Phil Spector: hyvän ja pahan tuolla puolen

 

Phil Spector  on kuollut 81-vuotiaana. Tieto ylitti Suomen ykkösteeveen uutiskynnyksen. Helsingin Sanomissa oli kahden palstan uutisjuttu  ja laajahko artikkeli musiikin legendan elämästä. Spector syntyi  New Yorkissa ja kuoli koronan seurauksena  Kaliforniassa.

Vuonna 2009 Spector tuomittiin vankeuteen näyttelijä Lana Clarksonin vuonna 2003 tapahtuneesta murhasta. Wikipedia määrittää karusti miehen elämän keskeisen sisällön: ”Phil Spector (26.12.1939- 16.1.2021) oli amerikkalainen musiikkituottaja lauluntekijä ja tuomion saanut murhaaja”.

Hänen tuotantonsa määritetään musiikkigenreillä pop, rock ja rhythm and blues. Aktiiviaika musiikin parissa ulottui vuodesta 1958 vuoteen 2009. 

Spectorin ensimmäinen  huomattava menestys oli yhdessä hänen perustamansa The Teddy Bearsin kanssa vuonna 1958  julkaistu ”To Know Him Is to Love Him”.  Levy kiipesi juuri perustetun Billboardin Hot 100 -listan ykköseksi. Spector perehtyi samoihin aikoihin myös levyjen tuottamiseen. Seuraava hitti oli Ben E. Kingille  yhdessä Jerry Leiberin kanssa  kirjoitettu ”Spanish Harlem” vuonna 1960.

Kuusikymmentäluku osoittautui Spectorille kultakaivokseksi. Hän keskittyi pääosin levyjen tuottamiseen onnistuen heti alussa useiden artistien, kuten  Top Notesin (”Twist and Shout”!) ja Ray Petersonin (Corrine, Corrina) kanssa.

Yksi uusista yhtyeistä,  jotka Spector yhdytti  ja kiinnitti levy-yhtiöönsä yhdessä partnerinsa kanssa oli The Crystals. Yhteistyö alkoi heti tuottaa tulosta hittilevyjen seuratessa toisiaan. Spector onnistui myös Connie Francisin kanssa ”Second Hand Lovella (Billboard nro 7) vuonna 1962. Todella iso hitti oli Darlene Love and the Blossomsin ”He´s a Rebel” (nro 1), joka lopulta oli nimikkohitti Crystalsille. En väitä olevani selvillä kaikista tuohon aikaan suosittujen tyttöyhtyeiden vaihtelevista kokoonpanoista. Darlene Lovesta (Spector keksi nimen!) kehittyi erittäin suosittu taustalaulaja Elvis Presleylle, Tom Jonesille ja monelle muulle huippuartistille. Rolling Stone  lehti nimesi Loven maailman 100 suurimman laulajan joukkoon.

Vuonna 1963 Spector osui kultasuoneen Ronettesin klassikkosävelmällä ”Be My Baby”.  Spector ihastui – näin sanottiin  -  niin paljon  yhtyeen johtavan solistin (myöh. Ronnie Spector) ääneen, että meni hänen kanssaan naimisiin.  Jatkoa seurasi:  Spector kiinnitti levy-yhtiöönsä Bill Medleyn ja Bobby Hatfieldin,  jotka nimellä Righteous Brothers levyttivät Spectorin, Barry Mannin ja Cynthia Weilin  kappaleen ”You´ve Lost That Lovin´ Feeling”, josta tuli Spectorin levy-yhtiön toinen ykköshitti.  Ja perässä  seurasi kolme muuta hittiä,  mm. ”Unchained Melody”.  Yhteistyön päätyttyä Phil Spectorin kanssa ”veljekset”  levyttivät spectormaisen  ”(You´re My) Soul and Inspiration”, joka meni Billboardin ykköseksi. Ikimuistettava ja ylistetty ”Lovin´ Feeling” on valittu useasti kaikkien aikojan pop-kappaleeksi.

Spectorin kultakaudella levytettiin monta muutakin menestyslevyä, kuten Da Doo Ron Ron (The Crystals) , Then He Kissed Me (The Crystals) , Baby I Love You (The Ronettes).  Minullakin on levyhyllyssäni vinyyli  ”Phil Spector:  A Christmas Gift For You”,  jolla  laulavat joululauluja Darlene Love, The Crystals ja The Ronettes.  Viimeinen kappale – Silent Night, Holy Night -  taustana kuullaan Spectorin omaa ääntä, kun hän  kiittää mukana olevia artisteja yhteistyöstä.

Vuonna 1966 Spector löysi aviopari Ike and Tina Turnerin ja tuotti heille mestariteoksena pitämänsä kappaleen, River Deep, Mountain High. Se oli kuitenkin USA:ssa melkoinen limbo, mutta saavutti Englannin listoilla sijan kolme.  Joka tapauksessa kappale on klassikko, jonka arvo on noussut vuosien varrella.

Tämä jälkeen Spector menetti kiinnostuksensa  musiikkibusinekseen pidemmäksi aikaa, mutta teki comebackin hajoavan  Beatlesin loppuvaiheiden tuotannon viimeistelijänä. Käytännössä Spector kokosi pääosin Lennon/McCartneyn hajanaisesta aineistosta kokonaisuuden, josta muotoutui LP ”Let It Be”, joka oli sittemmin valtava menestys. Spectorin työ jakoi Beatlesia  niin kuin monet muutkin riidan aiheet  tuohon aikaan: McCartneyn kanssa yhteistyö ei sujunut , mutta Lennonin  ja Harrisonin kanssa kanssakäyminen jatkui näiden soolouralla. Spector oli mukana Harrisonin ”Bangla Desh” ja All Things Must Pass -projekteissa ja Lennonin ”Imagine”-klassikossa. Kaikki olivat suuria menestyksiä.

Sitten alkoi alamäki.

Spector oli vuonna 1974 auto-onnettomuudessa,  josta hän kuin ihmeen kautta selvisi hengissä. Olen ymmärtänyt, että loukkaantumisella oli pysyvät jäljet Spectorin käyttäytymiseen.  Hän kärsi myös alkoholi- ja huumeriippuvuudesta. Epätasapainoinen psyyke johti mm. aseella uhkaamiseen sessioissa. Spector kuitenkin ryhtyi yhteistyöhön  vielä Leonard Cohenin ja Ramonesin kanssa vaihtelevin tuloksin. Parhaimmillaan Spector oli kuitenkin edelleen iskussa.

Phil Spector oli passiivinen työprojektien suhteen suurimman osan 1980-, 1990-lukua ja vielä 2000-luvun alussa. Mitään jälkipolville merkittävää ei kuitenkaan enää syntynyt tämän jälkeenkään.

Spectorin loppuelämä oli  murheellinen: hän ampui näyttelijä Lana Clarksonia – jonka oli ehtinyt tuntea vain muutaman tunnin - kuolettavasti helmikuussa vuonna 2003. Spector kiisti murhan ja väitti Clarksonin tehneen itsemurhan. Seurasi vuosia kestänyt osittain televisioitu oikeudenkäynti, joka päättyi tuomioon vuonna 2009: syyllinen.  Spectoria voi tarkastella veriteon näkökulmasta,  jolloin häntä ei pelasta kaiken kattavalta tuomiolta mikään, mutta häntä voi tarkastella myös nerokas musiikki erillään hänen uransa ja elämänsä tuhonneesta murhasta.

::::::::::::::::::::::::::

Spector muistetaan erityisesti  ns. Wall of Sound -äänivallista, joka perustui valtavan runsaaseen eri instrumenttien käyttöön niin, että eri soittimet eivät erottuneet toisistaan,  vaan muodostivat  mahtavan pauhun, ”ääniseinän tai aallon”, jonka päälle kukin kappale rakennettiin. Näin Spector kehitti oman ainutlaatuisen tavaramerkkisoundinsa. Erottuva soundi teki Spectorista monessa suhteessa muista poikkeavan musiikkituottajan. Wall of Sound on parhaimmillaan Spectorin kuuluisimmissa teoksissa ”You´ve Lost That Loving Feeling”, ”Then He Kissed Me”,  ”Be My Baby” ja ”River Deep, Mountain High”.

Spector itse kutsui tekniikkaansa ”wagnerilaiseksi lähestymistavaksi rock and rolliin”. Spector  loi sessioissa yleiskuvan haluamastaan musiikista,  mutta jätti soittajille tilaa toteuttaa itseään. Spector työskenteli mielellään tunnetuimpien musiikintekijöiden kanssa ehkäpä sujuvoittaakseen musiikin tekemistä. Mielenkiintoinen on Spectorin suhde singleihin,  joita hän arvosti verrattuna albumeihin pitäen pitkäsoittolevyjä  yhdentekevinä, kun niistä irrotettiin pari menestyskappaletta.

Ennen kaikkea Phil Spector oli musiikin kokonaisuuksien hallitsija. Hän tuotti, toimi luovana johtajana, kirjoitti ja valitsi materiaalia, hallitsi järjestelyjä, ohjasi vokalisteja ja muusikoita ja vastasi levytysprosessista.

Spectorilla ja hänen soundillaan oli ja on paljon seuraajia, kuten Beatles,  Beach Boys, Ramones, Dusty Springfield, Walker Brothers,  Bruce Springsteen, Abba, Rolling Stones,  Four Tops,  Loving Spoonful ja monia muita.