Areena Audiossa on kuultavissa mielenkiintoinen raportti
Ruotsin poliittisesta tilanteesta ja voimasuhteista. Ohjelma julkaistiin
21.4.2021. Otsake kuuluu: ”Korona ei
kiinnosta, kun kaduilla palaa –
siirtyykö Ruotsi äärioikealle?” Ohjelma kuuluu sarjaan ”Mistä maailma puhuu”.
Näkymiä Ruotsin poliittisen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen
avaa Ylen pohjoismainen kirjeenvaihtaja Kirsi Heikel ohjelman juontajan Jenny Matikaisen johdattelemana.
Ruotsissa pääuutisiin ei kuulu
korona, jos nyt sivuutetaan
pääepidemiologi AndersTegnellin toiminta . Ohjelmassa luvataan avata ”Ruotsin
sielu” ja aiheena on maan yhteiskunnallinen tilanne maahanmuuttotaustaa vasten. Katsotaanpa,
miltä asiat näyttävät! Sallin itselleni kommentit ja tulkinnat audion
pohjalta.
Jo kolme Ruotsin puoluetta on luvannut tehdä yhteistyötä ruotsidemokraattien
kanssa (maltillinen kokoomus, kristilliset ja liberaalit). Ne ovat siis
kääntäneet kelkkansa aivan viime aikoina. Yllättävin takinkääntäjä ovat
liberaalit, josta ei olisi uskonut, että
suhteet ruotsidemokraatteihin lämpenevät. Ruotsidemokraatit ovat olleet hylkiö
puolueiden joukossa. Suhtautuminen turvapaikanhakijoihin on kuitenkin muuttunut
radikaalisti.
Hallituksessa ovat sosiaalidemokraatit ja
ympäristöpuolue. liberaalit ja keskusta
ovat hallituksen tukipuolueita. Muut puolueet oikealta vasemmalle ovat
oppositiossa. Hallituksella ei ole takanaan
kansanedustajien enemmistöä. Heikel ei
jostakin syystä tuo esille, että
vähemmistöhallitus ei Ruotsissa ole mikään kummajainen, pikemminkin sääntö.
Mikä on tehnyt ruotsidemokraateista salonkikelpoisia?
Heikelin mukaan samat perustelut, mitkä
Suomessa koskevat perussuomalaisia: ei ole enää kahta selkeää leiriä, vaan
populistipuolue on kiilannut puoluekartalle vahvaan asemaan. Sen enempää Ruotsissa
kuin Suomessakaan ei voi kuitenkaan sanoa,
että populistit olisivat puoluekartalla miltään
osin vasemmalla. Suomessa perussuomalaiset
ovat eduskunnassa hakeneet – tosin kipuillen -
paikkansa oikealta reunalta ja niin taitaa olla myös Ruotsissa.
Tietenkin ruotsidemokraattien painoarvo on myös noussut puolueen kannatuksen
kasvaessa ja mahdollistanut osaltaan salonkikelpoisuuden.
Ruotsidemokraatit ei välttämättä pääse hallitukseen vuoden 2022
vaaleissa, mutta porvariston tukipuolueeksi se kelpaa. Puolueiden on tarkasti mietittävä asemoitumisensa puoluekartalla.
Nyt on käynyt niin, että sosiaalidemokraattien
kelkkaan lähteneet liberaalit ovat menettäneet kannatustaan. Liberaalien
tekemää suunnanmuutosta oikealle voitaneen selittää osin tästä näkökulmasta.
Mitkä ovat puolueita ruotsidemokraatteihin
lähentäviä tekijöitä? Ruotsidemokraattien kannatuksen suuruus vetää puoleensa.
Sen avulla mahdollistuu riittävän vahvan hallituksen muodostaminen. Toinen syy
on Heikelin mielestä arvomuutokset, jotka ovat syntyneet tulehtuneesta maahanmuuttokysymyksestä,
joka heijastuu väkivallantekoina ja rikollisuuden kasvuna.
Ruotsilla menee pääosin hyvin (poikkeuksiakin on), on paljon
menestystarinoita. Heikel kuitenkin näkee ruotsalaisten kahtiajakautuneisuuden
silmiinpistävänä kehitystrendinä. Ruotsissa kadunmies kysyy toiselta
ensimmäiseksi, missä asut? Maahanmuuttoalueilla tapahtuva ihmisten syrjäytyminen
heijastuu pelkona ja ymmällä olona. Koulutuksen ongelmat ja rikollisuus
löytyvät myös taustalta. Monet ruotsidemokraatteja kannattavat maahanmuuttajat (!) sanovat, että he eivät halua lisää maahanmuuttajia. He
haluavat ensin jo muuttaneiden olosuhteiden parantamista. Niinpä niin, jokainen
ajattelee aina ensin itseään!
Jenny Matikainen luo
kuvan, että ruotsidemokraattien menestys on jatkuvaa ja puolueiden voimasuhteet
ovat muuttuneet merkittävällä tavalla. Olen hiukan eri mieltä. Ruotsidemokraatit saavutti tähänastisen kannatushuipun viime vuoden keväällä: puolue
nousi hetkeksi suurimmaksi yli 23 prosentin kannatuksella. Vuodessa voimasuhteet
ovat muuttuneet. Gallupit osoittavat nyt, että
ruotsidemokraattien vastavoimana sosiaalidemokraatit ovat kannatustaan menettäneenäkin nyt
tasoissa moderaattien kanssa 23 prosentissa. Ruotsidemokraattien kannatus on
alle 20 prosentin. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että korona-aikana puolueiden kannatus on
vaihdellut suuresti.
Aivan erikseen kannattaa mainita, että
hallituskoalitioon kuuluva
keskustapuolue on nostanut kannatustaan 4-5 prosentista yhdeksään
prosenttiin. Ruotsidemokraattien
vastavoimat ovat siis hereillä, jota Heikel ja Matikainen eivät enemmälti
huomioi.
Maahanmuuttajien taipumus rikollisuuteen ja sitä kautta
heräävä maahanmuuttokielteisyys on edelleen ruotsidemokraattien syömähammas. Mutta
myös niillä puoluekentässä, jotka haluaisivat
parantaa maahanmuuttajien olosuhteita on omat vahvat kannattajansa. Kovat
keinot ja pehmeät keinot ongelmien torjumiseksi jakavat kansalaisia ja
puoluekenttää.
Ruotsilla menee taloudellisesti hyvin. Velka/bkt on 40
prosentin vaiheilla, joka on nykymaailmassa vähän. Ero Suomeen on selvä, mutta
ei Suomikaan ole velkaantumisessa kuin EU:n keskiarvoissa, jos niissäkään.
Ruotsissa on pyritty ylijäämäisiin budjetteihin ja jo kansallisvarallisuus
mahdollistaa tämän paremmin kuin Suomessa: laarit ovat täynnä, sanoo Ruotsin valtiovarainministeri.
Taloudellinen liikkumavara on omaa luokkaansa. Heikkouksiakin on, kuten
koululaitos. Suomessa opettajien kunnioitus on korkeammalla tasolla kuin
naapurissa. Poliisien ja
terveydenhoitajien määrät ovat Ruotsissa niukkuuslistojen kärjessä.
Pitkäjänteisyyden puute on poliittisessa päätöksenteossa
samalla tavalla haaste kuin Suomessa.
Poliittinen kilpalaulanta on hyvin verrattavissa Suomeen: samoja polkuja
tallataan. Ruotsissa nyt osin
rikkoutunut blokkipolitiikka on ollut
selkeämpi (kahtiajakautuneempi) kuin
Suomessa. Suomessa on kokeiltu miltei kaikkia hallituskombinaatioita ja
kummasti puolueet löytävät toisensa väkevämmänkin kalabaliikin jälkeen.
Ehkä Heikelin ja Matikaisen ruotsalaisen yhteiskunnan
analysointi olisi voitu viedä pitemmälle,
kuin mitä ohjelmassa tehtiin. Erittelyn taso tällaisenaankin antoi
kuitenkin hyvän kuvan Ruotsin oloista.
Ruotsin demokratia on monessa suhteessa koelaboratorio:
monet asiat koetaan siellä ensin. Ajatellaan vaikka kansanvallan toteutumista:
Heikel jopa tuo esille kaipuun jämäkämpään (so. autoritaarisempaan) päätöksentekoon.
Totta lienee, että hyvinvointiyhteiskunta ei ole lisännyt yhteisvastuuta,
päinvastoin viime aikoina on nähty demokratian suojissa individualistisempaa
ajattelua. Tästä ei ole johdettavissa suoraan jämäkämmän päätöksenteon
vaatimus, mutta repivämpi riitely kylläkin. Solidaarisuudesta on tullut
ehdollisempaa.
Ihmiset ovat ymmällä: seurauksena on sisäänpäin käpertyminen
ja ulkoisen ”maahantunkeutumisen” vieroksunta paljon suuremmassa määrin kuin
aiemmassa ruotsalaisessa kansojen sulatusuunissa. Heikel: ”kansankoti karkaa”. Tästä on
johdettavissa edellä mainittu auktoriteetin kaipuu, jota ei kuitenkaan
vakavasti haeta: lopulta kysymys on siitä,
että kunkin yhteiskuntamallin on haettava argumenttinsa, olemassaolonsa oikeutus, muutoin yhteiskunta Ruotsin kaltaisessa
tilanteessa rapautuu.
Vuoden 2022 vaaleja ennakoidessaan Heikel ja Matikainen
pohtivat yhteistyökysymyksiä ruotsidemokraattien kanssa. Heikelin mielestä
yhteinen nimittäjä porvaripuolella löytyy seuraavista: energiapolitiikka,
maahanmuuttopolitiikka ja rikollisuuden torjunta.
Suomessa tärkeää on hallitusohjelma, mutta Ruotsissa se on budjettiraami.
Budjettikuri sanelee toiminnan laadun, määrän ja luonteen. Ruotsissa on lyönyt läpi
ajatus, ettei syödä enempää kuin
tienataan. Allokointi menolajeittain pitää paljon paremmin kuin Suomessa. Tämä
ajattelu on johtanut erikoiseen sovellukseen vuoden 2022 vaaleja ajatellen.
Kokoomus hyväksyy ruotsidemokraattien
veton vain osaan taloudellisista resursseista. Tämä ajattelu on huutoäänestetty
alas, kuten myös Stefan Löfvenin pelottelu,
että ruotsidemokraattien hallitusvastuun myötä Ruotsi joutuu ”Unkarin
tielle”.
Ruotsidemokraattien tavoitteissa on paljon epäruotsalaisia
piirteitä, kuten kansallisromanttisen
taiteen kohottaminen johtotähdeksi ja kirjastojen käytön kieltäminen
paperittomilta (alun perin maahanmuuttajilta!) . Aletaan olla aika pitkällä
ihmisten erottelun tiellä hyviksiin ja pahiksiin.
Ruotsidemokraatit ovat tietenkin tyytyväisiä siihen, että he ovat haluttuja. Puheenjohtaja Jimmie
Åkesson markkinoi ajatusta, ettei heillä
ole mitään ennakkovaatimuksia yhteistyölle. Mutta osin on jo käynyt niin, että
ruotsidemokraatit asettavat yhteistyölle ehtoja: halutaan mm. omia virkamiehiä hallintoon.
Tosiasiassa ruotsidemokraateille lankeaa todennäköisesti –
jos porvarillinen hallituskoalitio yleensäkään syntyy – tukipuolueen asema,
eikä se sisällä edes nykyhallituksen
yhteistyön ehtona syntynyttä kirjallista
”tukisopimusta”, vaan paljon väljemmän yhteistyöjulistuksen.
Puolueiden asema vaaleissa määräytyy paljolti niiden
teemojen perusteella, jotka
vaalinaluskuukausina ovat ajankohtaisia: ruotsidemokraatit hyötyvät levottomuuksien lisääntymisestä, kun taas sosiaalidemokraatit yhteiskunnallisten olosuhteiden
rauhoittumisesta.
Audion otsakkeen arvelema äärioikealle siirtyminen on hyvin
teoreettinen vaihtoehto. Pikemminkin Ruotsia pääsee johtamaan, kun hioo ääriajattelun sijasta tavoitteiden patteria
pyöreämmäksi.
:::::::::::::::::::::::::::::
Ruotsin hyvinvoinnissa on jokin selittämättömän julma aspekti, joka ilmenee
valtionepidemiologi Anders Tegnellin puheissa.
Hänelle on annettu
käsittämättömän suuri valta päättää
elämästä ja kuolemasta jonkin linjaorganisaatiorakennelman perusteella. Ulospäin
näyttää siltä, että demokratian sisälle on rakennettu hyvin ”ruotsalainen” versio,
eräänlainen ”on sovittu” -klausuuli. Tulee tunne, että Suomessa tuollaiset asiantuntijat huudettaisiin
alas jalustaltaan alta aikayksikön rannanjärveläisessä hengessä.