Talouselämä-lehdessä (4.5.2016) lainataan Deloitten tutkimusta, jossa ennakoidaan Yhdysvaltojen syrjäyttävän Kiinan kilpailukyvyn kärkipaikalta. Tutkimus perustuu 500 toimitusjohtajan haastatteluun. Tutkimus siis perustuu mielipiteisiin, ei kovan datan käyttöön. Tutkimus on erittelyn arvoinen, merkitsisihän tulosten toteutuminen melkoista mullistusta muutamia vuosikymmeniä jatkuneeseen tilanteeseen, jossa kehittyvät maat ovat heikentäneet lähes lineaarisesti läntisten kehittyneiden maiden kilpailukykyä.
Voi olla, että toimitusjohtajien arvioinnissa on mukana toiveajattelua. Tutkimustulosta ei kuitenkaan kannata tyrmätä, sillä yllätyksiä on tapahtunut ennenkin. Onko Kiina syrjäytettävissä johtopaikalta? Vastaus: jos muistellaan miten ylivoimaisena Japania pidettiin 1980-luvulla ja mitä sitten tapahtui, niin muutokseen voisi uskoa. Japani on ollut lähes sukupolven ajan ennenkuulumattomissa vaikeuksissa. Toki kannattaa muistaa, että Japani ei ole heikentynyt dramaattisesti vieläkään. Se on edelleen huippumaiden joukossa. Kiina pysyy myös huipulla, vaikka ykköspaikkansa joskus menettäisikin.
Tutkimuksen oleellisin anti on se, mitkä tekijät arvioidaan kilpailukyvyn kannalta oleellisiksi. Onko ykkösenä hintakilpailukyky? Ei ole, vaan Deloitten johtajien arvioissa nostetaan ykköseksi ”lahjakkaat työntekijät”. Heti perään tulevat sitten kustannustehokkuus, työvoiman tuottavuus ja toimittajaverkosto.
Lahjakkaat työntekijät eivät synny geeniperimän seurauksena, vaan isona panostuksena koulutukseen. Tällöinkin on muistettava, että pelkkä käsite ”koulutus” ei riitä alkuunkaan. Pitää pohtia, mikä on koulutuksen sisältö, toteutustapa ja arvio koulutuksen kehittämisestä tulevaisuudessa. Kiinan ja Intian valtteja eivät niinkään ole koulutuksen laatu ja kesto (Intiassa keskimääräinen koulutusaika on 4,4 vuotta, kun se Saksassa ja Yhdysvalloissa on 13 vuotta), vaan molemmat pärjäävät mahtavilla massoilla, joista sitten siivilöidään huiput.
Kustannukset eivät myöskään ole sinänsä ratkaisevia, vaan se, mitä saadaan aikaan aikayksikköä kohden. Tullaan käsitteisiin työn tuottavuus ja kustannustehokkuus. Jatkuva halpuuttaminen on siis välivaihe? Kyllä niinkin, kunhan länsimaat ensin selviävät kuiville pitkään jatkuneesta sopeuttamisongelmasta kilpailutilanteeseen. Vielä on muistettava, että Kiinan aiheuttaman kilpailun mahdollisesti hellittäessä, tulevat vastaan Malesia, Intia, Thaimaa, Indonesia ja Vietnam.
Karrikoiden meillä Suomessa taistellaan kahden suuntauksen välillä, jotka ovat 1) ”palkat alas” ja 2) kilpailukykyisen taidon ja osaamisen nostaminen jo saavutettujen palkkojen tasolle.
Meillä on valittu koulutuksen leikkausten tie samaan aikaan, kun väheneviä resursseja suunnataan muutamiin keskeisiin osaamisalueisiin eli kärkihankkeisiin. Mielestäni parempi ratkaisu olisi ollut kattavampi panostus koulutukseen ja kriittinen suhtautuminen projektikohtaisiin kehittämishankkeisiin. En silti väitä, etteikö olisi ollut tarpeellista kiinnittää valikoivaa huomiota koulutuksessa olevaan tyhjäkäyntiin ja laaduttomuuksiin.
Perusongelmana säilyy voimassa olevien rakenteiden perustuminen nykyistä korkeampaan elintasoon. Nykyisen taso säilyttämin (tai pikemminkin kehittäminen) taas edellyttää joko rakenteiden purkamista tai sitten kansakunnan onnistuneita panostuksia uuteen teknologiaan.
Koulutuksen osalta Deloitin tutkimuksessa nostetaan esille näkökulma, jota haluan myös itse korostaa. Kysymys on kyvystä yhdistää (akateeminen) osaaminen ja ammatillinen osaaminen, jonka esimerkkimaaksi nostetaan Saksa – syystäkin. Tämä on myös Suomen koulutuksen suuri haaste. Meillä on taipumusta hallita asiat teoriassa, mutta osaaminen ei taivu globaalin kilpailun näkökulmasta konkreettiseksi tekemiseksi kuin paikoin. Hallituksen ohjelmassa on selvästi pyrkimystä nivoa teoria ja käytäntö paremmin yhteen, mutta onko panostus riittävä?
Olen monesti tuonut esille Yhdysvalloissa pitkään vallinneen tyytymättömyyden aleneviin palkkoihin. On valtava haaste saada aikaan palkkatason nousu uuden osaamisen kautta. Ajatuksena on, että valmistava teollisuus perustuu tulevaisuudessa tuotteiden kestävyyteen, älykkyyteen ja turvallisuuteen, ja niissä oletetaan lännen olevan edellä lähitulevaisuudessa. Kuinka realistinen odotus on, ratkeaa tulevina vuosina. Olisin kuitenkin melko varma, että Donald Trumpin mainostama keino eli Kiinaan paenneiden työpaikkojen palauttaminen, ei tule onnistumaan. Miten palauttaminen käytännössä onnistuisi? Tarvitaan muita keinoja eli panostusta korkeatasoisiin, osaamisintensiivisiin tuotteisiin.
Mutta Kiina ei anna hevillä periksi. Se saattaa olla esimerkiksi johtava itseohjaavien ja itseajavien autojen valmistaja. Aikaa menee korkeintaan 10 vuotta.
Vaikein haaste taitaa olla uusien innovaatioiden kehittämien. Länsimainen itsetyytyväisyys on sudenkuoppa, johon on helppo vajota, ja johon on vajottu. Itä-Aasian (Kiinan lisäksi Japani, Taiwan ja Korea) kilpailukykyiset taloudet perustuvat opiskelijoiden uuden oppimisen ahneuteen ja pitkiin päiviin opintojen parissa. Taikasanat ovat innovaatiot, osaaminen ja ekosysteemi. Tässä vaadittavat panostuksen kohteet.
En olisi Suomen suhteen kovin pessimistinen. Meillä on perusasiat kunnossa (kuinka kliseisesti sanottu!). Tarvitaan kuitenkin nykyistä suurempia panostuksia osaamiseen ja suotuisan ympäristön luomiseen uusille tuotteille. Työn halventaminen on vain vain yksi mahdollisuus, joka kuitenkin kääntynee itseään vastaan, kun otetaan huomioon sen negatiiviset vaikutukset (elintason aleneminen, kulutuskysynnän heikkeneminen, tyytymättömyys työn laatua vastaamattomaan palkkaan).
Vietin viimeviikon Turkissa, Siden alueella, alueen ja myös maan meinigissä viehätää tietynlainen puuhakuus.Rakennustyömaita oli vähän kaikkialla, tosin silmäänpistävää oli vähän kaiken keskeneräisyys.Oletan Turkin suhteelisen korkean inflaation ollevan edesautamassa pääoman aktiivista liikuttamista maan elinkeinoelämässä.Liberalistis kapitalistisessa maailmassa, missä kultuurilla ja sivistyksellä kerskailaan olaan puolestaan ajauduttu deflatooriseen kierteeseen, vaurastunut vanhempi väestö ei tahdo riskeerata aikaansaamaansa varallisuutta turhalla yrittämisellä. Kiinan ja Turkin ja myös Venäjän tilanne on toinen siellä korkeamman inflaation vuoksi riskin ottaminen on pankkitilillä makuutettavan varallisuuden katoavaisuuden vuoksi kiinteään varallisuuteen sitominen on houkutteleva vaihtoehto.Mainitsemani Turkin ja myös Venäjän eräänlainen viimestelemätömyys julkisessa olemuksessa on mielestäni uskonnollista juurta, koska vain Allah ja Jumala ovat täydellisiä, siksi ihmisen ei sitä ole hyvä olla. Retkilläni Alanyassa avautui visio , kenties koittavien vapaaherraaikojen mahdollistamasta ajantaposta lämmpö olosuhteiltaan miellyttävissä merkeissä jossain alueen pensionaateissa, moiseen yllykeenä on maamme kannalta typerä Euroon hirttäytyminen, aikaansaahan juuri se tilanteen jossa meikäläisen matalahkolla eläkeellä siellä jossain voi elää mukavemmin, kuin meillä.
VastaaPoistaTunnet viehtymystä tuohon elämänpiiriin? Täydellinen jumala, epätäydellinen yhteiskunta, jossa läntisen maailman aikanaan inhoama korkea inflaatio on muuttunut hyveeksi, varsinkin kun sitä verrataan nykyiseen deflaatioon lännessä....
VastaaPoistaTunnustan,kutsuisin tuota elämänmuotoa vapaudeksi,kissat ja koirat saavat vapaasti toteuttaa taipumuksian, eli vetelehtiä ja nauttia elämänlahjasta.. Noissa vauhdikkaissa ja täyden ylöspidon oloissa, tuli innovoitua, hyvässä seurassa vaikkapa karjaln kannakselle pensionaatti, jossa maamme raskautetut voisivat huoahtaa, laadukaan ylöspidon huommasta, typeräksi todetun valuuttapolitikan sivutuoteena, niin kauan, kun ruplan arvo on se mikä on, ja se tulee olemaan pitkään, onhan siiellä viisas nainen, Nabuliina rahapolitikan ohjaimissa, esimerkiksi ostelemassa dollareita vahvistaakseen sitä, koska ja kun maan rahan arvo on sidottu raakaaine koriin tuotot saadaan vahvana pidettävissä dollareissa, mutta kustannukset heikossa ruplassa.Tietenkin pian alkaa vimmattu Venäjän syyttäminen dumppauksesta. Mitä Turkkiin tulee se itseni määrittelemien yhteiskunnan vapautta mitaavalla indeksillä on vapaa ja toimiva yhteiskunta ja eritoten puuhakas, konstailematon,siellä pääsee harrastamaan sosiaalista peliä tinkimisen muodossa, ikään, kuin muinoin Koilis-Savossa, sekä eritoten soittamaan suuta.
VastaaPoistaEntä kiitollisuudenvelka Suomelle kaikesta siitä hyvästä, mitä se on tarjonnut? Korruptoitunut basaaritalous, autoritäärinen ihmisoikeuksia loukkaava ja mielipiteenvautta rajoittava kulttuuri on siis ihanne? Epäilen että heität vain koepalloja itsellesi lopulta hyläten ajatuksesi. Palaat oman Jumalasi luokse, joka on suvaitsevainen ja ehkä välinpitämätönkin? Jumala luo, joka on antanut periksi ihmisen luomalle sivistykselle?
PoistaKieltämättä myös kiitollisuudenvelkaa on moraalisen näkökulman kautta, mutta mitä isot edellä ,sitä pienet perässä,tarkoitan Portugaliin kadonneita vuorineuvoksia ym kelmejä.Se verotuksellinen keksintö, joka meillä on isästä perkeleestä,on arvonlisävero,juuri se tekee osaltaan pienituloisen elämän meillä hankalaksi. Toisekseen yritän avata talouden ja rahan ominaisuuksien ja moraalin eri näkökulmien ja arvojen sisäisiä ristiriitojakin omaavia funktioita. Meidän ns jälkiteollistuneiden maiden,uusliberalismin agendan tuottama tilanne, mistä nollakorot ja tosiasiallinen deflaatio ovat heijastumia, rahan turvallisuus aspekti on ylikorostunut, samalla, kun porvaristo suuvaahdossa puhuu yritttäjyydestä, riittävän pitkälle vietynä me kaikki olemme yrittäjiä, yritämmehän tulla toimeen. Kyseessä on samanlainen kaksoisstandardi puhe, kuin entisessä Neuvostoliitossa, missä ihmiset elivät arjessa tradittionaalisessa venäläisyydessä, mutta virallisen todellisuuden kohdatesaan olivat moiteettoomia neuvostokansalaisia.Tarkoitaako yrittäjyys virallisessa puheessa yrittäjyyden omaksuneen yrittäjyyden avulla kapitalistiksi, jossa viimein on suojassa maallisilta riskeiltä, eli varallisuuuden arvon katoamiselta inflaatio ilmiön johdosta, ilman neuvokasta bisneksen pyöritystä, mikä tietenkin on vaativampaa ja eritoten riskialtista,voihan ihminen erehtyäkin,tai muuten menettää riskipääomansa. Itseasiassa, läntisen markkinaliberalismin oloissa riski on työnnetty valtioiden harteille, missä epäonnistuneet yksilöt riittävän strateegiset yritykset ja eritoten pankit pelastetaan julkinen sektori velkaannnuttamalla.Tilannehan mahdollistuu, kun meillä vanhenevilla kermaperseporvareilla on kultuurillinen ja polittinen hegemonia, viellä nyt, mutta se tulee murtumaan, kuten kehityksen alkupisteessä Yhdysvalloissa on juuri nyt käymässä,vihainen valkoinen alaluokka on huomannut tuleensa petetyksi ja on menossa Trump nimisen taivaanrannanmaalarin kelkaan, koska kulturillisesti se ei muuhun pysty. Nuoressa paremmassa aineksessa kehityy todellisuuden tajuisempi, kenties tulevaisuudessa maata muuttav, nyt toista vanhaa pappaa seuraava joukko. Hilarya tai Trumppia seuraten myös yhdysvallat on autoritäärisen kapitalismin tiellä,samalla jota nyt mm kulkee Kiina.
VastaaPoistaEn ajatellut seurata Portugalin verokelmejä nyt eläkkeellä ollessani (turistina olen kyllä käynyt). Raha on tärkeä asia, mutta ei itsetarkoitus.
PoistaAlv pois? Hmm. Eikö silloin valita kehittyneen talouden ja basaaritalouden välillä?
Ihan en niputtaisi Trumpia ja Clintonia. Ripaus Sandersia voisi tuoda hieman paremman Clintonin. Establishmentti on niin vahva, että muutokset ovat joka tapauksessa pieniä, vaikka niistä nyt suu vaahdossa puhutaan.
Eräs sattumus viellä reissulta,pankkiautomaatilla rahaa vaihtaessa eräs paikallinen huomasi pankkikortin jossa oli Kekkosen kuva, kysyi kuka tuo on, vastasin meidän Erdogan. Autoritäärinen järjestys, jos se kumpuaa riittävän valistuneen ja valistetun alempien kansankerrosten hegemoniasta ei ole hullumpi järjestelmä, kuten meidän kevytversiomme fasismista on todistanut,maa meni tuolloin harppauksin eteenpäin, samoin, kuin Turkki ja Venäjä nyt.
VastaaPoistaAjattelin, että vielä yrittäisimme tällä liberaalin demokratian tiellä. Kekkoskaipuussa unohtuu, että elämme nyt erilaisessa globaalissa ympäristössä.
PoistaKannatta muuten lukea Raul Palmgrenin Anjalanliiton miehistä kertovva opus, taitaa olla Sprentpottenin linja,siinä Palmgreen kuvaa hyvin kansan ja hallittsian vuorovaikutusta, kuten nyt havaitsemme, olemme saaneet havaintoopetusta viimeiset vuosikymmenet, mikä sekamelska, pahimmilaan sotku meneiläänolevasta menosta seuraa,ei tunnu löytyvän johtajuutta. Klinge on myös kirjoittanut valistuneen yksinvaltiuden eripuolista, mitkä ei välttämättä ole pelkkiä heikkouksia. Mikä riemukkainta Wahlros on puolestaan varoitellut enemmistön tyrannialta, se nero kyllä haistaa itsensä ja kaltaistensa kannalta epäedulliset kehityskulut, edellytyksenä johtajuuden ja kansan sinfonialle on valistunut kansa. Liberaalin viestinnän tuottama milteipä eläimentasolle taannuttamat massat ovat todella vaarallisia,eli sivistyneistöllä ja kultuurieliitillä olisi kiire palata vanhaan valistuksen aikakauteen.
VastaaPoistaLiberaali demokratia vaatisi varmaankin oikaisusarjaa. Ihan kaikki se mitä tehdään sen nimissä ei ole relevanttia.
PoistaJos saataisiin alv pois edes peruselintarvikkeilta ja vaikkapa muualla nostettaisiin, se lähentelisi jo oikeudenmukaisuutta.Itse en ole koskaan ostanut uutta autoa, olen siis kiertänyt osan autoon kohdistuvaa verotusta. Vaatteita ostan orastavilta basaareilta, eli kirppiksiltä ja tullut siihen tulokseen, että roinasta ja muusta materiasta ympärillämme on oikeastaan pelkää harmia, miksi meidän oikeastaan pitää katsoa maailmaa Locelaisen filosofian hajautetun omistamisen kautta, jakamistalous voisi olla fiksumpi materian hallinnan muoto.Jakamistaloudessa näen oikeastaan uudestisyntyneen sosialismin perusrakenteen, eli asioilla on pelkästään käyttöarvo ei satus eikä näyttöarvo.
VastaaPoistaLiian roinan keräämisestä olen täsmälleen samaa mieltä. Ostamisella pidetään yllä kulutuskysyntää, mutta ongelmana onkin puuttuva kyky luopua vanhasta tavarasta.
Poista