Katumusharjoituksia…..

Petteri Orpo kertoi Uuden Suomen videohaastattelussa katuvansa tehtyjä koulutusleikkauksia: ”Jos kelloa voisi taaksepäin kääntää, ehkä silloin toivoisin, että koulutusleikkauksia olisi harkittu uudelleen, mutta nyt nämä on yhdessä tehty ja silloin pitää katsoa eteenpäin ja silloin kaikissa tulevissa budjettien käsittelyissä tulee katsoa, löytyykö varaa siihen, että voitaisiin kääntää myöskin satsaamisen puolelle”.

Niinpä niin, virhettä on vaikea myöntää. Eikä Orpo nytkään esitä leikkausten perumista, vaan toteaa, että tehty mikä tehty. Puoluetoverinsa ja kilpailijansa Aleksander Stubbin hän kuitenkin asettaa vaikeaan asemaan, sillä valtiovarainministerinä Stubb joutuu puolustamaan tehtyjä leikkauksia. Valtiovarainministerin on vaikeaa katua.

Eri asia on, että nyt leikkauspolitiikkaa ja huonoja päätöksiä ollaan kaatamassa voittopuolisesti ”kokoomuksen johdon” eli Aleksander Stubbin päälle. Vastuu on toki laajempi, mutta herkkä kansalaismielipide syyllistää sen tahon, josta kritiikki saa helpoiten tartuntapintaa. Nyt se sattuu olemaan Stubb. ”Ylimielisyys” syntyy pienistä eleistä ja tunteesta, että mikään kritiikki ei ole päättäjien mielestä aiheellista. Jos siis kansalainen tai oppositiopoliitikko sanoo EI tehdyille päätöksille, niin ei se tarkoita, että kysymys on vastustamisesta vastustamisen vuoksi. Noudatettu politiikka voi olla myös oikeasti väärää.

Yhdysvalloissa loistavasti menestyneen ohjelmistoyritys Reaktorin toimitusjohtaja Joonas Makkonen sanoo asian suoraan Ylelle: koulutusleikkaukset ovat iso munaus. Makkonen pitää Suomessa koulutuksen laatua ohjelmistokehityksessä ihan eri luokkaa olevana kuin New Yorkissa. Makkosen mukaan koulutus näyttäytyy Yhdysvalloista käsin tuntemattoman pikkuvaltion ainoana myyntivalttina: ”Kauhulla odotan, mitä siitä (leikkauspoliikasta) seuraa”.

Monet ihan tavalliset ihmiset olisivat voineet kertoa - ja kertoivathan he – hallitukselle, että pieleen menee. Koulutus on niitä harvoja asioita, joissa Suomi pärjää maailman huipuille. Ihmeellinen ajatus, jonka mukaan kaikilta on tasapuolisesti otettava, löi läpi, ja päätöksiä on puolusteltu hampaat irvessä vanhassa austerity(kurjistamis)-hengessä. Ajattelulla on pitkä historia, joka ulottuu Iiro Viinasen ja Risto Rytin kautta aina Snellmaniin saakka.

Koulutushan on se asia, jolla suosta noustaan.

Eikä kysymys ole siitä, etteikö koulutuksessa olisi kehittämistä. Itsekin olen kannustanut digitalisaatioon. Myös koulutuksen järjestämistavoissa ja koulutuksen sisällöissä on kehittämisen varaa. Mutta se on eri asia kuin koulutusleikkaukset. Myös kovasti rummutetuissa muutoksissa on syytä säilyttää selkeä harkinta.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä on todennut, että ylioppilastutkinto voitaisiin poistaa kokonaan. Syyksi hän esitti, että tutkinto estää lukion kehittämisen. Miten nämä esitykset tuntuvat vierailta? Vaikka eihän tämä ensimmäinen kerta ole, kun kirjoituksia esitetään poistettavaksi. Lievempi muutos, jota on esitetty, sisältää ajatuksen, että ylioppilastutkinto korvaisi yliopistojen pääsykokeet. Lyötäisiin siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Toki ylioppilastutkinnon arvosanoja on käytetty tähänkin asti oppilaitokseen pääsyn testinä. Se toimii siinä tehtävässä hyvin, onhan ylioppilaskirjoitusten arviointi standardoitu. Se on selvästi parempi yhteismitallisuuden testi kuin lukion päästötodistuksen keskiarvo. Mutta sitten tullaan vaikeampaan kysymykseen, kun yo-tutkinnon sisältöä pitäisi kehittää vastaamaan paremmin jatko-opintojen vaatimia taitoja.

Kuulun niihin, joiden mielestä lukio on opetussisällöiltään sen verran hyvä, että muutosten, jos niihin ryhdytään, täytyy olla hyvin perusteltuja. Joskus tulee mieleen, että lukio leimataan liiaksi päähänpänttäämislaitokseksi. Ikään kuin perinteinen oppimismenetelmä ja ongelmanratkaisu sulkisivat toisensa pois. Pitäisikö siis lukion opetussisältöjä muuttaa ongelmanratkaisukeskeisemmiksi?

Sen toki allekirjoitan, että työelämälähtöisyyden pitäisi olla kaikessa oppimisessa korkealla sijalla. On totta, että joskus tuntui omissa opinnoissani, että ollaan kaukana käytännön työstä. Toisaalta esimerkiksi opintojen jälkeinen auskultointi palveli työelämälähtöisyyttä.

Opintojen yksi tavoiteltava päämäärä on mielestäni oppimaan oppimisen tekniikan sisäistäminen. Spesifi osaaminen on saavutettavissa myös pistämällä pötköön yleissivistävä ja ammattioppiminen. Nykyaikana tämä vain koetaan liian hitaaksi etenemistahdiksi. Ilmeisesti on tarkoitus kiihdyttää opinnoissa työelämälähtöisyyttä, mikä on ihan hyvä tavoite.