Tikan ja Proud Boys -johtajan puhelinkeskustelussa selviää vähitellen,
miten vallankaappausyritys eteni, ja millä tavoin haastateltu johtaja toimi
paikan päällä.
Capitolilla USA-huudot kaikuivat ja sekoittuvat särkyvän lasin
ja muun rekvisiitan synnyttämään kakofoniseen meluun. Myös Tikka oli paikalla silminnäkijänä
rekisteröiden tapahtumien kulun Ylelle hirttolavan pystyttämistä myöten. Kuvaus
antaa järisyttävän kuvan tapahtumien keskelle joutuvasta toimittajasta, jolle
syntyy vain välähdyksittäin kuva, mitä
paikalla tapahtuu.
Kaiken kaikkiaan podcast etenee sujuvasti Tikan antaessa
tavallisten amerikkalaisten kommentoida nykyhistorian dramaattista kulkua omine
kipupisteineen ja (puolue)poliittisine näkemyksineen. Tikka vetää yhteen kunkin
käsitellyn teeman luoden samalla kokonaiskäsitystä tämän päivän Amerikasta. Aikavälistä,
jota kuvataan voisi käyttää myös nimeä ”Trumpin kausi”, koska podcast kertoo
keskeisesti reagoinnista Trumpin politiikkatoimiin.
:::::::::::::::::::::::::::::
”I will be there (Capitolilla) with you”, kuuluu selvästi
Trumpin sanomana lähetyksessä. Samalla
Trump delegoi vastuuta paikan päällä toimimisesta varapresidentti Pencelle. Ei kuitenkaan
jää epäselväksi, kuka on primus motor kaiken hulinan keskellä. Kuuluu
rynnäkkökiväärin luotien napsahduksia… Meneillään ollut presidentinvaalien
tuloksen vahvistaminen keskeytyi. Syntyneissä mellakoissa ainakin seitsemän
ihmistä menehtyi ja 200 ihmistä loukkaantui.
Entä tapahtuiko kahtiajaon umpeen kuroutumista tämän
hysteerisen tapahtumavyöryn seurauksena? Ei tapahtunut, voin todistaa.
Polarisaatio päinvastoin syveni. Se ilmenee monin tavoin, kun yhdistetään
vanhaa ja tässä ja nyt -tietoa. Voidaan esimerkiksi pyrkiä salamurhaamaan
presidenttiehdokas…
Jos ei uskota äänestyksiin, niin mihin sitten? Pian
tiedettiin. Vain 1/3 amerikkalaisista hyväksyy vaalien tuloksen. Demokratia on kärsinyt
suunnattomia tappioita…. Vaaleissa tappion kärsinyt ei yksinkertaisesti suostu
lähtemään.
:::::::::::::::::::::
Takaisin puhelinsoittoon vankisellistä. Tikka haastattelee rauhallisella äänellä vastailevaa
fasistiliikkeen pomoa, joka reagoi tyynesti kuin mihin tahansa arkiseen asiaan.
Zachary Rehl ilmoittaa olevansa libertaari, siis edustavansa äärioikeaa reunaa
poliittisesti. Keskivertorepublikaaneista hän menee kirkkaasti oikealta ohi.
Hän on varhainen Trumpin kannattaja ja ilmaisee olevansa hyvin ”business minded”.
Mies on amerikkalaisen unelman (rikastumisesta haaveilu) prototyyppi ja siksi
tukee Trumpia. Koronan torjuntaan kohdistuneet liikkumista rajoittavat toimet
syntyivät demokraattien toimesta. Siksi hän vihaa demokraatteja. Asiaan kuuluu väitteet
vaalien varastamisesta (jolle ei ole löytynyt mitään katetta) ja revanssin hakemisesta.
Republikaanien ongelmaksi muotoutui vuosien varrella
demografia: demokraatteja kannattavien nuorien ja korkeasti koulutettujen
määrät kasvoivat. Samaan aikaan republikaaneilta himmeni rikkaiden puolueen leima.
Republikaanit kansanomaistuivat,
tavanomaistuivat tai peräti ”köyhtyivät”.
Trumpin retoriikka, vaikka hän olikin rikas vastasi näitä odotuksia. Myös kuva
demokraateista nuorten ja korkeasti koulutettujen puolueena hämärtyi,
:::::::::::::::::::::::::::::::
Kun Tikka kysyy kongressihyökkäyksestä, typertyy Rehl (siis vaikka
oli yksi hyökkäyksen johtajista!). Hän ei löydä muotoilua sekoilujensa kuvaamiseen, vaan yrittää selittää, ettei tiennyt (!) mikä
oli meneillään. Tämä on tavallaan valtaajien marttyyriyden lähtökohta. Trump
syötti heille ehtimiseen epäoikeudenmukaisuudeksi koetun tunnetta. Tikka: on kysymys siitä, kumpi todellisuus tai mikä
todellisuus voittaa. Mutta ovatko todellisuudet liian kaukana toisistaan?
Trumpilaiset: eivät ole! Demokraatit:
kyllä ovat! Republikaanit voivat vähätellä kongressin valtausta, olihan FBI
soluttanut koko mellakoivan joukon. Syylliset saatiin helpohkosti kiinni.
Itselleni palautuu mieleen jostain teekutsuliikkeen aikaisilta
oikeiston nousun päiviltä seuraava ”totuuden” määritelmä: Jokaisen oma
totuus on yhtä pätevä kuin kenen muun tahansa totuus. Tämä määritelmä
vapauttaa sanojansa objektisvisuuden tavoittelun vaatimuksesta. Kapinoijien
naiivi ajatus vallankumouksesta oli
sisäänrakennettu kapinoijien
kieliin ja mieliin.
Onko koko Capitolin prosessi hajoavan yhteiskunnan kuvaus, jossa ihmiset ovat ryhmäkuntaistuneet
(yksilöllistyneet ja polarisoituneet) peruuttamattomalla tavalla? Vain
ironisessa mielessä voidaan yhtyä ”olkaamme taas yksi ja yhtenäinen kansakunta”
-iskulauseeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti