Elokuvan muistavat useimmat, jos ei
muusta niin tunnusmelodiasta, Anton Karasin sitrakappaleesta. Elokuva on vuodelta
1949 ja sen on ohjannut Carol Reed. Pääosassa on vanha suosikkini, vähäeleinen Joseph
Cotten, italialaisnäyttelijä Alida Valli, maailman pöyhijä ja älyttäjä Orson Welles
ja perienglantilaisen hyveellisyyden edustaja Trevor Howard.
Tunnusmelodia rytmittää mainiosti
elokuvaa, korostaa musiikkia taukopaikoissa ja odotettaessa jotain dramaattista
ja vetäytyy sitten taustalle odottaakseen vuoroa astua ”pääosaan”.
Kerron elokuvan juonen vain kursorisesti,
mutta kiinnitän erityistä huomiota arviointiin eli miten hyvin elokuva onnistuu
tavoitteissaan. Elokuva käynnistyy amerikkalaisen kirjailija Holly Martinsin (Joseph Cotten ) vierailulla Wienissä vanhan
ystävänsä Harry Limen (Orson Welles)kutsumana. Heti alussa tulee ongelmia, kun vastassa
ei ole lupauksista huolimatta itse Lime. Limen kotiosoitteessa asuva vanhus
ilmoittaa, että tulija myöhästyi 10 minuuttia . Syy vavahduttaa: herra Lime oli jäänyt auton alle ja kuoli
välittömästi.
Tästä alkaa Holy Martinsin selvitystyö,
kun hän yrittää päästä totuuden jäljille ja saada selkoa, mitä Limelle oli oikein
tapahtunut. Heti alussa kiinnittyy huomio siihen, että ihmisten kertomukset vaihtelevat
ja muuttavat muotoaan ja se, että monista
asioista vaietaan.
Limen siunaustilaisuus kertoo oleellisen:
melkein kaikki Limen kuolemaan tavalla
tai toisella liittyvät henkilöt ovat paikalla. Myös Martins heittää kevyet
mullat vainajan haudalla. Brittien miehitysvyöhykkeen upseeri Calloway tarjoaa
ryypyt masentuneelle Martinsille. Callowaylta hän kuulee myös, että ihaileva
kuva, joka Martinsilla oli Limesta oli väärä. Hän oli salakauppias.
Martins saa sattuman kauppana kutsun
luennoimaan kirjallisuusmatineaan, joka kohentaa kirjailijan mielialaa. Muita
hahmoja, joita Martins kohtaa heti saapumisensa jälkeen ovat ne, jotka kantoivat kolarissa kuolleen Limen ruumin
pois onnettomuuspaikalta. Eräs paroni Kurtz on erityisen kiinnostava. Käy ilmi,
että sekä Limen että paronin liiketoimiin kuuluu salakauppa. Juuri Kurtz opasti
Martinsin onnettomuuspaikan tapahtumiin. Muihin henkilöihin, jotka liittyivät Limen
kuolemaan kuuluivat mm. romanialainen linnanherra Popescu ja sairaalatyöntekijä
Joseph Harbin. Tässä tärkeimmät olivatkin, kun joukkoon lisätään vielä tohtori
Winkel, joka elvytti Limea
onnettomuuspaikalla ja salaperäinen Anna Schmidt, josta käytän jatkossa vain
etunimeä.
Annan Martins tapaa teatteriesityksen
yhteydessä, jossa Anna on mukana näyttelijä-laulajana.
Anna kieltää aluksi, että hänellä oli
suhde Limeen, mutta asian oikea laita paljastuu nopeasti.
Martins ihmettelee, miten paljon
satunnaisia kohtaamisia ja Limen tunteneita ihmisiä kohtaa lähes samaan aikaan.
Anna kysyykin retorisesti, oliko Limen kuolema onnettomuus, joka viimeistään hätkähdyttää muutoin
viilipyttymäistä Martinsia.
Tapaamisten yhteydessä selviää,
että Limen ruumista kantoi kolme henkilöä Kurtz, Popescu ja henkilö, jonka nimeä ei tiedetty tai hänen
nimeään ei kerrottu. Poliisille ei kerrottu läheskään kaikkea, eivätkä tapahtumista
tietäneet kertoneet, eivät ainakaan kaikki .
Mutta kuka oli koko elokuvan
avainhenkilö, kolmas mies? Tiukoille joutuu
Anna, jolta otetaan henkilöpaperit
talteen, joita ilman Wienissä on mahdotonta liikkua. Oliko kolmas mies Joseph Harbin,
joka työskenteli sairaalassa avustajana…..?
Alussa mainittu kirjallisuusmatinea
saadaan järjestetyksi, mutta tilaisuus epäonnistuu, koska
seikkailukirjailija Holly Martinsilta
puuttuvat edellytykset vastata yleisön esittämiin korkeakirjallisiin
kysymyksiin.
Holly Martinsin aika Wienissä on päättymässä,
mutta tapahtumat kaupungissa alkavat vyöryä eteenpäin kiihtyvällä tahdilla eikä
lähdöstä tule vähään aikaan mitään. Callowaylta
Martins saa kuulla että Harry Lime oli mukana laimennetun penisilliinin kaupassa.
Väärennettyä penisilliiniä annettiin mm.
aivokalvontulehduspotilaille, joista monet kuolivat lääkitykseen. Martins puolustaa
ystäväänsä Limea ärhäkkäästi Callowayta vastaan, mutta jää lopulta heikkoine
argumentteineen tappiolle. Hänen on myönnettävä, että kuva Limesta oli väärä. Väärennettyä
penisilliiniä salakuljetettiin ulos sairaalasta, jossa Limen kumppanina oli Rudolph
Harbin, kuten myös Kurtz, jota odotti pidättäminen. Samoin odotti Harbinia, jos
hän oli elossa.
Martins haluaa jättää jäähyväiset
Annalle kukkakimpun kera. Sekä Anna että Holly tukeutuvat brittiupseereihin,
joihin heillä on ollut kiinteä yhteys. Asia on vain niin, että viranomainen joutuu
kaatamaan kuvia, kuten vaikkapa Limen kaltaisia tyyppejä, jolloin jälki voi olla ruma.
Kolmannen miehen ohjaaja ja käsikirjoittajat
(joista yksi on Orson Welles!) piilottelevat Harry Limea elokuvassa tunnin
päähän sen alusta lukien ilmeisesti luodakseen loppujännitettä, ja siinä he onnistuvat
hyvin. Aluksi Limesta näytetään varjoisella kujalla vain kengänkärjet, toisella
kertaa vähän enemmän ja vasta kolmannella kertaa mies koko komeudessaan.
Suuressa osassa elokuvaa liikutaan
pimeässä tai katulamppujen kelmeässä valossa varjojen ja valojen kilvoitellessa
huomiosta, jonka elokuvantekijät niille suovat. Pimeys kiihottaa aisteja.
Autio, pimeä katu sulkee sisäänsä uhkan tunnun. Kun Harry Lime/Orson Welles
astuu sisälle tähän ilmapiiriin, hän hallitsee näyttämöä ja pyrkii ohjailemaan
tajunnanvirtoja haluamaansa suuntaan.
::::::::::::::::::::::::::::::::::
Vallitsee sodan ja rauhan välitila.
Ollaan päästy irti sodasta, mutta ei olla vielä täydessä rauhassa, jota tämä
elokuvakin todistaa. Yhteiskuntarauha ei ole kokonaan palannut ja röyhkeimmän
etu toteutuu. Valojen ja varjojen keskellä – hyödynnettyään ensin sodan mahdollisimman
täysimääräisesti - Harry Lime yrittää vielä päästä palaselle uudesta uljaasta maailmasta,
mutta ennuste ei ole hyvä.
Martins ja Anna märehtivät – samaan
aikaan, kun Lime punoo juoniaan - tehtyjä virheitä lämpimissä sisätiloissa ja surkuttelevat
sitä, että ovat antaneet Limen johtaa heitä harhaan vuosien ajan. Martins ihan
tosissaan kuvittelee Annan ja hänen välillään orastavan rakkauden. Turhaan.
Annan sydämessä paikka on varattu Harrylle.
Martins vaeltaa kaduilla päämäärättömänä ja turhautuneena…… Yhtäkkiä kaikki
aistit teroittuvat, kun kadulle ilmestyy
ilkikurisen ja kaikkitietävän näköinen Harry Lime, jota Martins yrittää viekoitella puheyhteyteen.
Harhakuvia? Ainakaan mistään
todellisesta ei löydy näyttöä, toteavat poliisit.
Seuraavana päivänä arkku nostetaan haudasta
- juuri se sama arkku, joka elokuvan alussa hautaan laskettiin - ja siellä on Joseph Harbinin ruumis, joka
teki töitä Harry Limelle varastamalla penisilliiniä sairaalasta.
:::::::::::::::::::::::::::::
Harry Lime ja Holly Martins sopivat tapaamisesta Wienin
maailmanpyörän juurelle: monessakin mielessä uhkarohkea teko. Tapaaminen osoittautuu
kuitenkin turvalliseksi molemmin puolin. Kummallekin maailmanpyöräkyyti taisi olla
- lapsuudenkokemusten jälkeen - ensimmäinen kerta. Martins aloittaa keskustelun
räväkästi. ”Olin hautajaisissasi”. Lime: ”Eikö ollutkin ovelaa?”
Lime näyttelee rakastettavaa
jokamiestä, mutta pitää varansa. Ilmoititko poliisille? hän kysyy muina miehinä,
mutta samalla näytellen välinpitämätöntä esimerkiksi koskien Annaa. Lime
ilmoittaa, ettei halua näytellä sankaria, kummankaan heistä ei pidä näytellä. Lime
on rauhallinen, koska tietää olevansa
turvassa venäläisten vyöhykkeellä.
Keskustelu muuttuu ärtyisäksi, sillä Martins tuntee itsensä Limen
pettämäksi, mutta Lime ei välitä:
”Älä käy tunteelliseksi”. Samalla alas katsoen tämä rakastettava ihmisjulmuri toteaa:”Tuntisitko sääliä, jos jokin noista pisteistä ei liikkuisi enää ikinä?” ja jatkaa: ”Entä jos antaisin 20 000 puntaa jokaisesta pysähtyvästä, se on verotonta puhtaana käteen?”. Tähän julmaan ”hinnoitteluun” palaamme vielä, sillä elokuva Kolmas mies on juonikäänteitä tulvillaan.
Yhtälailla Kolmas mies on täynnä elokuvahistorian suuria
oivalluksia. Yksi näistä on Wienin maailmanpyörässä näytelty loppukohtaus
hyväntahtoisen, mutta fiksun hölmön Holly Martinsin ja häikäilemättömän ja kyynisen oman edun tavoittelijan, Harry Limen välillä.
Martins testaa Limen jumalakokemusta. Turhaan, Lime toteaa, että Jumalalla on kyllä lupa olla olemassa, mutta eipä juuri
muuta. Tapaamisen kruunaa yksipuolinen
sananvaihto miesten poistuessa maailmanpyörästä
Epäonnistuneen Martinsin rekrytointiyrityksen(!)
jälkeen (Lime todella yrittää palkata Martinsin apulaisekseen) Lime kuittaa tapaamisen
seuraavasti: ”Kun Borgian suku hallitsi Italiaa, he tekivät hirmutekoja, mutta
heillä oli myös Michelangelo, da Vinci ja renessanssi. Sveitsissä vallitsi
rakkaus, demokratia ja rauha 500 vuotta. Mitä siitä oli tuloksena? Käkikello.
So long, Holly”.
Liittoutuneiden päämajassa Martinsin hiostus jatkuu. Hänet
haluttiin houkutuslinnuksi Limelle johonkin kuppilaan, jossa pidätys sitten
suoritettaisiin. Mutta juuri tästähän Lime oli varoittanut: Poliiseja ei
paikalle! Martins vetäytyy tehtävästä. Hänen omaatuntoa jää kuitenkin kalvamaan
poliisien esittämä mahdollisuus. Asia saa jälleen uuden käänteen, kun venäläinen
upseeri vaatii briteiltä Annan luovutusta. Tämä muuttaa Martinsin ajattelua,
nyt oli asetettu selvä tehtävä: Annan pelastaminen venäläisten kynsistä.
Martins muistaa Limen sanat ihmisen hinnasta maailmanpyörässä, jonka
seurauksena pyörtää kantansa. Martins: ”MInkä hinnan maksaisitte?”, Calloway:
”Sanokaa te!” Vain kauppa merkitsee ihmiskohtaloissa, kunhan hinnasta sovitaan!
Hyveellisen tuntuiset britit, samoin kuin amerikkalainen kirjailija, ovat
vietävissä kyynisessä maailmassa.
Mutta pieleen menee tämäkin yritys, osin hölösuu-Martinsin
takia. Hän tunnustautuu Annalle, että tarkoitus on napata Lime ja hän - Martins - on juonessa mukana. Anna raivostuu
suunnattomasti, kun hänelle selviää, että Lime on tarkoitus raivata tieltä. Ja
hän itse on osa kauppaa.
Ankarissa tunnonvaivoissa ollut Martins kääntää vielä kerran takkinsa
ja suostuu houkutuslinnuksi Limen nappaamiseksi, ja vieläpä alkuperäisen
kahvila-ansan avulla. Öisessä kaupungissa Lime on varovainen, mutta ei tarpeeksi varovainen.
Aina utelias Anna tulee vahingossa paljastaneeksi kahvilan, tapaamispaikan. Seuraa
hurja takaa-ajo Wienin katakombeissa. Loppu on elokuvan tähtihetkiä. Lime
pyrkii ylös ja ulos viemäriritilää työntäen, mutta epäonnistuu. Ikuisiksi
ajoiksi elävän kuvan historiaan jäävät Limen harottavat sormet viemärinkannen
ristikon läpi. Vapaus on sananmukaisesti sormien ulottuvilla. Vai onko? Limen
kaltaisen yli-ihmisen ja desperadon elämä todennäköisesti päättyisi ennen
aikojaan joka tapauksessa. Callowayn
ampuman luodin haavoittama Lime makaa viemäriportailla lopen uupuneena
ja puolustuskyvyttömänä. Martinsille annetaan
lupa ampua armonlaukaus.
Vielä yksi briljantti tähtihetki voidaan liittää elokuvan huippukohtausten
kunniagalleriaan. Anna ja Martins ”kohtaavat” kaiken jälkeen vielä kerran autiolla
puistokadulla. Martins nojaa hevosvetoisiin kärryihin ja Anne lähestyy rivakasti astellen kohti Martinsia,
mutta Annalla ei ole aikomustakaan pysähtyä. Hän ei edes vilkaise Hollyyn päin. Pää pystyssä
hän kävelee ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti