The Long, Hot Summer
on Paul Newmanin, Joanne Woodwardin ja
Orson Wellesin tähdittämä amerikkalainen elokuva vuodelta 1958. Siitä tehtiin
samanniminen TV-sarja 60-luvulla. Tämä elokuva ja filmisarja tulivat mieleeni,
kun elämme keskellä kuumaa kesää 2021, oikeammin pätsihellettä. Kirjoitan tätä
mökillä, jossa kuumuuden ohella taistelemme itikkainvaasiota vastaan. Tilanne
on saatu rauhoitettua sulkemalla kaikki mahdolliset räppänät ja jopa
myrkyttämällä tilat.
Hyttysten aiheuttama tuho on toki suhteellista: jotkut
kestävät puremia paremmin kuin toiset. Itse satun olemaan herkkä
itikanpuremille, mutta pärjätty on. Ikävintä on, jos hyttyset pääsevät sisälle yöaikaan.
Silloin ovat hyvät neuvot kalliit. Mutta niitähän on netti pullollaan.
Mökkihistoriani ulottuu ajalle, jossa ekspansion ovat suorittaneet ensin
hirvikärpäset ja sitten punkit. Ennenhän niitä ei ollut! Miten idyllistä olikaan ennen näitä
vitsauksia. Hyttyset ovat toki Suomessa vaarattomia, eivätkä hirvikärpäsetkään
nykytietämyksen mukaan ole kuin kiusallisia otuksia hiusten ja vaatteiden
kätköissä. Ampiaiset ja kyykäärme eivät ole aiheuttaneet vakavampia
haittoja, kun niitä on opittu varomaan.
Käytössä ovat myös oikeat käärmepihdit. Punkkitarkastukset ovat jokailtaisten saunailtojen
ratto.
Paarmat ovat ilkeitä kivuliaan pistoksen takia, mutta nekin
voi välttää, kun kokematon etelän mies ei huido kovin aktiivisesti käsillään.
Useimmat taitavat toivoa kuumaa kesää, mutta kun käytännössä
kärvistelee helteen kourissa tulevat mieleen miellyttävät talvet ja pakkaset. Sitä paitsi sääennusteet näyttäisivät
osoittavan helteiden jatkuvan viikkotolkulla. Helteiden mukana ovat tulleet rajumyrskyt.
Puita on kaatunut mökkitielle ja läpi on päästy vain vahingossa mukaan tulleen
moottorisahan avulla.
Niin, tämä kesken oleva kesä on jäänyt mieleen kovista
myrskyistä. Vaikeaa niitä on suhteuttaa aiempiin myrskyihin, mutta omalla
mökkipaikkakunnallani Etelä-Savossa kesäkuun myrskyt saivat aikana tuhoja,
joita ei omalle kohdalle ole sattunut (myrskyn keskukset kulkivat
viistosti etelästä pohjoiseen
hieman eri kohdasta). Mökkitie oli
poikki kaatuneiden puiden takia kahdesta kohtaa
ja hieman aiemmin sattunut myrsky kaatoi järeän puun venevalkamaa
suojanneen ”kurkihirren” päälle. Onneksi juuret pitivät sen verran puuta kiinni
maassa, että vene ja kajakit säästyivät.
Sen jälkeen sain ihailla paikalle kutsumani metsurin taitavaa työskentelyä, jonka seurauksena lisävaurioita ei
syntynyt. Kiitos myös mökkitalkkarille,
jonka rakennelma piti pintansa.
Onko mieleen jääneitä myrskyjä tuntemassani historiassa?
Toki on ollut, mutta oma muistikuvani
ulottuu johonkin 1970-luvun alun kesään, jolloin puita kaatui runsaasti. Silloin myrskyä ihailtiin isovanhempien
maatilalla aittarakennuksen parvelta,
koska kokemus vaikutti niin eksoottiselta. Tuon myrskyn on täytynyt olla
ilmatieteen laitoksen myrskylistauksen ”Reeta” (1970) tai sitten vuoden 1972
nimeämätön rajuilma. Nykyluokittelun
mukaan kummassakaan ei ollut kysymys ”myrskystä” vaan ”rajuilmasta”.
Ilmatieteen laitoksen tilastosta voidaan heti todeta, että myrskyt ovat lisääntyneet todella
runsaasti viime vuosikymmeninä: 2010-luvulla on ollut 12 luokiteltua myrskyä
tai rajuilmaa, 2000-luvulla viisi (!), 1990-luvulla kaksi (!), 1980-luvulla
kolme (!), 1970-luvulla kuusi ja 1960-luvulla yksi (!). Kai voimme luottaa
tilastointiin? Muistikuvat näyttävät tukevan
tapahtunutta: ennen oli huomattavan vähän rajuilmoja.
:::::::::::::::::::::
Kaiken jälkeen mieleen kuitenkin jää seesteinen mökkiä ja
mökkirantaa ympäröivä rauha. Kuusikymmentäluvulla alkanut mökkirakentamisen
vireytyminen on hiljentynyt.
Kuvitteluako? Nyt ei todellakaan tarvitse häiriintyä melusta. Mihin kaikki
piiloutuvat? Ehkä mökkien sisälle tai sitten niillä käydään vain harvakseltaan.
Mistä oman mökkimme historia alkaa? Vuodesta 1980 järven ”toiselta
puolelta”. Siellä sijaitsi isovanhempien
nyt jo entinen maatila, jonka järven taakse ulottuvilla mailla mökki seisoo. Vieläkin
tulee asetuttua laiturin päähän mietiskelemään kaiken alkua vanhassa
maanviljelyidyllissä, josta ei juuri mitään ole jäljellä. Ja kaikki tuo
vaikutti aikoinaan ikuiselta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti