Julkaisin blogikirjotukseni ”Natoon liittyminen –
jälkiviisauden analyysit” 10.6.2023, jota lainaan ohessa soveltuvin osin.
Pohdin siinä monista näkökulmista Natoon liittymisen merkitystä mahdollisesti
syttyvän sodan näkökulmasta.
Yksi lähestymistapa johtaa juurensa johtamisen
filosofiaan. Usein todetaan, että suuri johtaja (millä elämän
alueella tahansa) johtaa joukkojaan edestä. Hän siis omalla esimerkillään
johtaa joukkojaan kohti päämäärää. Sotilasliittoon päin kallellaan olevien
odotus oli, että presidentti (Niinistö) raivaa tien
auktoriteetillaan Natoon. Monen mielestä asia ei ole aivan näin yksinkertainen.
Kenraalin ei esimerkiksi kannata johtaa joukkojaan edestä vaan vähän
taaempaa, jotta näkee kokonaiskuvan ellei sitten tarkoiteta edestä
johtamista pelkästään vertauskuvallisessa mielessä. Hyvä johtaja ei ole
pelkästään esimerkillä johtaja vaan myös strateginen johtaja.
Mielestäni presidentti Niinistö menetteli juuri niin
kuin presidentin pitää menetellä haettaessa Natoon. Hän halusi johtaa kansaansa
hieman varovaisemmin kuin monet muut eikä rynnätä kärkeen hulmuavien lippujen
etujoukoissa. Minulle - Nato-kriitikolle - presidentti edustii tarpeellista
vastuuntuntoa ja perehtyneisyyttä. Pelkäsikö presidentti? En tiedä,
mutta siitä olen varma, että hän tunsi valtavaa vastuuta siitä, tehdäänkö
akuutissa tilanteessa oikein.
Lopulta päätökseen johtanut argumentti tuli hiukan
yllättävältä taholta: Venäjän hyökkäys Ukrainaan 22.2 2023 laukaisi enemmistön
kannan. Kollektiiviselle pohdiskelulle pantiin piste: liityimme Natoon. Päätös
syntyi ”yhdessä yössä”.
Entä nyt, kun ajattelemme - liityttyämme Natoon -
tehneemme kaiken oikein? Risto E.J. Penttilän mukaan ”Suomi on turvasatamassa”.
Minusta se ei ole. Asia on kesken, eikä Nato tarjoa meille
turvasatamaa esimerkiksi kyber- ja hybridiuhkia vastaan. Hyppäsimme liikkuvaan
junaan. Olemme mukana jatkokertomuksessa, jonka suunnan olemme kuvitelleet
hahmottavamme. Historia ei kuitenkaan ole loppunut, niin kovasti kuin sitä
toivommekin. Siksi valitsin aikanaan - runsaat 2000 blogikirjoitusta sitten - tämän
kirjoitussarjani nimeksi ”Historia jatkuu”.
Tuntuu kauhuskenaariolta luottaa tosiasialähteenä
Donald Trumpiin, joka on kuuluisa siitä, että panee päätöksensä uusiksi ennen
kuin yö vaihtuu päiväksi. Soveltaako hän
logiikkaansa Naton viidenteen artiklaan. Johdetaanko tulevia aikoja hetken
mielijohteesta?
Kun toimittaja kysyi Trumpilta, onko oletettavaa,
että Putin jatkaa valloituksiaan Ukrainan
jälkeen, oli vastaus ”on se mahdollista”. Jonain toisena hetkenä hän voi
vannoa viidennen artiklan nimiin.
:::::::::::::::::::::::::::::::
HS:n (3.7.2025) Suvi Turtiainen on haastatellut
saksalaista professoria ja sotatutkijaa Carlo Masalaa, joka esittää yhtenä
tulevaisuuden skenaariona, että Venäjä onnistuu tavoitteessaan hajottaa Nato.
Se merkitsisi Venäjälle sodan voittoa tai ainakin osittaisvoittoa. Masala on
kirjoittanut kirjan ”Venäjä voittaa – skenaario” (Siltala), jonka Tommi
Uschanov on kääntänyt suomeksi. Referoin ohessa Turtiaisen Masala-haastattelua
ja lisään omia kommenttejani.
Masala haluaa eurooppalaisten ainakin tiedostavan
vaarat. Tähän asti Venäjä on pyrkinyt testaamaan puolustajan uskottavuutta
erilaisilla ja kiusaamishärnäämisillä. Masalan tyylistä antaa kuvan mainittu Turtiaisen
haastattelu, jossa professori luo kuvitellun tilanteen, jossa Venäjä yllätyshyökkäyksellä
valtaa pienen osan Suomen pinta-alasta. Ottaisiko Venäjä tällaisen riskin? Entä
ottaisiko Yhdysvallat riskin, että puolustaisi Suomea silläkin uhalla, että
Venäjä hyökkäisi vastareaktiona suomalaista suurkaupunkia vastaan? Melko rohkeaa
aprikointia.
Masalan noin satasivuisessa skenaariokirjassa
eletään vuotta 2028. Ollaan edetty vaiheeseen, jossa eurooppalaiset ovat
kyllästyneet tukemaan Ukrainaa ja Ukraina itse on joutunut antautumaan
Venäjälle. Samaan aikaan populistit ovat nousseet valtaan Ranskassa ja lännessä
toiveikkaasti odotetaan vapaamielisemmän hallituksen nousua valtaan Venäjällä.
Venäjä miehittää osaa Viroa ja Natomaat eivät pääse yksimielisyyteen
yhteistyöstä keskenään. Naton viides artikla osoittautuu hyödyttömäksi.
