Kuinka hyvä Suomi on?

Puhutaan tietysti jääkiekosta. Olen nyt seurannut jääkiekkoa sohvalta yli 50 vuotta, mutta eihän se tietenkään tee minusta alan asiantuntijaa. Sen sijaan Urheilulehden aina johonkin teemaan keskittyvät 10 minuutin videopätkät ovat mielestäni todella asiantuntevia. Niitä on ilo katsoa, olivat ne sitten NHL-, MM- tai Suomen liigakatsauksia.

Mutta entä pystyykö esimerkiksi Ismo Lehkonen (jonka poika Artturi Lehkonen on yksi tulevaisuuden valopilkuista suomalaisessa jääkiekossa) arviomaan oikein joukkueiden voimasuhteita analyyseissaan. Esimerkki: Dallas ja Saint Louis kohtasivat juuri NHL:n playoffseissa. Vuorossa oli ratkaiseva peli numero 7. Lehkonen ennusti jopa selvää voittoa Dallasille, ja perusteli sitä sillä, että Saint Louisin pelaajat ovat ”tankki tyhjänä”. Tulos: voitto Saint Louisille murskaluvuin 6 – 1. Arviointivirhe ei ole mitenkään ihmeellinen, tällaista sattuu jääkiekossa.

Suomen lähtökohdat valmistauduttaessa Pietarin ja Moskovan MM-kisoihin ovat olleet poikkeuksellisen suosiolliset. Hyökkääjät ovat huipputasoa ja osoittaneet venyvyytensä myös maajoukkuetasolla. Etukäteisrummutus on ollut valtavaa, samoin TV:n katsojaluvut. Ylilyönneiltä ei ole vältytty, Suomesta on tehty jo etukäteen maailmanmestaria.

Käytännössä asiat ovat mutkikkaampia. Suomen joukkueen heikko osa on tällä kertaa puolustus, joka meillä usein on ollut vahvin osa yhdessä maalivahtien kanssa. Nyt taito, kovuus ja koko jäävät vähän vajaaksi. Tarvittaisiin kokeneempia veljiä, niin kuin Tami Tamminen sen sanoisi. Mutta mistä? Tähän turnaukseen ei ole apuja puolustukseen luvassa. Tiedän vain kolme pelaajaa, jotka varmasti vahvistaisivat joukkuetta nimittäin nuoret Rasmus Ristolainen, Sami Vatanen (24 v.) ja Olli Määttä, mutta he ovat joko kiinni tai muista syistä eivät ole käytettävissä. Jos jo nyt ajatellaan ensi syksyn World Cupia, niin puolustus on edelleen lievä akilleen kantapää. Meiltä on poistunut kokeneita puolustajia eläkkeelle ja yhtäkkiä uusia ei ole kasvanut tilalle. Junioreissa on paljon lupaavia nuorukaisia, mutta kokemuksesta puuttuu pari kolme vuotta. Ei tilanne missään tapauksessa huono ole, mutta jos ajatellaan esimerkiksi Ruotsin upeaa tilannetta niin hirvittää jo valmiiksi. Onneksi voimasuhteet ratkaistaan vasta kaukalossa eikä teoriassa. Suomi on ollut merkittävissä turnauksissa ennenkin iskuvalmis.

Suomen joukkueen pelillinen heikkous on sekin käynyt jo ilmi Pietarissa, kun tätä kirjoitettaessa neljä peliä on pelattu (ja voitettu!). Ei tietysti pitäisi valittaa, mutta niin kauan kuin muistan Suomen ongelmana on ollut vaikeus lähteä omasta päästä liikkeelle riittävän ripeästi. Väitän, että tämä ongelma oli nähtävissä ja 1960-luvulla. Suomi on ollut erityisissä vaikeuksissa aggressiivisesti karvaavia vastustajia vastaan. Myös Suomea heikommat maat ovat monesti tehneet meikäläisten elämän vaikeaksi.

Pietarissa vastustajamme näyttävät olevan erityisen hyvin perillä tästä ongelmastamme. Valmentajien luulisi tiedostaneen tämän haasteen, mutta riittääkö puolustajilla kapasiteettia pelata paremmin? On selvää, että meillä on ollut puolustuksessa aikaisemmin pelaajia, jotka rauhallisuudellaan ja kovuudellaan ovat pystyneet muuttamaan edellä esitettyä kaavaa, mutta aina vähän päästä ongelmat vyöryvät päälle.

Kun päästään hyökkäyksen rakenteluun ja henkilökohtaisten taitojen osoittamiseen ei meikäläisissä ole moittimista, päinvastoin taitotasomme riittää parhaita maitakin vastaan.

Tuskin koskaan meillä on puhuttu nuorista pelaajista niin paljon kuin nyt. Syystäkin. Hypetys on kuitenkin karannut osin käsistä. Patrik Laine ja Sebastian Aho ovat loistavia lahjakkuuksia, mutta selvästi vasta aivan maajoukkueessa pelaamisen reunalla. Turnauskestävyys on yksi tekijä, joka pikku hiljaa paljastuu ja on todellinen koetinkivi nuorille pelaajille. Samasta syystä pienten jääkiekkomaiden yllätykset usein ajoittuvat turnausten alkupeleihin. Lopussa kovan rutiinin joukkueet menestyvät.

Jos ajatellaan, että pelaajien ura huipulla kestää helpostikin 15-20 vuotta, niin Suomen tilanne on loistava. Nuoria pelaajia tuppaa huipulle jatkuvasti. Osa heistä ei täytä vaatimustasoa, jota vaaditaan aivan huipulla, mutta nuoria on tulossa riittävä määrä, niin että maajoukkuetta voidaan ruokkia huippulahjakkuuksilla.

Epäilen, että kaikesta hyökkääjiin kohdistuneesta hypetyksestä huolimatta Suomen kannattaisi pelata meneillään olevassa turnauksessa loppupelit puolustuksen kautta (hyökkääjät puolustajia avustaen) ikään kuin ennakkoon altavastaajan asemasta käsin, koska silloin Suomi on ollut parhaimmillaan. On tapahtunut häkellyttäviä yllätyksiä, jossa Venäjän tähtisikermät ovat poistuneet kaukalosta tekemättä maaliakaan Suomen maalivahtien taakse. Toivottavasti suuret luulot eivät ole sokaisseet joukkueemme valmentajia. Meidän joukkueemme leveys on vain riittävän minimitason alareunalla ajateltaessa mitalitaisteluja.

On vaara, että aiempien MM-kisojen tapaan NHL-vahvistukset sotkevat pakkaa loppusarjan aikana. Suomen joukkue ei juurikaan pysty vahvistumaan. Jotkut joukkueet aidosti vahvistuvat, mutta usein käy niin, että viime hetken avut eivät täytä odotuksia. Siksi on hyvin vaikeaa arvioida MM-turnauksen loppusijoituksia. Ainakin viisi-kuusi maata taistelee kullasta ja kunniasta.

:::::::::::::::::::::::::::::

Jääkiekossa taso on viime vuosina laajentunut. Kyllä esimerkiksi Tanska, Norja, Kazakstan, Valko-Venäjä ja Latvia puhumattakaan Sveitsistä ovat valmiita voittamaan suuria maita ainakin silloin tällöin. Huipulle on pitkä tie, kuten Suomen mitalinmetsästyksestä tiedetään. Saksan ja Ranskan tason kohoaminen ei ole ollut niin silmiinpistävää. Jääkiekon asema urheilulajien joukossa tarvitsee pitkällä aikavälillä statuksen nousua. Siksi olisi tärkeää, että asukasluvultaan suuret maat tuottaisivat huippukiekkoilijoita.

Itse asiassa NHL (ja alemmat sarjat) on ollut hyvin monien maiden jääkiekkoilijoiden korkeakoulu. Sieltä Tanska ja Norjakin saavat vahvistukset, joiden avulla voidaan pyrkiä maailman huipulle. KHL-liiga on edelleen laajentanut huippukiekkoilupohjaa.

Meillä Suomessa ikäluokat ovat pienentyneet, mutta jääkiekon suosio on niin suuri, että se vetää urheilullisia lahjakkuuksia enemmän puoleensa kuin muut lajit. Juuri nyt suomalaisen jääkiekon tulevaisuus näyttää hyvältä.