Kun tietokone kannettiin työpaikalleni…

 

Joskus vuoden 1984 vaiheilla mikrotietokoneet tekivät läpimurron ja monissa yrityksissä ryhdyttiin pohtimaan tietotekniikan hyväksikäyttöä työn tehokkuutta lisäävänä apuvälineenä. Silloin puhuttiin automaattisesta tietojenkäsittelystä, ATK:sta.

It tuli  oppilaitosympäristössämme  neitseelliseen maaperään. Muistan hyvin tavattoman innostukseni ja kuinka yritin parhaani mukaan saada muutkin henkilöstööni kuuluvat motivoitumaan uuteen it:n ihmeelliseen maailmaan.

Oleellisin asia luki tietokoneen kuorissa: PC, personal computer eli henkilökohtainen tietokone.  Kaikkien huulilla oli ”IBM-yhteensopiva mikrotietokone”. Tuli tunne, että pystyttiin hallitsemaan ympäristöä ikioman tietokoneen avulla.  Irtauduttiin ainakin  osaksi  keskuskone - tyhmä pääte  -ympäristöstä. Ikään kuin kaksi maailmaa olisivat kohdanneet toisena.  Molemmat oppivat toisiltaan – usein kantapään kautta.

Mäntsälän kansalaisopiston ensimmäinen PC oli varsinainen tehopakkaus Olivetti M 24 SP, jonka avulla oli tarkoitus rakentaa kurssihallinto-ohjelmisto kansalaisopistoille. Sen verran ummikkoja oltiin kunnanhallinnossa, että lupa hankintaan piti pyytää kunnanjohtajalta.

Itse mikrotietokoneen ominaisuuksia kehuin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella…..

Tuumasta toimeen: voitiin käynnistää kokeilu johdollani ja koodaajakin löytyi läheltä: vaimoni Tuula oli atk-alan ammattilainen, josta myöhemmin tuli hankkeen pitkäaikainen johtaja.

Ohjelmalle tarvittiin nimi ja sellaiseksi sovittiin ”Halli”. Siinä oli vähän hallintoa ja annos kodin lemmikkiä.

Ei kulunut kauaakaan, kun naapuriopistot  alkoivat kysellä ohjelmiston perään ja siinä vaiheessa kypsyimme itsekin ajatukseen, että ohjelmisto – joka aluksi oli tarkoitettu vain omaan käyttöön  -  voisi olla kaikkiin kansalaisopistoihin sopiva. Kilpailevia ohjelmatuotteitakin alkoi ilmestyä. Yksi oli suuren saksalaisyhtiön tarjoama ohjelma, jota myytiinkin 25 kappaletta, mutta heitti sittemmin pyyhkeen kehään.

Koska ohjelmalla oli noin 300 kansalaisopiston markkina, johti tämä yhtiön perustamiseen. Yrityksen  nimeksi tuli Mäntsälän ATK-palvelu Oy. Yhtiö oli alusta asti perheyritys. Kun ohjelma alkoi myydä itse itseään periaatteella hyvä kello kauas kuuluu, muuttui yhtiön  nimi Wildfrost Oy:ksi.  Myös ohjelmiston nimi muuttui: uudeksi nimeksi tuli  HelleWi. Toimitusjohtaja oli alusta lähtien Tuula Tikka.

Teknisesti ohjelma on kehittynyt asteittain toimien aluksi Dos-käyttöjärjestelmällä, sitten Windowsilla ja nyt lopuksi pilvipohjalta. Samalla ohjelmiston avulla hallittava tietosisältö on laajentunut kurssihallinnosta kymmeniä eri piirteitä käsittäväksi ohjelmistokokonaisuudeksi, toiminnanohjausjärjestelmäksi.

Henkilökunta on kasvanut ohjelman laajenemisen myötä ja oli loppuvaiheessa noin seitsemän henkilön suuruinen. Joukossa on myös kotipaikkauntamme Mäntsälän koodaajia ja toimiston hyviä henkiä .

Kaikki loppuu aikanaan, oli syytä tehdä sukupolvenvaihdos, joka kävikin poikkeuksellisen sujuvasti. Hankkeen alullepanijat ovat  aika päiviä  sitten siirtyneet eläkkeelle, mutta seuraavat aktiivisesti opistomaailman  kuulumisia. Monissa yrityksissä eläkkeelle siirtyvät vievät arvokkaan tiedon mennessään, mutta eivät tässä yrityksessä: vanha suola janottaa niin paljon, että apu löytyy ajan haasteisiin – näin uskallan sanoa - vieläkin opiston hyviltä hengiltä.

Olemme olleet onnekkaita – ja uskallan sanoa ylpeitäkin -  saadessamme osallistua monien oppilatomuotojen ja muiden asiakkaiden tietojärjestelmien  kehittämiseen. Toivotamme onnea ja menestytä ohjelmiston  uusille omistajille.