Presidentti on pitänyt uudenvuoden puheensa. Tavan mukaan jokainen nostaa sieltä esille omia suosikkiaiheitaan. Talous ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne olivat odotetusti esillä. Ilmastokysymysten esillä olo ei ollut niin ilmeistä etukäteen, mutta ei toki ollut yllätys. Viime mainittuun en tällä kerta aio kuitenkaan kajota.
Presidentti aloitti turvallisuuskysymyksistä. Ukraina oli ykkösaihe, kuten odottaa saattoi. Puheen tämä osa oli hyvin tasapainoinen. Suomen linjasta presidentti totesi seuraavaa: 1) Suomi tuomitsee Krimin valtauksen ja muun Venäjän voimankäytön, 2) Lännen ja idän vastakkainasettelu on palannut, 3) Suomi tukee rauhanratkaisuja 4) Venäjä pysyy Suomen naapurina ja keskusteluyhteys jatkuu tiiviinä. Suomi jatkaa yhteistyötä Venäjän kanssa olosuhteet huomioiden, 5) Suomi on yksiselitteisesti osa länttä, 6) Suomi jatkaa alueellista vakauspolitiikkaa, 7) Puolustuspolitiikka vaatii lisäpanostuksia, 8) EU-jäsenyys on myös turvallisuusratkaisu, 9) Suomi on sitoutunut puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa ja asia konkretisoituu vuonna 2015, 10) Suomi on tiivistänyt Nato-kumppanuutta ja jäsenyyttä voidaan haluttaessa hakea.
Presidentti ei tuonut uusia näkemyksiä puheessaan esille, vaan vahvisti jo olemassa olevat periaatteet. Toisaalta en ainakaan itse odottanutkaan uutta linjausta, sillä sille ei ole tarvetta. Mikään Ukrainan tilanteessa ei ole johtamassa välttämättä huonompaan, joskaan ei valitettavasti myöskään parempaan. Sanoisin puheen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta osiosta, että se oli tasapainoinen.
Tietenkin Jotkut tahot yrittivät puristaa puheesta vihjeitä muutoksesta. Esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin Nato-haukka Mika Aaltola oli näkevinään, että Niinistö ei liittänyt Nato-hakemusta ”säätilaan”. Säätilaa on kuitenkin korostanut pääministeri, ei presidentti.
Riveiltä tai rivien välistä ei ole löydettävissä mitään uutta aloitetta tai linjanmuutosta. Jotka sellaista näkevät ovat lähinnä omien toiveidensa vankeja. Taloudesta Niinistö nosti esille seuraavia asioita: 1) Suomi on vakaa maa, yhteiskunnallisesti ehkä ehein maa maailmassa, 2) Suomen talouden perusteet ovat haurastuneet viime vuosina, 3) Suomen taloutta on peruskorjattava, 4) Nyt on tekemisen paikka, 5) tarvitaan luopumisten priorisointia ja aloitteellisuutta talouden ongelmien ratkaisemiseksi. Talous ei kuulu varsinaisesti presidentin tehtäviin, mutta Niinistö on talouteen perehtyneenä ottanut kantaa yleisellä tasolla taantuma-Suomen ongelmiin aiemminkin. On vaikeaa sanoa, mikä vaikutus hänellä on käytännön talouspolitikkaan. On toivottavaa, että hallitus pitää huolen talouspolitiikan johdosta.
Niinistön ”vaatimus” leikkauslistoista on jo sitten presidentin valtaoikeuksien tulkintaa tavalla, johon suhtaudun kriittisesti. Olen pettynyt presidentin kantaan, joka kielii luottamuksen puutteesta suomalaiseen demokratiaan.
Jonkinmoinen yllätys oli iänikuisen Sailaksen listan korvaaminen ”Liisan listalla”. Tämä oli tarkoituksellinen veto, koska sillä tähdätään saavutetuista eduista luopumiseen. Lisäksi oletus on, että sosiaalidemokraattinen puolue on saavutettujen yhteiskunnallisten etujen tukipilari Suomessa. Siksi kannatti vedota demarien kellokkaisiin kuuluvan Liisa Jaakonsaaren vanhaan esitykseen. Ymmärrän ”Liisan listan” (1994) siten, että se oli suunnattu ensisijaisesti sosiaalidemokraateille itselleen luetteloksi niistä tärkeistä asioista, joiden eteenpäin viemistä demarit olivat pitäneet tärkeinä (lapsilisät, työttömyysturva, korkojen vähennysoikeudesta luopuminen jne.), ja joista - silloisissa lamaolosuhteissa - piti pystyä tinkimään.
Lista ei siis ole mikään kokonaisvaltainen ohjelma talouden ylikuormituksen purkamiseksi.
Presidentti on oikeassa siinä, että maan vakaus perustuu jo saavutettuun (hyvinvointiin), muttei niinkään tulevaisuuden näkymiin. Päinvastoin on mahdollista, että jo saavutettua on purettava. Hän kaipaa aloitteellisuutta ja vetoaa valistuneeseen kansalaismielipiteeseen muutoksen aikaansaamiseksi.
Talouden rakenteen muutoksen haaste on, että se tasapainoisesti hallitaan. Ei se niin käy, että tehdään leikkauslista, joka koostuu yksittäisistä asioista, vaan kokonaisuus pitää hallita. Eduista luopujia täytyisi olla kaikilla tahoilla. Eihän se käy, että yhteiskunnan kellokkaat näyttävät mallia muuttamalla ulkomaille veroja pakoon. Jos Niinistö tarkoittaa kaikkien osapuolien uhrautuvuutta, niin olen ainakin omalta osaltani mukana, mutta jos ne, joilla jo on, pyrkivät ottamaan yksipuolisesti niiltä, joilla ei ehkä koskaan ole ollutkaan, ollaan väärillä jäljillä. Yksi elementti talouden kohentamiskeinoissa on korkean moraalin soveltaminen tehtäviin toimenpiteisiin.
Itse asiassa tämä on villakoiran ydin: tasapainoinen talouden ongelmien ratkaisu myös talouden kasvumahdollisuudet huomioiva. Elementit ovat kyllä tiedossa: 1) hyvinvointipalveluja ei voida lisätä lähivuosina, 2) palkkamaltti on ilmeinen vaatimus, 3) kulutuskysyntää lisäävät toimenpiteet ovat välttämättömiä ja 4) viennin voimistaminen on erittäin akuutti kysymys. Tietenkin tarvitaan innovaatio- ja koulutusympäristön kehittämistä, jotta hyödyt saadaan irti nykyistä ripeämmin.
Hankalampia asioita ovat ne, jotka liittyvät hyvinvointiin tottumiseen ja puuttuvaan itsestään irtiottamisen haasteeseen varsinkin, kun suuri osa ihmisistä tuntee jo elävänsä vieteri suorana. Onnistuisiko suomalaisilta kaakkoisaasialainen opiskelu- ja työntekovimma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti