”Sinulla voi olla 50 loistavaa sopimusta, mutta neljä tai viisi vähemmän hyvää, ja ne laskevat kannattavuutta. Meille kävi niin, joten hankkiuduimme niistä sopimuksista eroon” (HS 30.4.2014), näin sanoi Nokian uusi toimitusjohtaja Rajeev Suri puhuessaan operaattoreiden kanssa tehdyistä palvelusopimuksista. Minusta tässä haastattelulausahduksessa on sellaista rehellisyyden makua, josta pidin. Ehkä Surissa on muutoinkin suomalaista suorasukaisuutta, joka miellyttää.
Ennen kaikkea hän tuntuu olevan kyvykäs mies paikalleen. Ne alueet Nokian vanhasta liiketoiminasta, jotka jäivät jäljelle – ja se ei ole ihan vähän – tuntuvat kaikki toimivilta. Ennen kaikkea korostaisin, niin kuin moni muukin, valintojen vakautta ja varovaisuutta. Harmittelun kohde on tietysti Suomen muutoinkin heikoissa kantimissa oleva kuluttajatuoteteollisuus. Nokian kännykät olivat jälkikäteenkin arvioiden suomalaisen teollisuuden unelmien täyttymys juuri sen takia, että ne olivat niin selvästi b to c -tuotteita.
Toisaalta nyt on palattu siihen, mikä suomalaisilta on onnistunut ennenkin eli yrityksille suunnattuihin tuotteisiin. Uusien tuotteiden keskiössä ei kuitenkaan ole laiteratkaisut, vaan ohjelmistoratkaisut. Ne tuovat lisäarvoa uudelle verkko-Nokialle.
Myös karttapalveluiden merkittävin asia eli yhdestä käyttöjärjestelmästä riippumattomat palvelut ovat Nokian vahva valtti. Olen käsittänyt, että esimerkiksi Apple pyrkii ”Apple-autoihin” sitomalla alusta lähtien automerkin omaan ohjelmistoonsa. Autosta tulee eräänlainen ohjelmistojen käyttöliittymä. Mutta eivät kaikki halua hirttäytyä periapplemaiseen monopolistiseen ratkaisuun.
Patenttien osalta voidaan sanoa, että lyhyellä aikavälillä Nokian kassaan tulee joutuisasti rahaa aiemmista keksinnöistä, mutta pitkällä aikavälillä uusia innovaatioita on pakko kehittää. Olen ymmärtänyt, että uudella Nokialla on merkittävät valmiudet uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin. Samalla varmistetaan, että Suomessa säilyy korkeatasoinen laite- ja ohjelmistosuunnittelu.
Jatkossa linja tuntuu olevan, ettei tähdätä esimerkiksi Alcatel-Lucentin ostoon vaan pieniin innovatiivisiin yrityksiin – ehkä jopa peliteollisuuden puolella(?) – jotka täydentävät Nokian tuoteosaamista.
Sitten tullaan Nokian oman kassan vahvuuteen. Nokia valitsi toisin kuin olisin itse valinnut eli osingonjako yhdessä omien osakkeiden oston kanssa lohkaisee melkoisen osan Nokian kassasta, jota Microsoft kauppa juuri lihotti. Toisaalta velkojen lyhentäminen on rahoittajien näkökulmasta oikea ratkaisu.
Osakkeenomistajien helliminen (olen itse Nokian osakkeenomista) on nykyään bisneksen tähtiajatus. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että olisin odottanut pitkäjänteisesti tulosta hyvien yritysostojen avulla ja kautta. Valitettavasti tänne-kaikki-heti -ajatus tuntuu olevan varsinkin amerikkalaisten suosiossa. Heillä ei tietenkään ole mitään tunnesidettä kruununjalokiveen. Kysymys on vain arkisesta sijoituksesta.
Ehkä tehty ratkaisu kielii siitä varmuuden tunteesta, joka yhtiöllä nyt on: se tuntee olevansa vahvoilla bisneksessä ja tekee itsestään mahtavan valmistamiensa laitteiden ja ohjelmistojen myynnin tulorahoituksella.
On oikein, että Nokia panostaa palveluliiketoimintaan. Ei laitekatteilla pitkälle pötkitä, kilpailu on kovaa. Nokia poltti näppinsä pahasti kuluttajatuotteissa, joten Surin varovaisuuden ymmärtää. Mutta jollakin aikavälillä asioiden loksahtaessa paikoilleen Nokia voisi uudelleen yrittää läpimurtoa kuluttajabrändiksi. Ennen kaikkea toivon niin suomalaisen osaamisen kehittämisen kannalta, mutta yritys tekee tietenkin päätökset liiketoimintaperiaatteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti