Suomen vapaa-ajan asuntojen määrä on noussut vuoden 1970
176 000:sta nykyiseen 512 000 (2019) vapaa-ajan asuntoon.
”Kesämökeillä” on monta eri funktiota. Suurin osa meistä näkee mökin
vapaa-ajanviettopaikkana. Se on, tai sen
pitäisi olla, rentoutumispaikka.
Useimmille se onkin sitä, sillä myös ne,
jotka muistuttavat ”työleiristä”
tykkäävät puuhaamisesta toteuttaessaan omia ideoita omin käsin. Jos tarvitaan
kättä pidempää on käytössä mökkitalkkareiden lukuisa joukko.
Tarkastelen tässä mökkejä turvallisuutta tuovana paikkana, ja mökkeilyä
eräänlaisena kriiseiltä suojautumisen keinona. Valitsen tarkoituksella
jokamiehen näkökulman ilman säädösten tai turvallisuusviranomaisten rajauksia. Mökkien
etuna on, että ne on ”hajasijoitettu”
ympäri Suomea. Ne eivät voi olla vainolaisten keskitettyjen toimenpiteiden
kohde.
Kriisin tai sodan uhatessa mökki tarjoaa pakopaikan tai
suojapaikan monille konflikteista aiheutuville turvallisuusuhkille. Mökki ilman
mainittavia mukavuuksia on tärkeä turvaa tuova paikka, koska helposti
vaurioituvia ydin- tai mukavuusvarusteita/palveluja ei välttämättä ole käytössä. Tällä tarkoitan esimerkiksi
verkkosähköä ja vesijohtoa lämminvesivaraajineen ja painevesisäiliöineen
aurinkosähköä ja maalämpöä unohtamatta. Kriisitilanteessa vesi- ja
viemäriverkostoliittymän sijasta perinteinen pihakaivo tai porakaivo on toimiva
ratkaisu. Kantovedellä pärjää pitkälle. Kaikkiin hyvätasoisiin perusvarustuksiin
löytyy myös varavoimalähteitä, esimerkiksi aggregaatti. Lopulta haasteeksi
kuitenkin jää selviäminen ilman sähköä, juoksevaa vettä ja polttoaineita.
Lämmityksessä voidaan käyttää takkaa, jos sellainen on
käytössä. Vanha puuhella on elintärkeä ruoanvalmistuksessa. Vanhaan hyvään
aikaan järvivettä keitettynä käytettiin aivan yleisesti mökeillä. Tässä
lähtökohtana on, että käytettävissä
oleva polttopuu ei lopu metsistä.
Mökki voidaan rakentaa omavaraistalouden varaan, mutta
varusteltunakin se tarjoaa melko turvallisen asumispaikan. Mahdollisen uhkaajan
pääintressi ei kohdistu vapaa-ajan asuntoihin vaan asutuskeskuksiin, liikenteen
solmukohtiin, tietoliikenneyhteyksiin ja
sotilaallisiin kohteisiin.
Tiheä - hyväkuntoinen - metsätieverkosto (kuten meillä nyt
on) on välttämätön elementti turvallisuustarpeen määrittelyssä. Auto omassa
käytössä on osa turvallisuusrakennetta. Lopulta polttoaineiden saatavuus on
melko ratkaiseva tekijä, jotta eläminen
mökkiolosuhteissa varmistuu. Täyssähköautokin tarvitsee energialähteen.
Kuljetuksissa ja kalastuksessa mökkiläisten apuna ovat
pienveneet. Suomessa on 1,2 miljoonaa venettä. Tiheys on maailman
suurimpia. Toki mukana ovat soutuveneet
ja kanootit.
Veikkaanpa, että
hevonen kuljetuksissa nousee arvoon arvaamattomaan kriisiolosuhteissa.
Nykyisin monet ovat luopuneet lankapuhelimista jo senkin
takia, ettei niiden käyttöä tueta enää kuin marginaalisesti. Matkapuhein
takaa kriisiolosuhteissakin – varauksin - riittävät yhteydet mökistä ulos.
Mökin kellari (tai paremmin varustelluissa mökeissä
jääkaappi ja pakastin) tarjoavat mahdollisuuden ruoan varmuusvarastointiin.
Säilykeruoka on sitten viimekätinen turva.
Muistan erään turvallisuuskysymyksiä työnään pohdiskelevan
aktiivin Helsingin kirjamessuilla muistuttaneen, että suomalaisilla on nyt
käytössä turvallisuuden takaajana mökkivoimavara, joka monilta muilta kansakunnilta
massiivisessa mielessä puuttuu.
Jokamiehenoikeus on tärkeä resurssi, joka on hyvä olla
olemassa vaikka kriisin sattuessa jokamiehen oikeuden rajanveto voikin olla
vaikeaa ja ehkä tarpeetontakin. Siksi on harmillista, että me suomalaiset olemme osittain
”ulkoistaneet” metsämarjojen, sienien ym. keräämisen. No, ehkä liioittelen
hiukan tätä harrastamattomuutta.
Metsästys, kalastus ja
erimuotoinen säilöminen ovat elintärkeitä kriisiolosuhteissa. Ulkomaiset
mökkivieraat voivat havaita itsestään selvinä pitämiemme mökkien hyödyt
paremmin kuin me natiivit. Olisiko paikallaan kouluttaa ihmisiä kriisivalmiuteen myös
kesäasunnot huomioiden esimerkiksi kansalaisopistoissa?
Kriisiaikana nousee esille innovaatioita, joiden käyttömahdollisuuksia en kuvittelekaan
voivani luetteloida. Monet niistä ovat itsestään selviä: puhdas järvivesi,
luonnonyrtit jne.
Suomalaiset ovat säilyttäneet kesä-/vapaa-ajanasuntojen
kautta luontoyhteyden verrattomasti paremmin kuin useimpien muiden maiden
kansalaiset. Peukalo ei ole keskellä kämmentä ihan tavallisissa perheissäkään.
Tämä auttaa selviämään myös kriisiolosuhteissa.
Suomalaiset ovat saaneet käytännön kokemusta kriisissä
selviämisestä koronaepidemian aikana ikään kuin sivutuotteena. Monet ovat käyttäneet
mahdollisuutta hyväkseen ja muuttaneet mökille pitkiksikin ajoiksi. En ole
nähnyt arvioita, kuinka paljon
vapaa-ajan asuminen on ehkäissyt koronaepidemian leviämistä, mutta uskon, että vaikutus ei ole ollut vähäinen.
Tänä keväänä ja kesänä tuli harjoiteltua etätöiden tekoa
todellisissa olosuhteissa. Mikä mainio tapa yhdistää huvi ja hyöty! Uskonpa, että monille etätyön kokeilijoille jäi pysyvä
tarve toteuttaa yritys- tai palkkatyötä etänä mökkiolosuhteissa.
::::::::::::::::::
HS:n Senja Larsen vertailee koronaolosuhteita Suomessa ja Kaliforniassa
artikkelissaan ”Kalifornia opettaa” (16.8.2020). Siinä hän - kaivaten
suomalaisia mökkiolosuhteita - toteaa, että ”ylellisyyttä on myös asukasta
kohden maailman huippua oleva vapaa-ajan asuntojen määrä Suomessa.
Pandemiaparatiisi on mökki korvessa ja jokamiehenoikeuksien mahdollistama
telttapaikka erämaassa”. Kalifornia kun on korona aikana varsinainen kieltojen
ja määräysten painajainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti