…..seuraa poutasää. Näinköhän seuraa? Ehkä olemme välitasanteella Joe Bidenin vaalivoiton
takia. Emme tiedä, mihin suuntaan
kehitys kehittyy. Näin ajattelen nyt, kun Joe Bidenin virkaanastujaisista on kulunut
vain hetkinen.
Donald Trumpin henkilöä ja presidenttiyttä on kuvattu
tuhansin sanoin ja aivan varmasti lähitulevaisuus luo edellytykset täydentää kuvaa, joka tähän mennessä on muodostunut.
Voidaanko Trumpin kaltaisesta ilmiöstä esittää objektiivisuusvaatimukset
täyttävä arvio vai onko tyydyttävä
polarisaation tuottamiin kaavamaisiin vaihtoehtoihin?- Itse edustan kanta ,
jonka mukana erittelevä kokonaisarvio voidaan – ainakin alustavasti - tehdä.
Keskityn tässä kirjoituksessa pääosin arvioimaan Trumpin
kannattajakunnan jakaumaa karkealla tasolla.
:::::::::::::::::::::::::::::::::
Eri lähteistä olen poiminut kaksi keskeistä Trumpin kannatusperustetta:
toinen perustuu (1) valkoisen miehen työhön tai työn puutteeseen liittyviin
vastoinkäymisiin viime vuosina ja/tai
vuosikymmeninä ja toinen hänen äänestäjiensä (2) rasistisiin ja
naisvihamielisiin asenteisiin. Myös viime mainitulla on pitkä historia.
Työhön liittyvät kannatuksen syyt perustuvat
teollisuustyöväestön ahdinkoon, jonka tyypilliseksi keskittymäksi on arvioitu
ns. ruostevyöhykkeen teollisuusväestöä.
Tällä taas on liittymäkohdat yleensä keskiluokan rapautuneeseen elintasoon ja
laskeneisiin palkkoihin. Barack Obama esittää muistelmissaan, että
finanssikriisi katkaisi kamelin selän monien näkökulmasta: luottamus
liittovaltion kykyyn luoda paremman tulevaisuuden näkymät petyttiin,
päinvastoin monien suhteellinen asema heikkeni pysyvästi ja esimerkiksi
elinajan odote lähti laskuun.
Vaikka republikaanit olivat merkittävällä tavalla vastuussa
finanssikriisiä edeltäneestä huonosta talouspolitiikasta, kaatuivat seuraamukset
lopulta demokraattien päälle, kun Donald Trump ja republikaanit osasivat
hyödyntää tilanteen demokraatteja paremmin. Republikaanit kanavoivat duunareiden
vihaisuuden ja vihan demokraattien päälle, jotka olivat vuosikymmenien ajan olleet teollisuustyöväestön valinta maan
johtoon. Unohdettu kansanosa sai uuden puolestapuhujan.
Barack Obama tunsi jo omalla presidenttikaudellaan demokraattien
vanhan kannattajakunnan aiheuttaman pettymyksen vimman, mutta korjausliikkeet
eivät edenneet Hillary Clintonin taistellessa presidentinvirasta. Olisivatko
auttaneetkaan, vaikka korjauskertoimet
olisi otettu käyttöön? Pettymys demokraatteihin oli sen verran syvällä.
Kauppalehden Leena Laakso osuu varmaankin oikeaan kirjoittaessaan (KL 19.1.
2021. ”USA:n yhdistämisessä riittää työsarkaa”), että ”moni (valkoisesta
työväenluokasta) suhtautuu mahdollisuuksiinsa pessimistisemmin kuin yhtä
köyhistä oloista kärsivät mustat amerikkalaiset
tai latinomaahanmuuttajat”. Trumpin tappio Joe Bidenille (2020) perustui
siihen, että yhdeksi presidenttikaudeksi
menetetyt ruostevyöhykkeen äänet
palautuivat osin demokraateille takaisin, joka samalla todisti tietynlaista pettymistä Trumpin kauteen.
Nämä keskiluokan ja teollisuustyöväen olosuhteiden
heikkenemiset ovat toteutuneet monissa muissakin maissa, joskin Yhdysvalloissa
jyrkemmin. Jää ajatus, että edellä kuvattuja
ongelmia olisi voitu pehmentää kehittyneen hyvinvointiyhteiskunnan
avulla, joka olisi tukenut
elinkeinorakenteen uhreiksi joutuneita. Sitä ei ollut kuitenkaan tarjota tähän
hätään.
::::::::::::::::::::::::::::
Toisena kohtana Trumpin menestymisen katalysaattoreista
mainitsin äänestäjien rasistiset ja naisvihamieliset asenteet. Tämä näkymä on
esitetty kovin karkealla tasolla, mutta kyllä siinä aimo annos perää on. Olen käsitellyt
näissä blogikirjoituksissa rotukysymystä sisällissodasta aina kansalaisoikeusliikkeen
läpimurron päiviin saakka ja siitäkin eteenpäin. Vastikään pyrin Ku Klux Klan -ilmiön
kautta selittämään rotuvihaa. Rasismilla jos millä on pitkä historia takanaan
eikä ikävä kehitys ole väistynyt
mihinkään, kuten viimeisten parin kolmen
vuoden aikana olemme saaneet havaita. Nykyisen rasismikriisin takana ainakin
osaselityksenä on valkoisen väestön suhteellisen aseman heikkeneminen
väestökehityksessä. Valkoinen teollisuustyöntekijä oikeasti pelkää itsensä ja
kaltaistensa puolesta. Tarvittaisiin liittovaltiotasolla koordinoitu hanke
ammatillisten taitojen kohentamiseksi tätä aikaa ja tulevaisuutta varten. Työmarkkinoilla rimpuilevien Itsetunnon
vahvistaminen koulutuksen avulla on nyt paras keino torjua rasismia, eikä suinkaan vihan lietsonnan suuntaaminen
järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sen edustajia vastaan .
Trumpin kannattajat ovat hyvin vanhoillisia ja heijastavat
pitkään jatkuneita perinteitä. Ku Klux Klan on toiminut rotusorron
harjoittamisen siltana sisällissodasta nykypäivään, joskin liike on nykyisin
heikossa hapessa. Uudet ja keinoiltaan nykyaikaisemmat yhteisöt ovat jatkaneet KKK:n
rasistisia perinteitä.
::::::::::::::::::::::::::::::.
Edellä käsiteltyjen rasistisen asenteen omaksuneiden ja
elinkenorakenteen muutoksen uhriksi joutuneiden lisäksi voidaan erottaa omiksi
Trumpin kannatusperusteiksi (3) eliitinvastaisuus, so. omaan pussiin pelaava eliitti
on väitteen mukaan kaiken pahan alku ja
juuri, erottelematta republikaanista ja
demokraattista eliittiä toisistaan sekä (4)
”vapaus” ylevänä kaiken kattavana päämääränä. Capitolin kukkulan
vallanneet kapinoijat huusivat vapauden perään, jonka perimmäistä sisältöä en
tunnista. Se jää irrationaaliseksi hokemaksi, ellei sillä sitten tarkoiteta ”vapautumista”
vasemmistoradikaaleista, kommunisteista,
korruptoituneista eliiteistä, liittovaltion sisäisistä
salaliittolaisista ja hallinnon mädännäisyydestä, jotka kaikki ovat
liioiteltuja uhkakuvia. Toisaalta Trumpin kannattajat pitivät tärkeänä
perinteisen amerikkalaisen elämäntavan säilyttämistä,
jonka vuoksi ääriainekset ovat valmiita väkivallantekoihin.
Kaikesta edellä esitetystä on seurannut paljon puhuttu ja
hyvin monitasoinen polarisoituminen.
Vanhoillisimman väestönosan on ollut vaikeaa sopeutua nykypäivän olosuhteisiin
ja ainakin minulle jää käsitys, että vanhoillisten säilöminen vanhaan
kulttuuriin merkitsee myös ongelmien säilömistä, ei niiden ratkaisemista. Jo Richard
Nixonilla oli ”hiljainen enemmistö”, joka oli Nixonin mukaan valtavirtapolitiikan kannalla mieltään osoittavia
liberaaleja vastaan. Tässäkin voidaan nähdä haluttaessa 1960- ja 70-luvuille
ulottuvat polarisaation siemenet.
Unohdetuimpia kansalaisia eivät ole eivätkä ole olleet
valkoiset amerikkalaiset vaan vähemmistöt. Kysymys on poliittisesta
ohjauksesta, jossa muita ääniä
tärkeämpänä pidettyjä valkoisten ääniä kanavoidaan oman puolueen piiriin
vedoten vanhoillisten äänestäjien
hädänalaiseen tai muuten ahdistavaan asemaan.
Ehkä vaikeimmin sulatettavaa tässä kaikessa on ollut Trumpin
äänestäjien ja kannattajien massiivinen propagandan lumoihin ajautuminen, josta järkyttävänä esimerkkinä
on mielipidetiedustelussa esille tullut
Capitolin kukkulan valtauksen kannattaminen vielä jälkikäteen ( 45 prosenttia
republikaanien kannattajista!) .
::::::::::::::::::::::::::::::::::
Asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisen kannalta on
välttämätöntä kajota myös tiedonvälitykseen.
Trumpin kannalta ylivoimaisen tärkeää on ollut twitter-tyypisten
viestien ja sitä kautta propagandan levittäminen omien vääristyneiden viestien läpisaamiseksi.
Tämä on ollut Trumpin suurin ”anti” käydyssä debatissa ihmisten sieluista. Trump kehitti spontaanisti eräänlaisen
”kertakäyttöretoriikan”, josta olkoon esimerkkinä (vuoden 2016 presidentinvaalien
vastaehdokkaan) Hillary Clintonin
kohtelu. Joukkojen taisteluhuuto vaalikampanjan aikana kuului : ”Hillary lukkojen taakse”. Kun vuoden 2016
vaalit olivat ohi, joukot Trumpin tapaamistilanteessa
rupesivat huutamaan kuorossa ”HIllary
lukkojen taakse”, jolloin ”jalomielinen ” presidentti toppuutteli: Kuulkaa, lopettakaa,
vaalit ovat ohi! Me voitimme. Retoriikka
oli tehnyt tehtävänsä. Oli aika vaihtaa retoriikkaa. Tämän jälkeen on toistunut
monta kertaa ilmiö, jossa kannattajat – presidentin ensin toimiessa yllyttäjänä
- ajavat oikealta ohi presidentistään.
Miltäköhän Hillary Clintonista tuntuu tänä päivänä, kun hän
on kulkenut edellä mainitun mankelin läpi ja näkee koko prosessin alku-
ja loppupisteen sekä sen, mitä niiden
välillä on tapahtunut? Clinton saattaisi
todeta, että säännöt olivat prosessin aikana muuttuneet todennettavista
faktoista ”vaihtoehtoisiin totuuksiin” ja siitä edelleen salaliittoteorioiden kautta ”vaalien ryöstöön”. Uskomaton prosessi, jossa kaikki vanha ja todennettavissa oleva
vedettiin valheiden viemäristä alas.
Mikä auttaisi? Merkittävä
edellä kuvattuja ilmiöitä kohentava tekijä olisi yhteiskunnan ilmapiirin ja vuoropuhelun
”moniäänistäminen”, so. sijan antaminen vastapuolen argumenteille, mitä ei
nykyisessä tiedonvälityksessä tapahdu.