tiistai 10. kesäkuuta 2014

Ylen ylistys

Herään varhain aamulla kesämökillä, keittelen kahvia ja saatan käydä kuuntelemassa luonnon ääniä ulkona. Tärkeintä on kuitenkin Ylen puhe, jolta tulee aamu-uusintoina hienoja haastatteluohjelmia. Yle Puheen selkeä linja on antaa haastateltavalle riittävästi aikaa. Pois on hosuva kiire kerrata elämä läpi 30 minuutissa.

Kukkia Ylelle!

Hesarissa oli jokin aika sitten kriittinen artikkeli Ylen tarjonnasta. Taisi olla kilpailijan puheenvuoro, niin oli tekemällä tehty: Yle on jämähtänyt….. Oma Yle-historiani ulottuu lähes 55 vuoden taakse. Ensi-innostus oli valtava. Muistan kuinka porukkaa naapuritaloista kertyi kesäiltana isovanhempieni luo katsomaan kylän ensimmäistä tai toista TV:tä. Vieraat taisivat joskus jäädä katsomaan myöhäisillan sarjaa isäntien mentyä nukkumaan. Oma katsomiseni alkoi jo virityskuvasta.

TV-sarjafilmit ja elokuvat olivat 1960-luvulla ehdoton katselukohde, kunnes seitsemänkymmentäluvulla innostukseni selkeästi lopahti ja suurin kiinnostus kohdistui elokuviin, urheiluun ja TV:n ajankohtaisohjelmiin. TV:n sarjafilmeistä minulla on oma blogikirjoitus ”Kun televisio oli nuori”, 13.6.2013. Välillä TV:n katselu pelkistyi pitkiksi ajoiksi todella minimaaliseksi, herätäkseen valikoivana katseluna 2000-luvulla.

Nykyisin seuraan lähinnä kanavia TV 1, (harvemmin) TV 2, Yle Fem ja Teema. Hieno juttu on, että näitä voi nykyisin seurata läppäristä. Se on ylellistä erityisesti kesämökillä, kun ei tarvitse virittää useita laitteita katseluun.

Ylellä on edelleen mielestäni ”valistustehtävä”, ainakin itse näen sen sellaisena. Kun eksyin katselemaan eräänä iltana mainosrahoitteisia kanavia järkytyin mainosten määrästä. Tuntui, että ohjelmat ovat mainosten välipaloja.

Valikoiva katselu omalta osaltani merkitsee keskittymistä uutisiin, ajankohtaisohjelmiin, urheiluun (nykyisin rajoitetusti) ja dokumentteihin. Aikaa pitää todellakin jäädä myös muuhun merkitykselliseen.

Maksanko liikaa? Yle-vero on 0,68 prosenttia laskelman perusteena olevista tuloista kuitenkin enintään 143 euroa (2014) ja vähintään 51 euroa (2014). Alle 7500 euron tuloista ei peritä lainkaan veroa. Hinta ei todellakaan päätä huimaa.

Netti, Yle ja tärkeimmät sanomalehdet+aikakauslehdet, siinäpä tämänkin blogin tiedon tukilähteet.

Teemaan olen oppinut luottamaan historiasarjojen kautta. Hienoa, että meillä on tämä kanava. Yle Areena taas on siirretyn katsomisen ehdoton aarreaitta. Tänä päivänä aikaansitomaton TV:n katselu on itsestäänselvyys. Yle Areenaa täydentää hyvin Ylen Elävä arkisto.

Kun tänä päivänä on totuttu älyttömän runsaaseen tarjontaan, ei ymmärretä, mitä luksusta tämän päivän kotiviihdetarjonta on menneisiin vuosikymmeniin verrattuna: ei tarvitse kuunnella Radio Luxembourgia korva radiokohinassa kiinni.

Oleellista on, että Yle ei rupea muistuttamaan kaupallisia kanavia, vaan pysyy roolissaan sivistyksen lähteenä tavalliselle kansalle – viihdettä unohtamatta. Meitä tieto-orientoituneita ihmisiä on vielä sadoin tuhansin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti