttia on sitä mieltä, että veroa
pitäisi leikata, vaikka se johtaisi Ylen sisältöjen supistumiseen.
Yle-veron leikkaukseen ovat iskeneet kyntensä erityisesti
perussuomalaiset ja kokoomus, kun taas vasemmisto haluaa säilyttää veron tason.
Myös veron kasvattaminen saa 8 prosentin kannatuksen. Onko kysymys
ensisijaisesti valtiontalouden hoidosta vai ideologisista päämääristä? Ehkäpä
kysymys on näiden yhdistelmästä. Leikkaustarve on synnyttänyt pitkään kyteneen
halun puuttua Ylen ohjelmien määrään ja sisältöön. Erityisesti perussuomalaiset
ovat pitäneet asiaa esillä.
Ylen rahoitus oli viime vuonna 557 miljoonaa euroa. Yle-vero
on korkeintaan 163 euroa vuodessa.
HS-gallup osoittaa, että Yle saa eräitä muita kansalaisryhmiä
nihkeämmin kannatusta 30-vuotiailta, maaseutukuntien asukkailta ja yrittäjiltä.
Nämä ryhmät muodostavat eriseuraisen kokonaisuuden, jossa syyt Yle-veron suureksi koettuun kokoon
ovat vaihtelevan kriittisiä (silti vain
noin puolet näistäkin ryhmistä leikkaisi Yle-veroa). Yle-veroa kannattavat voittopuolisesti naiset, yli 60-vuotiaat, opiskelijat,
eläkeläiset ja akateemisesti (!) koulutetut.
Kannatusta löytyy siis erityisesti naisista (57 prosenttia),
jonka lasken johtuvan tämän kohderyhmän painotetusti liberaalista
suhtautumisesta. Mukana on myös häivähdys punavihreyttä.
Nihkeys Yleä kohtaan kummunnee yhtäältä melko vaatimattoman
koulutuksen omaavasta ryhmästä. Yle ei ohjelmatarjonnassa ilmeisesti saavuta
tätä ryhmää kovin hyvin. Maaseudun väki suhtautuu Ylen ohjelmiin epäluuloisesti mahdollisesti liittäen sen
kokemaansa Ylen (poliittiseen) ylemmyydentuntoon
”maalaisia” kohtaan. Yrittäjät taas kokenevat kaikki ”ylimääräiset”
veroluontoiset maksut rasitteeksi. Ja kolmekymppisten mediasuhtautuminen on
poikkeava heijastaen Ylen kokemista jäykkänä ja vanhahtavana tapana jakaa kuvaa
ja ääntä.
Yle-maksuihin kohdistuva kriittisyys on tunnusomaista
oikeistolaisesti ajattelevien keskuudessa. Perinteinen oikeiston verovastaisuus heijastunee tässä. Vastaavasti
vasemmalla vain joka neljäs tai jopa vain 14 prosenttia kannattaa veron leikkausta. Puolueista
hanakimpia veron leikkaajia ovat – yllätys, yllätys – perussuomalaiset (peräti
74 prosenttia puolueen kannattajista, kun taas kokoomuslaisista niin ajattelee
vain 55 prosenttia kannattajista). Selvästi yli puolet sdp:n ja keskustan
kannattajista haluaa veron säilyvän ennallaan. Yle on säilyttänyt perinteisen
”kannattajakuntansa” melko odotetusti.
Mikä oikeistokonservatiivisesti ajattelevia jurppii Ylessä? Toimittajien
asennemaailma? Koetaanko asia niin, että koska tuo ja tuo toimittaja ei ole kannallani,
on hän minua vastaan. Toimittajat koetaan
valtaapitävien hegemonian edustajiksi - ei ”meihin” (siis ”tavallisiin
kansalaisiin”) kuuluviksi. Leima, joka on lyöty näihin toimittajiin on
”vihervasemmistolaisuus”, joka on synneistä suurimpia.
Se kävi gallupissa selväksi, että kansanedustajien ei
haluttu puuttuvan Ylen sisältöihin. Akateemisesti koulutetuista vain joka kymmenes
halusi kansanedustajien puuttuvan ohjelmatarjontaan. Ihmiset eivät selvästikään
haluaisi ohjelmatarjontaa peukaloitavan. Ylen halutaan pysyvän riippumattomana.
