Voiko puolueeton ote merkitä kantaaottavuutta? Tuntuu siltä,
että Mykkänen laistaa velvollisuudesta ottaa kantaa, jos esimerkiksi
republikaanien toiminta pitää sisällään kansalaisten demokraattisten oikeuksien kaventamisen.
Mykkänen tuntuu käsittävän niin, että kumpikin osapuoli perustelee toimintaansa
omilla argumenteillaan, jotka Mykkänen sujuvasti – ottamatta itse kantaa - kuittaa
(puolueettomasti) toteamuksella, että ”sen ja sen henkilön mukaan asia on näin”.
Mitään objektiivista ei siis voida sanoa, koska jokainen kommentti voidaan kytkeä ao. henkilön (kansalaisen, poliitikon,
toimittajan) omaan edunvalvontanäkökulmaan. Kirjoittavan toimittajan – tässä tapauksessa
Pekka Mykkäsen - ei tarvitse ottaa
kantaa, koska hän voi vetäytyä tasapuolisuuden vaatimuksen taakse.
Käytän tästä ilmiöstä nimeä tasapuolisuussyndrooma. Se ei
sisällä mitään moraalista kannanottoa puoleen eikä toiseen – ei selvässäkään
tapauksessa. Republikaanien harjoittamat pyrkimykset rajata
äänestysmahdollisuuksia kuuluvat ”tasapuolisuuden piiriin”. Niinpä niitä ei
tarvitse paheksua, vaan tyytyä vain
selostaman tapahtunut. Ei, vaikka
diskriminointi selvästi kohdistuu vähemmistöihin, jotka ovat potentiaalisia
demokraattien äänestäjiä.
Menikö sekaisin? Tämä
ei avaudu, jos ei oteta esille
esimerkkejä tapahtuneesta.
Voidaanko Yhdysvaltojen kaltaisessa maassa äänestämisen
rajoitustoimenpiteet koskien vähemmistöjä (esim. mustat) kuitata sillä, että muodollisesti kaikilla on samat rajoittavat velvoitteet.
Vähemmistöt saavat syyttää itseään, jos
eivät sopeudu äänestystapahtumaa rajaaviin toimenpiteisiin, koskevathan
rajoitustoimenpiteet kaikkia muitakin,
enemmistöistä ja vähemmistöistä riippumatta.
Yksinkertaisena esimerkkinä voidaan
käyttää juomaveden tarjoamista äänestysjonoissa kärsiville janoisille
ihmisille. Nyt republikaanien
osavaltiotasolla loihtimalla lainsäädännöllä pyritään kieltämään veden tarjoilu
muilta kuin siihen rekrytoiduilta ihmisiltä. Veden jakamisen kieltäminen äänestysjonossa
seisoville on toki vähäisimpiä ongelmia,
mutta kiusa se on pienikin kiusa. Jonoissa seisova on useissa tapauksissa
vähemmistöryhmiin kuuluva ihminen. Juomaveden antamisen kieltoa tehostetaan
rangaistusten uhalla.
Paljon vakavampi asia on, jos
osavaltiohallinnolle, kuten Texasissa, annetaan valtuuksia puuttua vaalilautakuntien
työhön. Tätähän Trump yritti henkilökohtaisesti juuri pidetyissä presidentinvaaleissa
uhkailemalla puhelinsoitoilla äänestysviranomaisia (”voittoon johtavien
puuttuvien republikaaniäänien on löydyttävä”). Nyt hän yrittää ajaa läpi saman asian
lainsäädäntöteitse presidentinvaalien
yhteydessä tapahtuneen epävirallisen vaalivaikuttamisen (so. painostamisen) sijasta.
Vaalivirkailijoihin kohdistuu jopa
vankeustuomion uhka, vaikka (tai jos!) he hoitavat työnsä asianmukaisesti.
Erityisesti presidentinvaalien yhteydessä pidetyissä Georgian osavaltion
kongressivaaleissa vaalivirkailijoihin kohdistui hillitön painostus,
jonka takapiruna ja suoranaisena osallistujana oli Donald Trump.
Kysymys on myös postiäänestämisen
hankaloittamisesta rajaamalla mahdollisuuksia
äänestää postitse. Omien suosimiseen republikaanit pyrkivät mm. ennakkoäänestysaikaa lyhentämällä.
Lukuisat ovat ne keinot, joilla Donald Trump ja hänen kannattajansa
halveksivat kansanvallan toteuttamista. Vaalituloksen manipuloinnin
mahdollisuus pyritään laillistamaan.
Avainasia on republikaanien - ilman
mitään todisteita - ylläpitämä käsitys juuri
pidetyissä presidentinvaaleissa tapahtuneesta vaalivilpistä, josta on tehty republikaanien
keppihevonen, jonka avulla on tarkoitus estää saman ”toistuminen”
(republikaanien häviö) tulevissa vaaleissa. Siksi pyritään luomaan
osavaltiokohtaisesti lakipykäliä, jotka
heikentävät vähemmistöjen osallistumista vaaleihin.
Demokraattien vastaisku oli Texasin
kongressin demokraattiedustajien pako Washingtoniin em. mainittujen lainkohtien
äänestämisen estämiseksi (ei voida äänestää, koska äänestäjät puuttuvat paikalta!). Tämä on tietenkin epädemokraattinen teko, mutta se on nähtävä republikaanien perusteettomien
demokratiaheikennyksien vastapainona.
Republikaanit levittävät
perusteetonta väitettä, että amerikkalaiset
ovat menettäneet uskonsa vaaleihin. Tällaiset puheet ovat suora isku demokraattisen
järjestelmän ytimeen ja sinällään uhka
kansanvallan toteutumiselle.
Omituinen on myös Mykkäsen
perustelu, että kaikista vaikeuttamistöistä huolimatta demokraateilla menee hyvin.
Pitäisikö demokraattien siis tinkiä tiukoista periaatteista äänestysrajoitusten
kieltoihin sen takia, että he joka tapauksessa
menestyvät? Tällaiseen hyväuskoisuuteen ei kukaan vakavasi otettava poliitikko
alistu: ”tehkää vain väärin, me voitamme kuitenkin!”.
Republikaanien verhottuna tarkoituksena
on kaikkien demokratian perussääntöjen vastaisesti pyrkiä alhaiseen äänestysprosenttiin,
koska korkea äänestysaktiivisuus suosii
demokraatteja. Tämä on harvinaisen viheliäinen ajatus.
Puolueettomuussyndroomassaan Mykkänen
vain toteaa kongressin valtauksen 6.1.2021 ilman sen kummempaa moraalista
kannanottoa. Sattuuhan näitä. Se, että
suuri osa republikaaneista kannattaa Trumpin esittämiä vaalien
väärentämissyytöksiä kuvaa republikaaneiksi tunnustautuneiden
”turvallisuushakuisuutta”. On varman
päälle pelaamista tukea Trumpin sinänsä viheliäisiä väitteitä. Republikaanijohtajien
kannattaa antaa tukensa vaalilakien muutoksille varmistaakseen oman asemansa.
Itsesuojeluvaisto sanoo näin!
Mykkänen keskittyy yksityiskohtien sokkeloihin, eikä valaise riittävästi koko demokraattista järjestelmää kohdistuvaa uhkaa. Republikaanien tarkoitus on panostaa diskriminointiin, koska vähemmistöjen – jotka eivät pääsääntöisesti äänestä republikaaneja - äänestämistä halutaan vaikeuttaa. Liioin hän ei – suuressa kuvassa - pohdi republikaanien normaalien edunvalvontamanöövereiden lisäksi tapahtuneita demokraattisen järjestelmän järkyttämispyrkimyksiä.