Masalan uhkaskenaarion kohteena on hänen kirjassaan itse asiassa Viro
eikä Suomi. Sama se. Itselläni on vaikeuksia sulattaa teoriassa tällaista
vaihtoehtoista skenaariota yhtenä mahdollisena toteutumana. Siinä on liian
paljon spekulatiivisuutta. Mahdoton ajatus se ei kuitenkaan ole. Jotain tämän
suuntaista voi oikeastikin tapahtua elävässä elämässä ja vain yhdeksi
mahdollisuudeksi se lienee tarkoitettukin.
HS:n Suvi Turtiainen asettaa kyseenalaiseksi länsimaiden
ajautumisen näin helppoon Venäjän virittämään ansaan. Voin yhtyä hänen
kantaansa. Tämä ei kutenkaan ole oleellista vaan kansainvälisen politiikan Pandoran
lippaan avaaminen. Kuka sen avaa, joutuu ennalta arvaamattomiin ikävyyksiin. Yrittäjiä
voi olla montakin, mutta vaara koskenee kaikkia, jotka rohkenevat Pandoran
lippaan avauspuuhiin, so. pyrkivät konfliktissa paljastamaan ratkaisun, jonka
kuvittelevat olevan kaikkien hyväksymä.
Konfliktissa on helppo nähdä toiveajattelusta johtuvia
virhepäätelmiä. Näitä kuvitelmia ovat: 1) sopimukseen perustuvat asioita
kunnioitetaan (viidennen artiklan kaikkivoipaisuus), 2) yhteistyön ja
yksimielisyyden edut ovat voimassa, 3) luottamukseen nojaaminen yleensä kansainvälisissä
suhteissa kannattaa, 4) oman edun tavoittelun välttäminen on pääsääntö , 5)
heikompien auttaminen ja vahvemman oikeuden käytön kieltäminen ovat yleisesti
hyväksyttyjä päämääriä.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Suurvaltojen luonne on osin muuttunut. Venäjä jatkaa vanhalla
imperialistisella linjalla, joka kohdistuu pääasiassa sen rajanaapureihin,
Yhdysvallat sen sijaan on muuttanut strategiaansa. Tänä päivänä sillä on
”tukikohtaimperialismin” lisäksi vanhatyyppisiä kolonialistisia pyrkimyksiä
(Panama, Grönlanti). Kun Yhdysvalloilta haetaan tukea, on huomattava, että sen
toimintatavat ja strategiat ovat muuttuneet. Pahimmillaan USA ja Venäjä voivat
kannustaa toisiaan imperialismin tiellä.
Yhdysvaltain presidentti on perinteisesti seisonut
länsivaltojentukena, mutta Donald Trumpin aikana asetelma on horjunut, sillä
Trump on pelannut osin Vladimir Putinin pussiin ja käyttäytyy muutoinkin
arvaamattomasti ja arveluttavasti. Trump tulkitsee muiden asioita ja omia
asioitaankin omalla tempoilevalla tavallaan
Yhdysvalloilla on pyrkimys ainakin pidemmällä aikavälillä vetää
joukkojaan pois Euroopasta. Mitä vähemmän joukkoja on, sitä epävarmemmaksi käy
Euroopan valtioiden tukemisen mahdollisuus. Myös pelotevaikutus heikkenisi.
Euroopan riittävän omatoimisen puolustuksen rakentaminen on jättimäinen
kestohaaste. Viime aikoina Saksa – esimerkkinä
- onkin tiivistänyt puolustustaan ja
lisännyt asevarusteluaan. Tämä on poikkeus aikaisempaan, sillä Saksa on
perinteisesti pelännyt ydinsotaa, jos se lisää omaa varusteluaan. Putin on
käyttänyt tätä saksalaisten pelkoasennetta
hyväkseen uhkailunsa tehostamisessa. Tilanne on nyt kuitenkin muuttumassa:
Saksa ymmärtää tänä päivänä, että pohjoisessa ovat etulinjan maat, joita pitää
tukea.
Masala toteaa, että Suoimikin tarvitsee apua muilta. Kun
haastattelun lopuksi Suvi Turtiainen reaktionomaisesti toteaa hänelle, että
Suomen puolustus on kunnossa, ja että jo ennen nykyistä kriisiäkin Suomella oli
uskottava puolustus, Masala on vähän
aikaa hiljaa, mutta toteaa sitten, että lopulta ”tekin tarvitsette liittolaisia”.
Melko yleisen asiantuntijoiden konsensuksen mukaan Venäjä kohdistaa
aggression Ukrainan ulkopuolisiin tahoihin, jos se pääsee niskan päälle
Ukrainassa.
::::::::::::::::::::::::::::::::
Historiankirjoitus joutuu lujille yrittäessään luoda edes
joltisenkin tasapainoista kuvaa
Lähi-idän nykyvaiheesta historian muodostamaa näyttämöä vasten. Donald Trump -
jos ei muuta - toimii kaiken kakofonisen sekasoinnun symbolina. Voittajat ja tappion
kärsineet ovat vielä hämärän peitossa, mutta riitaisat äänet ulottuvat vuosien ja taas vuosien päähän.
Masala pyrkii olemaan tietoisesti inhorealisti, jolla hän uskoo
torjuvansa liiallisen luottavaisuuden, että kaikki järjestyy. Toisinkin voi
käydä ja Masala on ottanut tehtäväkseen valmistella meitä vaihtoehtoiseen
lopputulokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti