Yle Teemalla esitettiin tietokonefriikkien varhaishistoriaa käsittelevä Jan Tenhovenin ohjaama ja käsikirjoittama kaksiosainen dokumentti ”Kun nörtit muuttivat maailman”, alkuperäiseltä nimeltään ”How A Few Nerds Did Change The World”. Siinä valaistaan, mistä henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn historia oikein alkoi. Osan 1 otsake on ”From Hippies to The First PC”. Tässä käsittelen ja arvioin dokumentin toista osaa: ”Kohti maailmanlaajuista tietoverkkoa” (”From The First Computer Trade Fair to The WWW”). Osassa 2 ulotettiin aiheen käsittely ohennetusti aina tähän päivään saakka.
Dokumentin kuvaama maailma on Yhdysvallat-keskeinen, mutta niin kai tapahtumat etenivätkin: lähes kaikki merkittävät innovaatiot tehtiin suuren veden tuolla puolen ja tarkemmin sanottuna Yhdysvaltain länsirannikolla.
Ensimmäinen kotitietokone Altair 8800 tuli markkinoille tammikuussa 1975. Pari vuotta myöhemmin järjestettiin ensimmäiset tietokonemessut San Franciscossa. Eräs haastateltava vertaa San Franciscon messuja hippiehenkisesti Woodstockiin! Ne olivat vastine rockfestivaaleille.
Ohjelmassa tuodaan vahvasti esille kaksi tuon ajan (ja ehkä nykyajankin) kilpailevaa vaikuttajatyyppiä, toisaalta maailmaa parantavat idealistit ja toisaalta businessorientoituneet liikemiehet. Pitkin matkaa jää vaikutelma, että toiset ihmiset tekivät luovan työn ja eräät muut rahastivat innovaattoreiden työn. ”Idealistit” puolustavat dokumentissa omaa (hippie)näkemystään ja yhteisöllisiä tavoitteitaan varsin perustellusti. Jos oli suuriin toimijoihin kohdistuvaa katkeruutta, se pystyttiin kohtuullisesti (tai sitten vaivoin) peittämään. No, edellä kuvattu jako kahteen on varmaan asioiden yksinkertaistamista, mutta ei savua ilman tulta……
Konkreettinen esimerkki toisten tekemän innovaatiotyön taloudellisesta hyödyntämisestä on maailman ensimmäisen taulukkolaskentaohjelman, menestyksekkään VisiCalcin (1979) tekijöiden jääminen marginaaliin, kun rahoja ruvettiin jakamaan. Ohjelma katsottiin hengen tuotteeksi, jota ei pystytty patentoimaan kehittämisajankohtana. Parin vuoden päästä se olisi ollut mahdollista…..
Businessorientoituneisuus voitti alaa 1980-luvulla. Tietokoneteollisuus teki silloin läpimurron ihmisten tietoisuuteen kaikilla elämänalueilla. Jo ennen sitä ilmestyivät Apple I (1976) ja Apple II (1977) , mutta ne eivät olleet tajunnanräjäyttäjiä… Parempaa oli tulossa….. Muutoksen keskellä suurkoneympäristöön tuomittu IBM osoitti olevansa vikkelä sekin ja julkaisi kaikkien yllätykseksi ensimmäisen ”henkilökohtaisen tietokoneen”, oikean PC:n, huhtikuussa 1981. Siitä tuli de facto -standardi. Sen jälkeen tehtiin PC-mikrotietokoneita, jotka olivat IBM-merkkisiä tai ”IBM-yhteensopivia”.
Hieman myöhemmin alkoi taistelu IBM-yhteensopivien tietokoneiden ja Applen välillä. Dokumentissa korostetaan kovasti Applen tuotteiden etevyyttä ja käyttäjäystävällisyyttä, jota en tässä kiistä, mutta olin valinnut puoleni ensimmäisellä tietokonehankinnallani. IBM-yhteensopivat olivat kova sana yritysmaailmassa. Tietokoneista tuli jokamiehen työkoneita. Muistan omalta osaltani tärkeimpänä vuotena vuoden 1984 tai 1985, jolloin hankin Olivetti M24 SP -mikrotietokoneen työpaikalleni Siinä oli 8 MHz Intel 8086-suoritin ja se oli IBM-yhteensopiva mikrotietokone, mutta tehokkaampi kuin alkuperäinen IBM PC XT… Kuvaan kuului (koska olin töissä kunnassa), että lupa hankintaan, joka maksoi 24 000 markkaa, piti hakea kunnanjohtajalta, joka onneksi ymmärsikin heti tarpeen.
Nörtit, jotka riensivät avaamaan fyysisesti IBM:n mikrotietokoneen totesivat, että yritys käytti samoja kaupanhyllyltä saatavia osia kuin nörtitkin rakentaessaan omia koneitaan. Ohjelmointikoodi oli kaikkien saatavilla. Tim Paterson (s. 1956) on legendaarisen käyttöjärjestelmän, DOSin koodaaja. Nyt hän on eläkkeellä, mutta haluaisi dokumentin kertoman mukaan edelleen tehdä töitä. Työhakemuksiin ei vain enää vastata: ”Ehkä olen liian vanha”. Bill Gates osoitti liikemiesvaistonsa ryhtymällä kauppamaan DOS-käyttöjärjestelmää IBM:lle. Hän oli kyllin viisas, kun ei antanut IBM:lle yksinoikeutta DOSiin (MS-DOS). Bill Gatesista tuli maailman rikkain mies ja hänen johtamastaan yrityksestä, Microsoftista maailman tunnetuin yritys. Dokumentissa haastateltu Tim Paterson ei vaikuta pettyneeltä, vaikka hän ei olekaan kovin tunnettu tietokonealan ulkopuolella. Pikemminkin hän on ylpeä, että DOSista tuli 10 vuodeksi maailman käytetyin ohjelma.
Samaan aikaan toisaalla ”kopiokoneyhtiö” Xerox perusti tutkimusyksikkö Xerox PARCin Kalifornian Palo Altoon. Siellä kehitettiin mullistava uusi tietokone. Se oli länsirannikon vastaus itärannikon IBM:lle. Ajatuksena oli tietokoneen yksinkertaistaminen joka ihmisen helposti opittavaksi. Siinä oli jo tuolloin nykyajan tapaan graafinen käyttöliittymä ja hiiri.
Mutta sitten tapahtui jotain, mikä on toistunut aiemminkin tässä kertomuksessa: eräs vierailija saapui Xeroxille ja onnistui puhumalla liittämään yrityksen ”Alto-tietokoneen” omaan kehitysideaansa. Tuo vierailija oli Steve Jobs. Miksi kultakaivos myytii Jobsille? Dokumentista vedän johtopäätöksen, että Xeroxin tutkijat näkivät uuden tietokoneen kehitystyön olevan kesken, kun taas Jobs näki siinä heti rahan. Jobs hankki omistusoikeuden ja muokkasi Alton Applen Mackintoshiksi. Loppu on historiaa, kuten tavataan sanoa.
Myös aggressiivisessa markkinoinnissa onnistuttiin: mainoksissa IBM sananmukaisesti murskattiin ”vanhentuneena” ja Mackintoshin kylkeen liitettiin Bob Dylan ja hänen kuuluisa kappaleensa ”The Times They Are A-Changin´”. Luotiin kuva, että Apple ilmentää vapautta ja IBM sortoa.
Kaikesta Applen hehkutuksesta huolimatta muistelen MS-DOSin seuraajan, Windows-käyttöjärjestelmän (esiteltiin vuonna 1985) markkinaosuuden nousseen moniksi vuosiksi noin 90 prosenttiin (ja taitaa olla lähellä vieläkin). 1990-luvulla PC saavutti kukoistuksensa.
Sitten tuli internet (1990)…. ja sitten tuli Larry Pagen ja Sergei Brinin hakukoneyhtiö Google (1998). Vielä on mainittava merkkipaaluna Mark Zuckerbergin vuonna 2004 perustama yhteisöpalvelu Facebook. Googlen tunnuslause oli ”Älä ole paha!” (siitä luovuttiin vuonna 2018!) Ehkä lähtökohdat tässäkin olivat hippieliikkeen idealistisessa yhteisöllisyydessä, jonka tunnukseksi ”älä ole paha” sopii. Niin tai näin, kysymys oli uuden sukupolven informaatioteknologiasta, tietoverkoista ja liiketoiminnasta, jotka osoittautuivat suunnattoman menestyksekkäiksi. Oltiinko siis kaiken hippieinnovoinnin ja yhteisöllisten päämäärien jälkeen palattu maailmanlaajuiseen ”suurkoneympäristöön”, Google voittajana? Googlen ja kilpailijoiden pilvipalvelut ovat läsnä kaikkialla. Kauas on loitonnuttu autotallifilosofiasta!
Mutta onko maailma muuttunut - kaiken hyvän kehityksen keskellä - ”pahaksi” välikappaleena kehittynyt tietotekniikka? Sananvapaus on vaarassa monin paikoin. Liberaali demokratia, jonka hedelmiä tietokoneistumisen innovaatiot olivat, on asetettu kyseenalaisiksi. Onko internetistä liitännäisineen tullut orwellilainen kontrollijärjestelmä?
Eräs varhaisvaiheen guru kysyy dokumentissa retorisesti, eikö tietotekniikan tarkoitus ollut saada ihmiset kohtaamaan toisensa kasvoista kasvoihin? Media ei pysty korvaamaan elävää face to face -yhteydenpitoa. Ihmiset käyttäytyvät sosiaalisessa mediassa eri tavalla kuin puhuessaan jonkun kanssa kasvotusten.
Asiat ovat kääntyneet päälaelleen, kun Bob Dylan meni IBM:n mainokseen (kai) rahan takia. Varhaisvaiheen kehittäjä tuntee suuttumusta moisesta: ”Se on pettymys”. On edetty kauas niistä päivistä, jolloin idealistit näkivät Dylanin varhaisena muutoksen airuena. Tuo aika sisälsi monta muutakin vallankumousta: eräs alkuvaiheen guruista totesi summaten dokumentissa, että musiikki-, taide- ja huumepiirien lisäksi tietokonevallankumousta edistivät naisten vapautusliike, antirasismi ja ympäristöliike.
Ovatko nämä autotalliveteraanit tulleet siihen ikään, jossa muistellaan murheellisena menneitä suuria päiviä ilman odotusta valoisasta tulevaisuudesta? Ei välttämättä. Yksi haastateltavista totesi viisaasti, että innovaatioiden taso ei ole ollut koskaan niin korkealla kuin se on nyt. Nykyiset startupit eivät vain välttämättä löydy autotallista.
Vanhojen hyvien aikojen luovaan nerokkuuteen liittyy jotain suurta. Pioneerien tehtäväksi näyttää usein jäävän marginaaliin joutuminen: nyt on vihdoin aika antaa tunnustusta noiden aikojen briljanteista oivalluksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti