Olen kahdessa viimeisessä blogikirjoituksessani referoinut
ja arvioinut Ylen Iida Tikan kuusiosaista podcastia ”Mureneva maa”, jossa kuvataan Yhdysvaltain politiikan
haasteita tällä vuosituhannella.
Kuudennessa ja viimeisessä jaksossa Tikka vierailee
syvimmässä etelässä, Mississipin osavaltiossa.
Osa alkaa monen vuosikymmenen takaisella vakivallanteolla, jonka
kohteeksi joutui musta Emmett Till vuonna 1955. Hänet esitellään aiheellisesti tunnettuna mustan vapautusliikkeen
marttyyrina, jonka ruumis löydetään rähjäisestä ladosta valkoisten miesten surmaamana. Jälleen yksi rasistinen
rikos ennen kuin muutoksen tuulet pääsivät puhaltamaan.
Mustat ovat kärsineet yhä uudelleen takaiskun kesken nousun kelvollisiin
elämisen olosuhteisiin. Viimeisin ”backlash”
(takaisku, kellojen kääntäminen takaisinpäin) on seurausta amerikkalaisen
yhteiskunnan polarisoitumisesta ja on tapahtunut 2000-luvulla. Tekee mieli
palata vielä varhaisempaan historiaan.1960-luvulla - osin Emmett Tillin
kohtelun suututtamana -käynnistyi kansalaisoikeusliike, jota John F. Kennedy pitkään
epäröityään asettui tukemaan. Varsinaisen urotyön teki kuitenkin Kennedyn
seuraaja Lyndon B. Johnson, jolla oli poikkeuksellinen kyky käsitellä
kongressin herkkiä tuntoja. Asiaan vaikutti merkittävästi Johnsonin saama
varsinainen landslide-voitto vuoden 1964
presidentinvaaleissa. Laajaan lakipakettiin sisältyi keskeisimpänä äänestysoikeuslaki
(1965).
Paradoksaalisesti republikaanien kärsimä maanvyörymätappio
käynnisti republikaanien uuden nousun. Sen isinä voidaan pitää paitsi
presidentinvaaleissa tappion kärsinyttä oikeistolaista Barry Goldwateria (eikö
hänessä ollutkin vähän Trumpia?), niin myös Ronald Reagania, jonka vaalien yhteydessä
pitämästä kuuluisasta ”Choose for
Freedom” -puheesta (tai ”A Time for Choosing”) voidaan nähdä republikaanien
uuden nousun sarastus. Konservatiivit tuntevat Reaganin puheen pelkästään
nimellä ”THE SPEECH”.
Republikaanien oivallus oli, että huolimatta murskatappiosta
vaaleissa, he saivat miljoonia ääniä. Sillekin voitiin hurrata uuden nousun
merkkinä. Tappio kääntyi varhaiseksi kultamunaksi republikaaneille.
Samalla tapahtui Johnsonin hyvin ymmärtämä paradigman
muutos, kun rotusortoa etelävaltioissa tuolloin kannattaneet demokraatit katkeroituivat Johnsonin
kansalaisoikeuslainsäädäntötyön kehityksestä. Lyndon B. Johnson totesikin
osuvasti: ”Taidettiin menettää etelä”.
::::::::::::::::::::::::::
On ymmärrettävää, että demokraatit etsivät nyt syyllistä
tuoreeseen (2024) tappioonsa. Varsin odotettua on myös, että demokraatit ovat turhautuneina ripottaneet tuhkaa pään
päälle ensi tuskassaan. Mutta vaalit
ovat taas parin vuoden päästä.
Tyypillinen tappion selitys on talouden ongelmat
(erityisesti inflaatio), mutta muitakin on. Kokonaiskuvaa hämärtää täysin
poikkeuksellinen koronaepidemia suurine talousvaikutuksineen.
Olen itsekin tuonut esille (laittoman) maahanmuuton
aiheuttamat työpaikkatappiot kanta- jatyöväestölle, jota republikaanit ovat
häikäilemättä käyttäneet hyväkseen ilman, että heillä itsellään on näyttöjä
ongelman onnistuneesta hoidosta. Vielä on syytä muistaa, että taloudenhoito on
ollut vaalikaudella aneemisella tasolla yleensä länsimaissa. USA:n talous (ml.
ostovoiman kehitys) on ollut pikemminkin piristävä poikkeus verrattaessa muihin
länsimaihin.
Pienempiä syitä vaalitappioon ovat wokeismin sitkeä
esilläolo, kuten myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät
kysymykset (HBLTQ). Pikkutarkka ja puhdasoppinen viipyily näiden asioiden
parissa ärsyttää useimpia.
Vaalitulokseen vaikuttaneista todistamattomista väitteistä
nostaisin esille juuri edellä mainittujen - ja demokraateille ominaisten - periaatteellisten puolitieteellisten ongelmien loputtoman
pohdiskelun ilman, että löytyy kunnollisia vastauksia
republikaanien samaan aikaan keskittyessä vähemmän tieteellisiin
kysymyksiin, so. konkretiaan, kuten työpaikkoihin.
Sivumennen sanoen demokraatit tarvitsisivat samanlaisen
heräyksen tänä päivänä kuin republikaanit kokiessaan varhaisen nousunsa
”Movement Conservatismin” päivinä 1960- 1970- 1980-luvulta lähtien. Eikä
demokraattien tappio 2024 ollut edes mikään landslide-tappio (senaatin
voimasuhteiksi jäi 47-53), vaikka sellaista on väitetty. Päästäkseen samaan backlashiin
kuin republikaanit aiemmin demokraatit tarvitsisivat paluun kannatuksensa
juurille.
Entä sitten demokraattien ylemmyydentuntoinen republikaanisten
kansanmiesten ja -naisten ymmärrykyvyn vähättely? Taidetaan olla arveluttavilla
harhapoluilla, vaikka jokunen argumentti löytyisikin.
:::::::::::::::::::::
Mississipin osavaltio on ehkä USA:n osavaltioista kaikkein takapajuisin.
Sen ilmapiiriä tutkiakseen Iida Tikka vieraili osavaltiossa. Julkiset palvelut
on ajettu alas. Ränsistymisen keskellä
ainoastaan poliisin valvovia silmiä tuntuu riittävän.
Melkein 40 prosenttia Mississipin väestöstä on mustia.
Puuvillaplantaasit aaltoilevat taustamaisemassa symboloiden vuosisataisia
perinteitä. Varallisuus ja valta
keskittyivät valkoiselle vähemmistölle. Vaalien äänestysmenettelystä on tehty hyvin
vaikea, joka vähentää äänestysaktiivisuutta. Äänestystuloksia voidaan manipuloida
piirtämällä vaalipiirit haluttua ryhmää suosivaksi. Vaalilait eivät edesauta äänestämisen oikeudenmukaisuutta
vaan päinvastoin vaikeuttivat sitä.
Yhdysvalloissa äänestyskäyttäytymistä valvotaan äänestäjän ennakkorekisteröinnin
avulla. Tuntuu siltä, että demokratian toteuttaminen on tehty mahdollisimman
hankalaksi. Mississipissä kaivetaan ratkaisuja nykypäivän haasteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti