lauantai 18. huhtikuuta 2020

Valheenjälkeinen maailma

Kansainvälisessä mediassa on viime aikoina puhuttu totuuden palaamisesta ”vaihtoehtoisten totuuksien” maailmaan koronapandemian seurausten myötä. Vai onko lopulta mikään muuttunut?

Katsotaanpa!

Tähän ehkä sopii asian palauttaminen ”sylttytehtaalle” eli käsitteen ”vaihtoehtoinen totuus” syntysijoille. Elettiin vuotta 2016. Presidentiksi juuri valitun Donald Trumpin henkilökunta pisti Valkoisen talon kotisivuille kuvan Trumpin virkaanastujaisista, joka tosiasiassa oli otettu Barack Obaman virkaanastujaisissa. Miksi? Koska Obaman virkaanastujaisissa oli lähes puolta enemmän väkeä kuin Trumpilla ja Trump oli päästänyt suustaan, että hänen virkaanastujaisensa olivat kaikkien aikojen suurimmat. Pitihän hänen vastata puheistaan! ”Kuvaerehdys” (tarkoitushan se oli) paljastui epätodeksi. Silti presidentti ja hänen henkilökuntansa yrittivät aikansa väittää kuvaa oikeaksi, Trumpin virkaanastujaisissa otetuksi. Valhe paljastui pian ja presidentille tuli tarvetta selittää, mistä oli kysymys. Asialle pantiin hänen avustajansa Kellyanne Conway, joka lausui unohtumattomat sanat, että Trumpin julkaisemassa kuvassa oli kysymys ”vaihtoehtoisesta totuudesta”. Tästä hätävalheesta lähtivät liikkeelle ainakin osittain jutut totuuden jälkeisestä ajasta” (Post-Truth Era) - aluksi ironisessa mielessä, sittemmin siitä on tullut käsite kuvaamaan yhtä näkökulmaa kokonaisesta aikakaudesta.

Conway itse katosi Valkoisen talon vallan kulisseihin, mutta ei hätää, Trump jatkoi Conwayn välähdyksen viitoittamalla linjalla. Trumpin lähes jokapäiväiset tiedotustilaisuudet ovat täynnä lausahduksia, jotka hän kumoaa pari lausetta myöhemmin. Asiaan kuuluu, että hän voi parin päivän sisällä palata vielä alkuperäiseen ”totuuteen” tai kumota koko tarinan. ”Totuus” on jotain sellaista, mitä presidentti kullakin hetkellä kuvittelee sen olevan.

On muodostunut draama, jossa osapuolina ovat presidentti ja media. Trump vihaa ja rakastaa liberaalia mediaa, vaikkei allekirjoitakaan jälkimmäistä. Vallitsee keskinäinen riippuvuussuhde, ja vallitsee molemminpuolisen haastamisen jatkumo, jossa kumpikin tarvitsee toistaan.

Viimeisin älynväläytys tässä loputtomassa saagassa pääsi ilmoille, kun Trump väitti omaavansa Yhdysvalloissa ”kaiken vallan” koronasairautta koskien eli antoi ymmärtää, että häntä ei pysäytä mikään eikä kukaan. Se ei pidä paikkaansa, tällaista valtaa hänellä ei tietenkään ole. Hän siis jatkaa vaihtoehtoisen totuuden linjoilla, sanovat asiantuntijat mitä sanovat ”totuuden palaamisesta”. Vastavetona Trumpin härnääville puheille keskeiset mediat harkitsevat kannattaako presidentin tiedotustilaisuuksia lähettää enää ollenkaan. Miksi liberaali media jäisi Trumpin pompoteltavaksi nyt, kun suuret yleisötilaisuudet ovat sattuneesta syystä pois päiväjärjestyksestä ja Trump joutuu korvaamaan yleisönvillitsemistapahtumat lehdistötilaisuuksilla?

Trumpille valta on jatkuvaa kertakäyttövaltaa milloin mihinkin tarkoitukseen. Takanaan hänellä on vannoutuneet kannattajat, joille presidentin päätökset ovat legitiimejä. Arvoitukseksi jää, miksi demokratia nimeltä Yhdysvallat on antanut vallan luisua niin perusteellisesti presidentille, siis maassa, jossa presidentillä on suuri valta jo perustuslainkin nojalla. Syy lienee valtaelinten keskinäisriippuvuudessa, jota sirkustirehtööri Trump möyhentää omilla vaihtelevilla totuuksillaan.

::::::::::::::::

Maailmalla erilaiset median edustajat ja muut tahot ovat tosiaankin julistamassa totuuden (tai tiedeorientoituneisuuden) palaamista, ainakin osin koronapandemian seurauksena. Vain harvat marginaaliset tahot leimaavat pandemian jonkin uskonnollisen tms. tahon kostoksi ihmiskunnalle. Samalla populistisesti ajattelevilta on viety pohjaa pois jo senkin takia, että tautiepidemia vie kaiken huomion politikoinnilta. Koronan käsittelyyn tehoaa vain lääketieteellinen argumentointi, se myönnettäneen laajalti.

Joku sanoi nelisen vuotta sitten populistisen ajattelun voittaessa alaa, että asiantuntijoihin kyllästyttiin. Ja tosiaankin, vaihtoehtoisen totuuden määritelmään kuului myös se, että totuus on kussakin asiassa se, miltä ”itsestä tuntui”.

Eri asia on sitten, että mielipiteensä kovin herkästi lausuvia ns. asiantuntijoita on piisannut sekä vanhan totuuden että uuden totuuden aikana. Asiantuntijatkin joutuivat taistelemaan palstatilasta: räväkällä asiantuntijuudella on ollut tilausta viime vuosina. On kilpailtu riskejä ottaen, kuka ehtii ensimmäisenä oivaltamaan tulevia tapahtumia.

Voidaan sanoa, että Post-Truth Eralla on ollut tartuntapintaa varsinkin oikeistopopulistien politiikassa. Monet se on vienyt mennessään. Ero on räikeä, kun vertaa totuuskäsitettä esimerkiksi 1960-luvun vastaavaan, joka mielestäni ainakin yritti ammentaa faktat voittopuolisesti tieteestä. Lähtökohtana – poikkeukset sallittakoon - oli tieteellinen maailmankatsomus.

Sosiaalinen media on toiminut katalysaattorina totuudenvastaisessa tai totuutta miedontavassa maailmassa. Se on toiminut vaihtoehtoisen totuuden levityskanavana. En ole havainnut juurikaan hiljentymistä tällä rintamalla.

Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa 15.4.2020 ”Totuus palaa totuudenjälkeiseen aikaan” pohditaan muun muassa postmodernin yhteyttä totuuden jälkeiseen aikaan, siis ”kaiken” suhteellistamisen näkökulmasta. Arvostan postmodernismia analyyttisena lähestymistapana. Postmoderni on totuuden etsintää uusista lähtökohdista, kun taas vaihtoehtoisen totuuden sisältö on totuuden muuntelua tai suoranaista vääristelyä. Hesarin artikkelissa nähdäänkin postmodernismi lähinnä populistien totuuspuheiden haastajana, mikä lienee oikea arvio.

Hesarin artikkelissa nähdään optimistisesti maailman ”tieteellistyvän” koronan aiheuttaminen joukkosairastumien edessä. Donald Trumpin, Vladimir Putinin, Jair Bolsonaron ja Boris Johnsonin kaltaisten valtionpäämiesten nähdään jäävän yksin ajattelutapoineen. Jää nähtäväksi tapahtuuko tosiasioiden tunnustamista tautiepidemian seurauksena vai aiheutuuko päinvastoin tinkimätöntä sitoutumista vanhaan valheelliseen ajattelutapaan. Autoritaaristen johtajien valta voi jopa kasvaa ja taikauskoinen suhtautuminen laajeta.

Olen hiukan skeptinen edistyksen suhteen. Sen sijaan uskon tiedemaailmaan jo valmiiksi orientoituneiden ottavan opiksi tapahtuneesta ja oikeasti ymmärtävän aiempaa paremmin, miten yksittäinen ”kulkutauti” saattaa tuhota osan ihmiskunnasta. Perustavaa laatua oleva kysymys on, miten tehokkaasti tieteelliseen tietoon perustuva maailmankuva etenee näissäkin olosuhteissa.

::::::::::::::::::::

Yritin sanoa edellä, että vaikka totuus kokisikin arvonpalautuksen, niin se ei koske sylttytehdasta eli Donald Trumpia ja hänen hengenheimolaisiaan. He jatkavat tyylilleen uskollisina elleivät sitten törmää harmaaseen kivimuuriin jossakin vaiheessa. Mutta voisiko olettaa ympäristön – tavallisten ihmisten – tietoisuuden tosiasioista terävöityvän?

Ei todellakaan ole mieltä ylentävää, kun Donald Trump katkaisee WHO:n rahoituksen samalla tehden terveysjärjestöstä syntipukin omiin draastisiin virheisiinsä.

4 kommenttia:

  1. Korona on se tuntematon muuttuja,joka paljastaa erilaisten yhteiskuntafilosofioiden erot.
    Aglosaksisen maailman,locelaiseen liberalismiin perustuva yksilökäsitys, missä Thatcherin saoin väitettiin,ettei mitäään yhteiskuntaa ole olemassa, on vain yksilöitä, miehiä ja naisia,on nyt pahan haasteen edessä.
    Tuossa yhteikunta ja ihmiskäsityksessä näet,yhteisö, julkinen valta,erityisesti valtio on aina vähintään epäilyksenalainen,ellei peräti yksilölle vihamielinen.
    Tällaisessa ilmapiirissä on erityisen vaikea muodostaa mitään yhtä totuutta,vaan kaikki totuudet ovat valtarakenteen luomuksia ja aina yksilön näkökulmasta epäilyttäviä.
    Salaliittoteoriat kukoistavat juuri tällaisessa ilmapiirissä,kun vahvat yksilöt kampanjoivat toisiaan vastaan viljellemällä mielikuvituksen tuotteitaan.
    Uusin villitys salaliittorintamalla on Bill Gatesin mustamaalaaminen syylliseksi meneilläänolevaan epidemiaan, hän kun käyttää merkittävän osan omaisuudestaan erilaisten rokoteohjelmien rahoittamiseen,lisäksi amerikkalaisia libertaaris konservatiivisia Kochin tapaisia miljardöörejä ärsyttää hänen lupauksensa,että hän käyttää koko varallisuutensa yhteistähyvää tukeviin hankkeisiin,siksi juuri hänestä ollaan tekemässä paholaisen sijaista,Sorosin seuraajana.
    Autoritäärisen kapitalismin, aasialaiseen kultuurin maat näyttävät menestyvän parhaiten viruksen vastaisessa sodassa,eikä myöskään saksalaisen humanistisen liberalismin vastuullisen kapitalismin vaikutuspiirissä olevat näytä olevan heikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoituksessa on lukuisa määrä kohtia, jotka allekirjoitan. Mielenosoittajat kadulla eivät laske ruumiita. Tärkeintä on business as usual.
      Toinen linja on sitten autoritaaristen valtioiden (Kiina, Venäjä) salailulinja.
      Salaliittoteoriat ovat kaikkein vastenmielisin osa tätä saagaa.

      Poista
  2. Venäläisessä mediassa esitellään kattavasti erilaisia salaliittoteorioita,kuitenkin siten että niihin suhtaudutaan kriittisesti.
    Ehkäpä meilläkin voisi olla erillinen ohjelmansa erilaisten salaliittoteorioiden esittelylle ja kritiikille, esimerkiksi historiallisesta näkökulmasta.
    Yksi höyräys, mikä itseäni eniten huolestuttaa ja ihmetyttää on yleismaailmallinen Q-liike,siihen on höyrähtänyt nuoria kriittisiä älykköjä, jotenkin kultti muistuttaa siitä kuinka Saksassa arjalaisuuden väärinymmärtäminen nousi valtavirraksi, kohtalokkain seurauksin.
    Nyt Yhdysvaltalainen oikeisto on virittelemässä samantyyppistä riesaa, myös koko maailmaa kattavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaiittoteoriat ovat osa populismia. Niiltä ei näköjään voi välttyä. Olisi ihme, jos koronan ympärille ei luotaisi tiheää salaliittorykelmää. Valitettavsti määrä ei merkitse laatua.

      Poista