maanantai 14. kesäkuuta 2021

Kuntavaalit 2021: Demokratia tarvitsee puoltoääniä vahvistuakseen

 


 Mikä on merkittävin johtopäätös kuntavaaleista 2021?  Se on mielestäni äänestysprosentin jääminen niin alhaiseksi kuin 55 prosenttiin, jossa on pudotusta edellisiin kuntavaaleihin vajaat neljä prosenttiyksikköä. Prosenttiluku on pienin sitten vuoden 1945!

Monet ovat palauttaneet mieliin tilanteen maaliskuussa viime keväänä (ja yhtä monilta se on unohtunut). Puoluesihteerit olivat juntanneet kiinni ajatuksen, että vaalit pidetään ajallaan huhtikuussa ja sillä siisti. Sitten tuli THL:n (kauhu)skenaario, jossa pidettiin mahdollisena tartuttavuusluvun nousemista ennalta-arvaamattomin seurauksin. Se muutti tilanteen kertalaakista. Kirjoitin tuossa yhteydessä seuraavasti:

”THL joutui avaintekijän paikalle. Lopulta kysymys oli siitä,  että THL:ltä piti saada laskelma päivittäisten tartuntojen määrän kehityksestä  lähitulevaisuudessa vain hetkeä ennen kuin linjaus vaalien siirrosta oli pakko tehdä. Kysymys oli yhden päivän varoajasta. Pahaksi onneksi THL:n mallintajat olivat lomilla ja laskelmat tehtiin porukalla,  joka oli paikalla. Eri asia on sitten, oliko lomilla mitään vaikutusta laadittuun skenaarioon.  Joka tapauksessa oikeusministeriö pyysi laskelman sisältänyttä lausuntoa tautitilanteen kehittymisestä vain päivää ennen kuin linjaus vaalien siirrosta tehtiin. Ja linjaus tehtiin 6. päivä maaliskuuta.”

Ja sitten asian ytimeen:

”Laskentalaavassa käytetiin ns. tartuttavuuslukua R,  jonka vaihtelua seurataan aktiivisesti. R-luvulla 1.0  tautitapausten määrä ei lisäänny eikä vähene. R-luvun ongelma on,  että se saadaan selville kustakin ajankohdasta vasta jälkikäteen. On siis tyydyttävä tässä ja nyt tehtävään arvioon. Tartuntojen määräksi arvioitiin 5. maaliskuuta 750. Tämä kerrottiin tuon päivän tartuttavuusluvulla,  joka oli arviolta 1.15-1.35. Aikavälinä uuden arvion tekoon käytetiin viiden päivän jaksoa. Korkoa korolle menetelmää käyttäen päädyttiin aika hurjiin lukuihin. Arvioksi tuli em. tartuttavuuskertoimilla pelottava skenaario,  että uusia tartuntoja oli vaalipäivän aikaan päivittäin haarukassa 2 600-11 200 (kun esimerkiksi tätä kirjoitettaessa tarttumiset ovat painuneet alle sadan). Luvut pelästyttivät päättäjät oikeusministeriössä,  jotka kiirehtivät muuttamaan vaalipäivää. Laskelmat oli tehty matemaattisesti oikein, mutta positiivinen vaihtoehto  (että tauti kehittyykin hitaammin kuin raakaskenaario osoitti)  jäi huomioimatta/sanomatta/laskematta.  Jos olisi laskettu positiivisempien vaihtoehtoarvioiden mukainen skenaario, olisiko silloin päädytty johonkin, sanokaamme tuhanteen tartuntatapaukseen?  Tällöin skenaariohaarukka olisi muodostunut ääripäiltään valtavaksi: 1000-11 200. Olisiko näin teoreettisella välyksellä ollut mitään arvoa?”

Muistan itsekin verranneeni eri maiden asukaslukuun suhteutettuna noita skenaariolukuja. Arvioni oli, että Viron silloinen toteutunut tartuntaluku  - siis toteutunut luku pahimmillaan - vastaisi meillä asukaslukuun suhteutettuna noin 8000 tartuntaa. Ei siis kovin kaukana THL:n kauhuskenaarioon maksimiarvosta.

Korona ja rajoitustoimet elivät kuitenkin omaa elämäänsä ja päivittäisten tartuntojen määrä alkoi laskea jyrkästi. Muutamassa viikossa päädyttiin ensin tasolle 800, sitten tasolle 500-600 ja lopulta vaalien pitoaikaan karkeasti tasolle 50-100, jonka alle on menty  tätä kirjoitettaessa.

Aiheellisesti on huomautettu,  että skenaarion 10 000 ylittävät luvut annettiin julki varomattomasti ilman tarvittavia varauksia . Lukuja ei selvitetty riittävästi,  ja jos jotain sanottiinkin, em. räikeän isot luvut toimivat aistien vangitsijoina.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että kyseenalaistavat kysymykset jäivät tekemättä. Edes esityksen skenaarioluonnetta ei tuotu riittävän painokkaasti esille. Kysymys ei ollut ENNUSTEESTA. Niin moni sen kuitenkin luki.

Demokratian toteuttamistarpeet kohtaavat jatkossakin moni esteitä ja ehkä nopeasyklisemmin kuin aiemmin. Menneestä on syytä ottaa opiksi.

::::::::::::::::::::::::::

Vaalit joka tapauksessa siirrettiin kesäkuuhun. Vanhoihin kokemuksiin perustuen on arvioitu, että alhaisesta äänestysprosentista kärsivät erityisesti vihreät (nuoret) ja perussuomalaiset.  Yleensä on nähty myös, että vasemmistopuolueet kärsivät alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Vastaavasti porvaripuolueet hyötyvät: kokoomuksen ja keskustan uskolliset äänestät käyvät uurnilla säällä kuin säällä. Keskustan ”torjuntavoitto” on nähtävissä tästä näkövinkkelistä.

Vaaliasiantuntija  Sami Borg totesi varsin uskottavasti, että vaalien pitäminen ajallaan olisi vaikuttanut vaalien lopputulokseen. Erityisesti se olisi vaikuttanut satunnaisemmin poliittisia asioita seuraaviin, jotka kesäsunnuntaina lähellä Juhannusta jäivät nyt kotiin tai menivät mökille. Ennen vanhaan puhuttiin nukkuvien puolueesta, nykyisin sohvaperunoista. Sama se, äänestysinto ei noussut kovin korkealle.

Tulos oli ällistyttävä. Varsinaisena vaalipäivänä kävi äänestämässä vain noin miljoona äänioikeutettua, kun ennakkoon äänensä antoi 1,5 miljoonaa äänioikeutettua. Tähän vaikutti varmaan se, että ennakkoäänestysaikaa pidenettiin, mutta myös se, että ”yhden päivän vaaleja” on vaikea toteuttaa menestyksekkäästi äänestäjien  omista itsekkäistä mielihaluista johtuen. Takana päin ovat ne ajat, jolloin äänestys katsottiin juhlallisesti kansalaisvelvollisuudeksi.  Äänestystapahtumalla on monta kilpailijaa esimerkiksi harrastusten puolella. Äänestystapaa tulisi monipuolistaa ja modernisoida reippaalla kädellä eikä aina vain pitäytyä vanhassa.

Äänestysajankohta on  vaikuttanut vaalien tulokseen siten, että tuntuvat vaalitappiot kuten myös merkittävät vaalivoitot jäivät näkemättä. Perussuomalaistenkin kohdalla gallupkannatus hipoi 20 prosenttia, mutta siitä toteutui vaaleissa vain alle 15 prosenttia.

Hallituspuolueiden menetyksiä en osaa selittää muilla syillä kuin perinteisellä hallitus vastaan oppositio -asetelmalla. Ainoa hallituspuolue,  joka ei kärsinyt tappiota oli RKP. Harvoin muuten minkään puolueen ”voittoa”  0,1 prosentilla hehkutetaan  niin kuin nyt tapahtui RKP:n kohdalla.

:::::::::::::::::::::

Demokraattisen järjestelmän ahdinkoa olen käsitellyt useissa eri kirjoituksissa. Haurastuminen näkyy monilla tavoin. Esimerkiksi puoluekenttä on heterogeenisempi kuin aiemmin. Jos ei tulla toimeen muiden kanssa, perustetaan oma puolue. Henkilökemiat, henkilökohtaiset intressit ja ambitiot nousevat helposti pintaan.

Nykyinen some-keskeinen (keskustelu)kulttuuri laajentaa tehokkaasti sananvapauden rajoja. Kansanvalta toteutuu ainakin näennäisesti aiempaa tehokkaammin, koska mielipiteiden kirjo tulee laajalti lähes kaikkien nähtäväksi: sana on oikeasti vapaa. Demokratia tarvitsee kuitenkin  kunnolla toteutuakseen myös mielipideilmaston rationalisointia ja keskittymistä yhteisten teemojen taakse.

Myös media somettuu: vaalien alla tunnutaan tarkoitushakuisesti käynnistettävän  lokakampanjoita. Syy voi olla aluksi vähäinen, mutta nopeasti se saadaan kasvamaan -  pelkästään uutista toistamalla toistaen – myrskyksi vesilsissa.

Ideologinen vääntö on oma lukunsa: itsessäni on herättänyt kummastusta,  kuinka yhteisesti sovitun koronahätärahoituksen jälkeen vaaditaan ”palaamista normaaliaikaan” pikaisesti ikään kuin koko pandemiaa ei olisi ollut olemassakaan. Tarvitaan ainakin 10 vuotta toipumiseen. Kohtuullisen velan kanssa joudutaan elämään

On mielenkiintoista havaita,  kuinka esimerkiksi Halla-aho ilmoittaa tavoitteeksi päästä yleispuolueeksi ja samalla puoluekenttä pirstoutuu pienemmiksi osiksi, joissa usein esiintyy omaa (tai oman kunnan) tavoitetta koskeva määre.

Demokratiaa uhkaa ”ulkokuoristuminen”. Muodollisesti kaikki on niin kuin ennen, mutta järjestelmän sisään on hiipinyt elementtejä,  jotka rapauttavat itse kansanvallan ydintä. Yhdysvalloissa ollaan vielä paljon pidemmällä: näennäisesti toimivan järjestelmän reunoille on rakentunut ulkoisia vaaran elementtejä. Esimerkiksi republikaaneilla on selvästi pyrkimys rajata joidenkin kansanryhmien osallistumista äänestyksiin.

Oikea aito demokratia kaipaa paljon puhuttua uusiutumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti