Mihin tehokkuutemme on kadonnut?

 

 

Uusimmassa Kanava-lehden numerossa 4/2021 on useita mielenkiintoisia artikkeleita ajankohtaisista ja lähihistorian aiheista. Tartun tässä kirjoituksessa professori Pertti Kukkosen artikkeliin ”Ultrakevyt rahapolitiikka hidastaa työn tuottavuuden kasvua”. Tällä kirjoituksella hän vastaa Kanava-lehden nro 2/2021 artikkeliin ”Miksi työn tuottavuus ei kasva?”, jonka ovat  kirjoittaneet Heikki Ailisto, Kari Hiekkanen, Helena Kortelainen ja Timo Seppälä. Viime mainitut esittävät tähän vaikeaan kysymykseen vastauksena vastakysymyksen ”Voisiko ratkaisu  löytyä yritysten ja organisaatioiden toimintaympäristön monimutkaistumisesta ja siitä kumpuavasta tukitoimien vaatiman työpanoksen kasvusta?”

Olen seurannut läheltä erään palvelualan yksikön työn muuttumista ”it-avusteiseksi” ja olen ollut panevinani merkille, että työ tietotekniikan käyttöönoton seurauksena monista eri syistä muuttuu vaativammaksi ja enemmän tukea tarvitsevaksi.  It-ratkaisut suunnitellaan parhaiden (so. tehokkaimpien)  ehdoilla.  Toisaalta toiminta on myös laajentunut ja sitä kautta työ lisääntynyt. Ajatus on  ollut,  että lisääntyvä työ hoidetaan it:n avulla entistä tehokkaammin. Keskimäärin työn tuottavuus kasvaa kuitenkin kituliaasti, koska tehokkuuserot työntekijöiden välillä ovat suuret. Jotkut vaativat huomattavasti enemmän tukitoimia kuin toiset. Edellä kuvattu tilanne kuitenkin selittää enemmän työntekijöiden eroja kuin tuottavuuden – kokonaisuudessaan – kasvua tai taantumista.

Myönnän, että edellä mainitsemani esimerkki on vain pieni osatotuus.

Historiakatsauksessa Ailisto & co toteavat, että 1960-luvulla työn tuottavuus kokonaisuudessaan kasvoi  Suomessa 3 prosenttia, 1970-luvulla 2,5 prosenttia…..  ja 2000-luvulle tultaessa enää 0.8  prosenttia Vuosien 2010 ja 2015 välillä muutos oli jopa negatiivinen (-0.9 prosenttia).  Vain Nokian menestysvuodet 1990-luvulla toivat poikkeuksen lineaarisesti alenevaan kasvuprosenttiin. Ja kaikki tämä kasvun taantuminen siitä huolimatta,  että tekninen kehitys on ollut huima.  Selvää vastausta ei ole tutkimuksissa saatu, puhutaan jopa mysteeristä. On puhuttu myös mittausvirheestä (palvelusektori), tekniikan ja innovaatioiden kehittymisen hidastumisesta sekä digitalisaation tuottaman tuottavuusparannuksen viiveestä (tekniikan käyttöönoton hitaus). Mikään näistä ei tunnu vastaavan läheskään kattavasti  esitettyyn kysymykseen.

Olemme siis tuottavuusparadoksin edessä.

Vielä on yksi  kohtuullisen lupaava selitys. Sen mukaan elektroniikan ja vastaavien tuotteiden hinnat ovat viime vuosikymmeninä alentuessaan vieneet tuottavuuden kasvun ja siirtäneet edun kuluttajille.

Ailisto & co etsivät selitystä syistä, joihin itsekin viittaan: hidas kehitys johtuu monimutkaistuvasta yritysympäristöstä (esim. työntekijöiden koulutus, osaamisen ylläpito, tuotteiden markkinointi ympäri maailmaa, ympäristön regulaatio). Kaikki kehityksen mukanaan tuoma ”sälä” vie resursseja,  mutta ei välttämättä kasvata arvonlisää. Kaiken kaikkiaan tukihenkilöstö, joka muodostuu esimerkiksi juristeista, it- ja muista asiantuntijoista, kansainvälisen toiminnan eksperteistä jne. aiheuttaa lisähenkilöstön palkkaamistarpeen,  joka vie mennessään varsinaisen työnteon automatisoinnista saatavan hyödyn.

Lisähenkilöstö tai tuki eri muodoissaan tuo mukanaan paljon hyötyjä, mutta ei välttämättä lisää tuottavuutta. Tai tuottavuus lisääntyy ydintoiminnassa,  mutta oheistoiminnot vievät resurssit.

Edellä mainitussa Kanava-lehdessä Pertti Kukkonen on osin samaa mieltä  Ailiston & co  kanssa, mutta esittää lisäksi lähinnä OECD:n piirissä syntyneen arvion, että aiemmin  elinkelvottomat yritykset kuolivat pois, mutta nykyisin monet toimimattomat yritykset muuttuvat ”zombeiksi” (pysyvät kituuttaen elossa vaikkapa 10 vuotta) , ja pysyvät markkinoilla hidasten tai estäen pahimmillaan uusien yritysten tuloa markkinoille ja häiriten menestyvien yritysten toimintaa. Menestymättömien yritysten markkinoilla säilyminen johtuu osittain EKP:n ultrakevyestä rahapolitiikasta. Tämä on seurasta siitä, että korkotasossa ei ole ollut enää pitkään aikaan alentamisen varaa.

Zombien takia pääomat kohdistuvat tehottomasti. Kukkosen mukaan tämä on pääsyy tuottavuuden alenemiseen. Kokonaisuutena zombit vaikuttavat miinuksena 0,5-1.0 prosentin verran tuottavuuteen. Mihinkään prosenttiyksiköiden kasvuun ei tosin nykynäkymillä ole muutenkaan mahdollisuuksia.

Narulla ei voi työntää. Tarvitaan täsmätoimia, jotka kohdistuvat parhaiten tuottaville aloille. Muun muassa koulutusjärjestelmämme on haastavan tehtävän edessä.