Trumpin aiheuttaman myrskyn jälkeen…..

 

 

…..seuraa poutasää. Näinköhän seuraa? Ehkä olemme  välitasanteella Joe Bidenin vaalivoiton takia. Emme tiedä,  mihin suuntaan kehitys kehittyy. Näin ajattelen nyt,  kun Joe Bidenin virkaanastujaisista on kulunut vain hetkinen.

Donald Trumpin henkilöä ja presidenttiyttä on kuvattu tuhansin sanoin ja aivan varmasti lähitulevaisuus luo edellytykset täydentää  kuvaa,  joka tähän mennessä on muodostunut.

Voidaanko Trumpin kaltaisesta ilmiöstä esittää objektiivisuusvaatimukset täyttävä  arvio vai onko tyydyttävä polarisaation tuottamiin kaavamaisiin vaihtoehtoihin?- Itse edustan kanta , jonka mukana erittelevä kokonaisarvio voidaan – ainakin alustavasti - tehdä.

Keskityn tässä kirjoituksessa pääosin arvioimaan Trumpin kannattajakunnan jakaumaa karkealla tasolla.

:::::::::::::::::::::::::::::::::

Eri lähteistä olen poiminut kaksi keskeistä Trumpin kannatusperustetta: toinen perustuu (1) valkoisen miehen työhön tai työn puutteeseen liittyviin vastoinkäymisiin viime vuosina ja/tai  vuosikymmeninä ja toinen hänen äänestäjiensä (2) rasistisiin ja naisvihamielisiin asenteisiin. Myös viime mainitulla on pitkä historia.

Työhön liittyvät kannatuksen syyt perustuvat teollisuustyöväestön ahdinkoon, jonka tyypilliseksi keskittymäksi on arvioitu ns.  ruostevyöhykkeen teollisuusväestöä. Tällä taas on liittymäkohdat yleensä keskiluokan rapautuneeseen elintasoon ja laskeneisiin palkkoihin. Barack Obama esittää muistelmissaan, että finanssikriisi katkaisi kamelin selän monien näkökulmasta: luottamus liittovaltion kykyyn luoda paremman tulevaisuuden näkymät petyttiin, päinvastoin monien suhteellinen asema heikkeni pysyvästi ja esimerkiksi elinajan odote lähti laskuun.

Vaikka republikaanit olivat merkittävällä tavalla vastuussa finanssikriisiä edeltäneestä huonosta talouspolitiikasta, kaatuivat seuraamukset lopulta demokraattien päälle, kun Donald Trump ja republikaanit osasivat hyödyntää tilanteen demokraatteja paremmin. Republikaanit kanavoivat duunareiden vihaisuuden ja vihan demokraattien päälle, jotka olivat vuosikymmenien ajan  olleet teollisuustyöväestön valinta maan johtoon. Unohdettu kansanosa sai uuden puolestapuhujan.

Barack Obama tunsi jo omalla presidenttikaudellaan demokraattien vanhan kannattajakunnan aiheuttaman pettymyksen vimman, mutta korjausliikkeet eivät edenneet Hillary Clintonin taistellessa presidentinvirasta. Olisivatko auttaneetkaan,  vaikka korjauskertoimet olisi otettu käyttöön? Pettymys demokraatteihin oli sen verran syvällä. Kauppalehden Leena Laakso osuu varmaankin oikeaan kirjoittaessaan (KL 19.1. 2021. ”USA:n yhdistämisessä riittää työsarkaa”), että ”moni (valkoisesta työväenluokasta) suhtautuu mahdollisuuksiinsa pessimistisemmin kuin yhtä köyhistä oloista kärsivät mustat amerikkalaiset  tai  latinomaahanmuuttajat”.  Trumpin tappio Joe Bidenille (2020) perustui siihen,  että yhdeksi presidenttikaudeksi menetetyt ruostevyöhykkeen  äänet palautuivat osin demokraateille takaisin, joka samalla todisti  tietynlaista pettymistä Trumpin kauteen.

Nämä keskiluokan ja teollisuustyöväen olosuhteiden heikkenemiset ovat toteutuneet monissa muissakin maissa, joskin Yhdysvalloissa jyrkemmin. Jää ajatus, että edellä kuvattuja  ongelmia olisi voitu pehmentää kehittyneen hyvinvointiyhteiskunnan avulla,  joka olisi tukenut elinkeinorakenteen uhreiksi joutuneita. Sitä ei ollut kuitenkaan tarjota tähän hätään.

::::::::::::::::::::::::::::

Toisena kohtana Trumpin menestymisen katalysaattoreista mainitsin äänestäjien rasistiset ja naisvihamieliset asenteet. Tämä näkymä on esitetty kovin karkealla tasolla, mutta kyllä siinä aimo annos perää on. Olen käsitellyt näissä blogikirjoituksissa rotukysymystä sisällissodasta aina kansalaisoikeusliikkeen läpimurron päiviin saakka ja siitäkin eteenpäin. Vastikään pyrin Ku Klux Klan -ilmiön kautta selittämään rotuvihaa. Rasismilla jos millä on pitkä historia takanaan eikä ikävä kehitys  ole väistynyt mihinkään,  kuten viimeisten parin kolmen vuoden aikana olemme saaneet havaita. Nykyisen rasismikriisin takana ainakin osaselityksenä on valkoisen väestön suhteellisen aseman heikkeneminen väestökehityksessä. Valkoinen teollisuustyöntekijä oikeasti pelkää itsensä ja kaltaistensa puolesta. Tarvittaisiin liittovaltiotasolla koordinoitu hanke ammatillisten taitojen  kohentamiseksi  tätä aikaa ja tulevaisuutta varten.  Työmarkkinoilla rimpuilevien Itsetunnon vahvistaminen koulutuksen avulla on nyt paras keino torjua rasismia,  eikä suinkaan vihan lietsonnan suuntaaminen järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sen edustajia vastaan .

Trumpin kannattajat ovat hyvin vanhoillisia ja heijastavat pitkään jatkuneita perinteitä. Ku Klux Klan on toiminut rotusorron harjoittamisen siltana sisällissodasta nykypäivään, joskin liike on nykyisin heikossa hapessa. Uudet ja keinoiltaan nykyaikaisemmat yhteisöt ovat jatkaneet KKK:n rasistisia perinteitä.

::::::::::::::::::::::::::::::.

Edellä käsiteltyjen rasistisen asenteen omaksuneiden ja elinkenorakenteen muutoksen uhriksi joutuneiden lisäksi voidaan erottaa omiksi Trumpin kannatusperusteiksi (3) eliitinvastaisuus, so. omaan pussiin pelaava eliitti on väitteen mukaan kaiken pahan alku  ja juuri,  erottelematta republikaanista ja demokraattista eliittiä toisistaan sekä (4)  ”vapaus” ylevänä kaiken kattavana päämääränä. Capitolin kukkulan vallanneet kapinoijat huusivat vapauden perään, jonka perimmäistä sisältöä en tunnista. Se jää irrationaaliseksi hokemaksi, ellei sillä sitten tarkoiteta ”vapautumista” vasemmistoradikaaleista, kommunisteista,  korruptoituneista eliiteistä, liittovaltion sisäisistä salaliittolaisista ja hallinnon mädännäisyydestä, jotka kaikki ovat liioiteltuja uhkakuvia. Toisaalta Trumpin kannattajat pitivät tärkeänä perinteisen amerikkalaisen elämäntavan  säilyttämistä, jonka vuoksi ääriainekset ovat valmiita väkivallantekoihin.

Kaikesta edellä esitetystä on seurannut paljon puhuttu ja hyvin monitasoinen  polarisoituminen. Vanhoillisimman väestönosan on ollut vaikeaa sopeutua nykypäivän olosuhteisiin ja ainakin minulle jää käsitys, että vanhoillisten säilöminen vanhaan kulttuuriin merkitsee myös ongelmien säilömistä, ei niiden ratkaisemista. Jo Richard Nixonilla oli ”hiljainen enemmistö”, joka oli Nixonin mukaan  valtavirtapolitiikan kannalla mieltään osoittavia liberaaleja vastaan. Tässäkin voidaan nähdä haluttaessa 1960- ja 70-luvuille ulottuvat polarisaation  siemenet.

Unohdetuimpia kansalaisia eivät ole eivätkä ole olleet valkoiset amerikkalaiset vaan vähemmistöt. Kysymys on poliittisesta ohjauksesta,  jossa muita ääniä tärkeämpänä pidettyjä valkoisten ääniä kanavoidaan oman puolueen piiriin vedoten vanhoillisten äänestäjien  hädänalaiseen tai muuten ahdistavaan asemaan.

Ehkä vaikeimmin sulatettavaa tässä kaikessa on ollut Trumpin  äänestäjien ja kannattajien massiivinen  propagandan lumoihin ajautuminen,  josta järkyttävänä  esimerkkinä  on  mielipidetiedustelussa esille tullut Capitolin kukkulan valtauksen kannattaminen vielä jälkikäteen ( 45 prosenttia republikaanien kannattajista!) .

::::::::::::::::::::::::::::::::::

Asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämisen kannalta on välttämätöntä kajota myös tiedonvälitykseen.  Trumpin kannalta ylivoimaisen tärkeää on ollut twitter-tyypisten viestien ja sitä kautta propagandan levittäminen omien vääristyneiden viestien läpisaamiseksi. Tämä on ollut Trumpin suurin ”anti” käydyssä debatissa ihmisten sieluista.  Trump kehitti spontaanisti eräänlaisen ”kertakäyttöretoriikan”, josta olkoon esimerkkinä (vuoden 2016 presidentinvaalien vastaehdokkaan)  Hillary Clintonin kohtelu. Joukkojen taisteluhuuto vaalikampanjan aikana kuului :  ”Hillary lukkojen taakse”. Kun vuoden 2016 vaalit olivat ohi,  joukot Trumpin tapaamistilanteessa rupesivat huutamaan kuorossa  ”HIllary lukkojen taakse”, jolloin ”jalomielinen ” presidentti toppuutteli: Kuulkaa, lopettakaa, vaalit ovat ohi!  Me voitimme. Retoriikka oli tehnyt tehtävänsä. Oli aika vaihtaa retoriikkaa. Tämän jälkeen on toistunut monta kertaa ilmiö, jossa kannattajat – presidentin ensin toimiessa yllyttäjänä -  ajavat oikealta ohi presidentistään.

Miltäköhän Hillary Clintonista tuntuu tänä päivänä, kun hän on kulkenut edellä mainitun mankelin läpi ja näkee koko prosessin  alku-  ja loppupisteen sekä sen,  mitä niiden välillä on tapahtunut?  Clinton saattaisi todeta, että säännöt olivat prosessin aikana muuttuneet todennettavista faktoista ”vaihtoehtoisiin totuuksiin” ja siitä edelleen salaliittoteorioiden  kautta ”vaalien ryöstöön”.  Uskomaton prosessi,  jossa kaikki vanha ja todennettavissa oleva vedettiin valheiden viemäristä alas.

Mikä auttaisi?  Merkittävä edellä kuvattuja ilmiöitä kohentava tekijä olisi yhteiskunnan ilmapiirin ja vuoropuhelun ”moniäänistäminen”, so. sijan antaminen vastapuolen argumenteille, mitä ei nykyisessä tiedonvälityksessä tapahdu.