Ku Klux Klanin perilliset

 

 

Ylen Areenassa on nähtävillä kaksiosaien dokumentti Ku Klux Klanista : ”Historia: KKK – amerikkalainen tarina” (2020). Mielenkiintoista on, että tarjolla on nyt ranskalaista tuotantoa edustava  näkökulma teemaan.  Klaanin historia juontaa juurensa Yhdysvaltain sisällissotaan,  jonka tunnettuna seurauksena orjuus lakkautettiin. Klanilla on selkeä ja syvällinen yhteys siihen,  että rotusyrjintä jatkui vielä 100 vuotta ennen kuin tuli kansalaisoikeusliike ja muutti dramaattisesti asetelmia.

Tarkoitus ei ole käydä läpi dokumentin sisältöä kohta kohdalta, vaan keskittyä varhaisimpien vaiheiden yhteyksiin tämän päivän rasismiin ja muihin tähän liittyviin ilmiöihin.  Liittovaltion  sisäisen väkivallan kulttuuri ei ole poistunut mihinkään Yhdysvaltain nykypäivästä niin kuin viime vuosien tapahtumat osoittavat.

Dokumentti taustoittaa kirjoitustani,  jossa tuon esille myös oman näkemykseni.

Ku Klux Klan syntyi Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen. Ne valkoiset, jotka katsoivat jääneensä mustien orjuuden lakkauttamisen  jälkeen tappiolle,  käynnistivät organisoidun toiminnan mustia vastaan. Tarkoitus oli ”herättää kauhua vapautetuissa orjissa”. Aluksi mustia peloteltiin hullunkurisilla asusteilla pelleilymielessä, mutta pian toiminnan sisällöksi tuli synkeät tarkoitusperät ja ryhdyttiin  oikeastikin väkivallantekoihin (kidutukset, hirttäjäiset) mustia vastaan.  Lopulta liittovaltio monien vaiheiden  jälkeen puuttui peliin ja  lopetti KKK:n  toiminnan – mutta vain toistaiseksi.

Ku Klux Klanin uusi nousu ajoittui 1920-luvulle. Dokumentissa nähtiin toiminnan uudelleen käynnistymisen innoittajana D.W. Griffithin kuuluisa elokuva ”Kansakunnan synty” (1915), jossa Ku Klux Klaniin suhtauduttiin myötäsukaisesti. Järjestö nousi kukoistukseen vuoteen 1925 mennessä ja siihen kuului parhaimmillaan jopa 4 miljoonaa jäsentä. Sitten toiminta hiipui äkillisesti 1920-luvun lopulla. Paljastui, että johto oli syyllistynyt väärinkäytöksiin. Kaikki oli ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Ku Klux Klanin pohjakosketus saavutettiin 1950-luvulla ennen asemansa tiedostavien mustien nousua. Jäsenkunnan määrä putosi 20 000 jäseneen.

Samoihin aikoihin mustien kansalaisoikeusliike alkoi nostaa päätään. Vastaavasti nousi myös Ku Klux Klan. Pohjois-Carolinan osavaltioon järjestö perustettiin vuonna 1963 ja se levisi nopeasti paikallisjärjestöjen kautta koko osavaltion alueelle. Ilmapiiri syvässä etelässä oli tavattoman jännittynyt ja johti rotulevottomuuksiin Mississipissä, Alabamassa ja Georgiassa. Kysymys oli yleisemmästä ilmiöstä kuin pelkästään Ku Klux Klanista. Kansalaisoikeusliikkeen eteneminen ensin joukkomarsseina ja sitten lainsäädäntöteitse nosti monet tavalliset valkoiset barrikadeille.

Kontrasti etelän ja pohjoisen välillä korostui erityisesti rotukysymyksissä. Ku Klux Klanin tunnusajatukseksi  vakiintui ”Erillisenä seisomme – yhdessä kaadumme”. Siinä voi nähdä aavistuksenomaisen kannan pehmenemisen värillisten suuntaan (luovuttiin  totaalisesta mustiin kohdistuvasta vastutuksesta), mutta toisaalta ehdottoman torjunnan kompromisseille: molemmat ihonvärit sopivat yhteiskuntaan, mutta erillisinä!

Kuuluisa värillisen Rosa Parksin tapaus,  jolloin Parks ei suostunut antamaan paikkaansa bussissa valkoiselle,  oli uuden ajan merkkitapaus. Myös lainsäädäntö eteni: rotuerottelu julistettiin perustuslain vastaiseksi vuonna 1954. Rotujen vastakkainasettelua lievensi mustien johtajan Martin Luther Kingin omaksuma sovitteleva linja.  Tosin toisella puolella yhteistoimintaa vaikeutti Alabaman kuvernööri George Wallacen ehdottomuus:  ”rotuerottelu nyt – rotuerottelu huomenna – rotuerottelu ikuisesti”. Asetelma johti siihen,  että ristiriita oli suurimmillaan juuri kansalaisoikeuslakien säätämisen jälkeen 1964-65. Valkoisten pelko kasvoi sitä mukaa kuin mustien asiaa edistettiin: etelä radikalisoitui.  Tapahtui tuhopolttoja ja kansalaisoikeusliikkeen  aktivistien katoamisia (Alabama, Mississippi), jotka herättivät kauhua ja inhoa KKK:ta kohtaan. Syyllisiä saatiin vain harvoin tuomiolle ja tuomiot olivat lieviä. Todistajia oli vaikea saada ja  valamiehistöt muodostuivat valkoisista KKK:hon suopeasti suhtautuvista miehistä.

Klaanilaisilla oli mahtava tuki,  kun FBI:n johtaja J. Edgar Hoover suhtautui klaanin rikoksiin suurpiirteisesti ja enemmänkin vaikeutti tutkimuksia kuin edisti niitä. Poliisissa oli paljon KKK-henkisiä viranomaisia. Vihdoin 1960-luvun puolenvälin veritöiden jälkeen,  ja kovan painostuksen tuloksena Hoover alkoi ottaa ongelman vakavasti. Klaanin rikollinen ja vähintään arveluttava toiminta vaikutti kansalaisoikeustoimintaa vireyttävästi, ei lamauttavasti. Pilkka osui omaan nilkkaan!

Äänestysoikeuslaki Lyndon B. Johnsonin läpiajamana 1960-luvun puolivälissä lisäsi vihdoin  tasa-arvoa ratkaisevasti valkoisten ja mustien välillä. Myös Hoover pani ison vaihteen päälle ja osin arveluttavinkin keinoin sai  kiikkiin rikollisia KKK-jäseniä mm. ilmiantojärjestelmän avulla. Hoover  solutti KKK:n toiminnan niin,  että se menetti loputkin vaikutusvallastaan. Vuonna 1967 Ku Klux Klanissa oli 15 000 jäsentä mutta 1970-luvun alkuun mennessä 70 prosenttia jäsenistä jättäytyi pois.

Aneeminen järjestö jatkoi toimintaansa yrittäen vanhojen toimintaperiaatteidensa ”valkopesua”, mutta sisäiset erimielisyydet ja johdon epäpätevyys lannistivat KKK:n aktiviteetit. 1980-luvulle tultaessa klaanilaisten rangaistukset alkoivat vastata rikoksia ja vanhojenkin  törkytekojen suorittajia saatiin tuomittua.

:::::::::::::::::::::::::

Dokumentissa käsitellään varsin ohuesti KKK:n nykypäivän toimintaa. Tällä hetkellä hajanaisten klaanien jäseniä on yhteensä vain muutamia tuhansia ja ne ovat jakautuneet yli sataan eri ryhmään, jotka ovat eristäytyneet eivätkä pidä välttämättä lainkaan yhteyttä toisiinsa. Selvänä pidän,  että klaanilaiset ovat sulautuneet äärioikeistolaisiin ryhmiin,  kuten uusnatseihin. Yhtä selvää on,  että itse  ääriajattelu, rotusyrjintä ei ole poistunut mihinkään, vaan pelkästään viime vuosina uusia rasistisia ääriyhteisöjä on syntynyt runsaasti. Voitaneen sanoa, että ne ovat syntyneet KKK:n hengessä, vaikka itse järjestö on toiminut matalalla profiililla.  Asiaa on auttanut Donald Trumpin leväperäinen tai suorastaan suojeleva ote oikeistoryhmiä kohtaan.  Ne ovat olleet Trumpin tunnustamattomia liittolaisia.

