Tilastokeskuksen Pekka Myrskylä on Suomen parhaita tilastotietojen soveltajia. Hän jättää eläkkeelle siirtyessään ison aukon tilastojen tulkintaan. Onneksi hän on päättänyt kirjoittaa edelleen Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehteen. Viimeisimmässä artikkelissaan ”Kovin kilpailu perusasteen töistä” (Tieto&trendit/heinäkuu 2013) hän valaisee niiden kohtaloa, jotka ovat jääneet perusasteen tutkintoon.
Alle 30-vuotiaita perusasteelle jääneitä syrjäytyneitä on 52 000, joista ulkomaalaisia 14 000. He eivät siis ole töissä, eläkkeellä, opiskelemassa eivätkä varusmiehinä. Tuo joukko muuttuu koko ajan. Uusia tähän ryhmään tulee jokaisesta ikäluokasta 6-7 prosenttia, mutta toisaalta joukosta poistuu viiden vuoden kuluessa noin 60 prosenttia ja 40 prosenttia jatkaa elämisen edellytysten etsimistä.
Tuo 60 prosenttia poistuvia on melkoinen luku. Se, että ryhmä ei ole mitenkään stabiili, vaan muuttuu – onneksi – koko ajan, on tärkeä viesti meille kaikille. Tämä on mielestäni toiveita herättävää. Tälle joukolle voidaan siis tarjota - ja tarjotaan parhaillaankin - erilaisia mahdollisuuksia. Osa hakeutuu oma-aloitteisesti esimerkiksi jatko-opintoihin.
Toinen Myrskylän esille ottama näkökulma on myös mielenkiintoinen: 2,3 miljoonan hengen työllisten joukosta perusasteen työpaikkoja oli 1980-luvulla 900 000. Vuonna 2011 perusastelaisia työpaikkoja oli vain 340 000. Tämä kuvaa rajua muutosta yhteiskunnassa. Ensinnäkin koulutuspolitiikassa on onnistuttu samalla kun työpaikojen vaatimustaso on noussut. Kaiken voivottelun keskellä on syytä nostaa tämän tyyppisiä asioita esille positiivisessa mielessä.
Viime aikoina on käyty kovaa kinaa siitä pitäisikö meillä olla enemmän matalapalkkatöitä erityisesti nuorille. Se tarkoittaisi mm. työehtosopimusten mukaisista palkoista tinkimistä. Tunnetusti ammattiyhdistysliike vastustaa jyrkästi tällaisia pyrkimyksiä.
Toinen vaihtoehto olisi perusastelaisille räätälöity harjaannuttaminen erilaisiin työtehtäviin. Heitä on pakko jatkokouluttaa, koska heidän kanssaan matalamman osaamisen työpaikoista kilpailee moni pidemmälle koulutettu. Kun lapiotöihin perustuvia siirtotyömaita ei enää voida perustaa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei lapiotöitä enää ole, on pakko katsoa tulevaisuuteen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi.
Tässä on siis kaksi vaihtoehtoa. Itse olen ollut jälkimmäisen kannalla. Koulutukseen panostaminen kannattaa aina, koska työura kestää kymmeniä vuosia. Matalapalkkatöitä on Suomesta kadonnut valtavasti ja kato jatkunee tulevaisuudessa. Matalapalkkatyöt tingityillä työehtosopimuksilla eivät elätä varsinkaan pääkaupunkiseudulla ja saksalaismallinen yhteiskunnan minituki työpalkan päälle ei ainakaan minua houkuta.
Jos siis panostetaan koulutukseen, pitäisi löytää sopivat koulutusväylät. Tässä onkin iso ongelma. Jos ratkaisut olisivat helppoja, ne olisi jo keksitty. Seuraavassa muutamia pohdintoja uudelleen ajatellusta koulutuksesta. Ensinnäkin luopuisin perusasteelle jääneiden syrjäytyneiden osalta meillä valtavan tärkeäksi koetusta tutkintosidonnaisuudesta ja räätälöisin koulutusta tarpeeseen. Koulutuksen päässä tulisi olla työpaikka tai ainakin mahdollisuus sellaiseen. Toiseksi pitäisi puuttua peruskoulun pituuteen. Myrskylä ehdottaa räätälöityä kymppiluokkaa niille – mutta vain niille – jotka ovat sen tarpeessa. Oikein. Nämä ovat juuri niitä nuoria, jotka peruskoulun päätyttyä ovat opiskelu- tai työpaikan puutteessa vaarassa syrjäytyä.
Kolmanneksi käynnistäisin hakevan toiminnan, jolla syrjäytyneitä haalitaan koulutusmahdollisuuksien pariin. Tätä tarvitaan hallituksen nuorten yhteiskuntatakuuohjelman onnistumiseksi. Liian moni putoaa harvasilmäisen verkon läpi.
Neljänneksi luopuisin koulutuskäsitteestä (vaikka olen sitä edellä käyttänyt paremman puutteessa) rajatun ryhmän osalta. On siis kehitettävä työssäoppimista konkreettisissa tehtävissä, konkreettisissa työpaikoissa. Tämä tapahtuisi nykyistä oppisopimusjärjestelmää muokkaamalla ja yksinkertaistamalla. Nykyinen nuorisotakuujärjestelmä ei onnistu läheskään täysimääräisesti – vaikka onkin hyvää tarkoittava laki - koska työnantajat eivät tartu siihen riittävän aktiivisesti. On siis luotu kehikko, jonka toivotaan itse toteuttavan itsensä.