Vain perussuomalaisista puuttumiselle löytyy kannatusta.
::::::::::::::::::::::::::
Perussuomalaiset
ovat nostaneet yhdeksi vaaleissa saamansa mandaatin kärkitavoitteeksi Ylen
toiminnan rajaamisen ja kahlehtimisen. Dosentti Heikki Hellmanin mukaan
tämänkertainen keskustelu liittyy laajemmin yleismaailmalliseen
valtavirtajournalismin vastaiseen liikehdintään. Perussuomalaiset
ovat päätyneet kannalle, jonka mukaan perinteinen journalismi ei palvele heidän
etujaan. Miten paljastavaa: syytetään ensin vastustajaa (Yleä)
epäoikeudenmukaisesta viestinnästä ja sitten keskitytään netin kautta
tyrkytettävään omaan retoriikkaan, jonka valvonta on hyvin ohutta.
Suomessa
on ollut vakiintunut tapa, jonka mukaan Yleisradiota koskevista asioista
päätetään parlamentaarisesti. Se on hyvä lähtökohta. Tietysti tämä kaikki Yle-kriittisyys
liittyy vaalikentillä esitettyihin lupauksiin, joita nyt sitten yritetään
lunastaa hallitusohjelmassa.
Epäselväksi minulle on jäänyt, miltä osin vastenmielisyys
sittenkin koskee ”journalistisia sisältöjä”, kuten esimerkiksi Ylen
viihdetuotantoa ja ulkomaisia viihdeostoja. En itsekään pääsääntöisesti seuraa
näitä tuotantoja, mutta en myöskään pudottaisi niitä pois Ylen tarjonnasta.
Tavallinen katsoja lähestyy Yleä - muun ohella ja usein aivan
erityisesti - viihdenäkökulmasta. Tehokas tapa heikentää Ylen toimintaa on
kehittää keinot, jolla suositut ohjelmat siirretään pois Ylen
tarjonnasta. Niin ei kuitenkaan missään tapauksessa pitäisi menetellä, vaan ne toimivat
katsojamagneetteina (markkinointikeinona) tuoden Ylelle sen tarvitsemia (uusia)
katsojakuntia
Mielestäni Ylen
ohjelmatarjonnan pitää olla laajaa ja sisältää esimerkiksi dokumentteja,
draamaa, urheilua, elokuvia ja myös korkeatasoista viihdettä yhteiskunnallisten
teemojen lisäksi. Erityisesti huomattavien urheilutapahtumien välittäminen Ylen
kanavilta on välttämätöntä. Sen sijaan joidenkin heppoisten sarjafilmien ja
tosi-TV-ohjelmien ym. vastaavien välittämisestä Ylen kanavilla voidaan
keskustella.
Yleen luottaa tutkimusten
(Reuters-instituutti) mukaan 84 prosenttia suomalaisista, yhdeksän prosentin
ollessa toista mieltä. Näyttää siltä, että veroja halutaan
mieluummin maksaa kuin katsella loputonta mainostulvaa.
Yleisradion puolueettomuus on herkeämättömän huomion kohteena.
Perussuomalaiset toimivat ideologisesti
Yleä vastaan oletuksenomaisesti: he katsovat, että Yle painaa sitä puolueena
alas. Ylen entinen kirjeenvaihtaja, kokoomuksen Pertti Salolainen näkee asian
toisin: mikään muu tiedotusväline ei huomioi niin paljon
perussuomalaisia kuin Yle. Tässä voi olla vinha perä. Luulo ei ole tiedon
väärti.
HS-gallupin tulos vastaa suurin piirtein odotuksiani. Kansalaiset antavat Ylen
tiedonvälityksestä pääsääntöisesti myönteisen kuvan, jonka jaan. Useimmat
maksavat Yle-veronsa valittamatta.
Kritiikin esittäjät haluaisivat ohjata Yleä suuntaan, joka ei mielestäni tee yleisradiolle
oikeutta. On tärkeää, että konservatiiviset tahot, jotka yrittävät hidastaa
Ylen kehitystyötä tulevaisuuteen suuntautuvasti eivät saa tahtoaan lävitse. Onneksi
Ylellä on vahva aktiivisista kansalaisista muodostuva näkemys puolellaan.