Se,  että on perustettu uusia oikeistolaisia ryhmiä kuten Proud Boys, Alt-Right ja MAGA,  osoittaa, että liittovaltion sisään on rakentunut rasistinen kulttuuri,  joka tuskin poistuu näkyvissä olevan tulevaisuuden aikana. KKK:ta ei välttämättä tarvita enää. Se on korvautunut muilla vastaavaa ideologiaa kannattavilla ryhmillä. Klaanin vanhat toimintaperiaatteet ja  ulkoiset tunnukset ovat vanhanaikaisia ja monet äärioikeistolaiset ryhmät ovat vallanneet sen tilan, joka klaanilla oli aiemmin. KKK ei ole pystynyt uusiutumaan ajan virrassa.

Voiko ”klaanilainen rotusyrjintä” säilyä hengissä, mutta marginalisoitua?  Se riippuu mm. yhteiskunnan antaman yleissivistävän koulutuksen laajuudesta ja tasosta sekä  köyhyyden kitkemiskyvystä. Mahdollisuudet tarttua kunkin ajankohdan ongelmiin  vaikuttaa myös  asiaan ratkaisevasti. Kysymys on raadollisesti myös siitä,  kuinka toinen toisiaan tukevat liikkeet pystyvät hyötymään radikalismista. Viime aikoina on nähty,  kuinka keskinäinen yhteistyöpyrkimys on tukenut ääriliikkeiden menestystä.

Jos Donald Trumpin kaltaiset johtajat vain vaivoin tuomitsevat veriteot, rasismi jatkuu, mutta se jatkuu toisin keinoin kuin vanhassa maailmassa. Viime aikojen poliisiväkivalta ja pyrkimys katsoa viranomaisten vääriä toimia läpi sormien on korostanut yhteiskunnan heikentynyttä kykyä ylläpitää oikeudenmukaisuutta. Näyttää siis siltä,  että KKK:n rikolliset tavat siirtyvät eri yhteisöjen kautta toiselle ja kolmannelle sukupolvelle.

Black Lives Matter -liike on  taistellut rotusortoa vastaan kiinnittämällä mielenosoituksin huomiota  mm. useisiin poliisin toteuttamiin mustien ampumisiin. Myös Black Lives  Matter -mielenosoituksissa  on tapahtunut väkivallantekoja ja omaisuuden tuhoamista, joka on heikentänyt liikkeen pääosin hyvää mainetta.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::

On syytä erottaa tässä ajassa ilmenevät rasismin purkaukset Ku Klux Klanin monitahoisesta ja kattavasta rasismista. Viime aikojen tapahtumat  ovat saaneet  alkunsa tilanteesta,  jossa (usein värillinen) henkilö on tehnyt pikkurikkeen  ja poliisi kiinniottotilanteessa käyttää tarpeetonta väkivaltaa tilanteen saamiseksi haltuun.  Tästä taas seuraa - viiveellä -  uhria kohtaan myötätunnon osoituksena vastalauseiden rypäs, joka ilmenee järjestäytyneenä mielenosoituksena  virkavaltaa vastaan. Tilanne saattaa riistäytyä käsistä ja johtaa alun perin rauhanomaisen  mielenosoituksen  muuttumiseen väkivaltaiseksi.

Ku Klux Klaanin aatemaailma muodostuu Wikipedian mukaan  -  eri vuosikymmeninä osin vaihtelevin teemoin -  seuraavista aatteista:  valkoinen ylivalta, juutalaisvastaisuus, valkoinen rotutietoisuus, antikatolisuus (varsinkin 1920-luvulla), liittovaltion vastustaminen, homovastaisuus, antikommunismi ja maahanmuuton vastustaminen sekä siihen liittyvä syntyperäisen amerikkalaisuuden korostaminen. Joukkovoima ja väkivalta on kohdistunut  pääosin mustaan väestönosaan, mutta myös muihin väestöryhmiin, kuten juutalaisiin.