Yhdysvaltain presidentinvaalit muuttivat etnisiä voimasuhteita

 

 Vuoden 2024 presidentinvaalit ovat herättäneet valtavan määrän spekulaatioita varsinkin tappion kärsineen demokraattisen puolueen sisällä. Ensituskassa on puhuttu maanvyörymätappiosta. Siitä ei ole kysymys. Esimerkiksi senaatin voimasuhteet muuttuivat vain hieman, kylläkin demokraateille tappiolliseen suuntaan.

Kun on päästy tarkemmin analysoimaan vaalien tuloksia, on noussut esille eri äänestäjäryhmien äänestyskäyttäytymismuutokset. Vuosikymmenien ajan Yhdysvallat oli valkoisen keskiluokan hallitsema maa, jossa vähemmistöt eivät päässeet muuttamaan voimatasapainoa.

Viimeisimmät vaalit ovat vaikuttaneet muutoksen herkkyyttä kuvaaviin tunnuslukuihin. Jo vuoden 2020 vaalit korostivat etnisten ryhmien äänestysmuutoksia, Tuoreet vaalit ovat paiskanneet muutoksentuulet esille hytkähdyttävällä tavalla.

Seuraavassa pohdin muutoksen tekijöitä Yhdysvalloissa asuvan historian professorin Marko Maunulan Hesarissa 24.11.2024 ilmestyneen esseen avulla. Kirjoituksen otsake on ”Trumpin laaja kannatus on osoitus rasismin hiipumisesta”.

Soveltuvin osin luotaan myös omaan tietopohjaani perustuen esseetä.

Selvää on, että Donald Trump sai lisää etnisten vähemmistöjen ääniä edellisiin vaaleihin verrattuna. Maunula toteaa raja-aitojen sijainnin muuttuneen etnisistä rajoista koulutusta ja varallisuutta koskeviksi rajoiksi.

Maunula kuvaa vaalin tulosta maanjäristykseksi, jonka olen heti kirjoitukseni alussa hylännyt liioittelevana. Nancy Pelosin mukaan demokraatit voittivat kongressivaaleissa neljä uutta osavaltiota, vaikka tuleva presidentti menestyi hyvin juuri noissa osavaltioissa.

Tappion aiheuttaman järistyksen lisäksi demokraatit kärsivät jälkijäristyksistä, kun etninen puoluekannatuskartta muuttui demokraateille epäedullisesti. Afroamerikkalaisissa Trump kaksinkertaisti kannatuksensa ja latinomiehissä Trump saavutti karkeasti 50 prosentin tason. Varsinkin afroamerikkalaisten nuorten keskuudessa Trump keräsi suosiota.

On syytä arvioida menestyksen syitä etnisen taustan omaavissa ryhmissä. Ainakin voidaan sanoa, että vähemmistöt samaistivat itsensä taloudelliseen menestykseen eikä niinkään etnologiseen taustaansa.

Usein mainittuja syitä demokraattien vaatimattomaan menestykseen olivat amerikkalaisten huolet koskien taloutta ja laitonta maahanmuuttoa. Lisäksi rasitteena olivat heikentyneet suhteet valkoisten liberaalien ja etnisten vähemmistöjen välillä.

Trumpin voiton myötä useat kommentaattorit pelkäsivät lisäuhkana etnonationalismin taudin leviämistä eurooppalaisesta laitaoikeistosta ison veden länsipuolelle.

On monia muitakin vaikuttavia muuttujia, jotka mielestäni rasittivat väestönosien suhteita. Valkoiset olivat kymmeniä vuosia päässeet määrittelemään  ongelmat, jotka rasittivat väestön sisäisiä välejä. Tultaessa tähän päivään vähemmistöt haastoivat enemmistön samaistaen itsensä amerikkalaiseen unelmaan, ei niinkään rodulliseen vähemmistöön. Samaan aikaan valkoisten liberaalien vanhat linnakkeet  uhkasivat rapautua. Ei voi välttyä ajatukselta, että monikymmenvuotinen taistelu paremman elintason puolesta on luonut liberaaleille paitsi tietyn omahyväisyyden tunteen, niin myös jonkinasteisen ”taisteluväsymyksen”.

Trump on samoilla linjoilla Euroopan oikeistopuolueiden kanssa. Maunula toteaa Trumpin puolueen olevan ”matkalla multietniseksi ja kansallismieliseksi oikeistopopulistiseksi puolueeksi”. Vaaleissa  Trump markkinoi teemojansa yksinkertaisilla iskulauseilla populistiseen tyyliin.

Tutkimuksissa 90 prosenttia valkoisista konservatiiveista allekirjoitti iskulauseen ”Yhdysvallat on maailman paras maa”, kun taas valkoisista  liberaaleista samaa mieltä oli vain 31 prosenttia. Trumpistit ja etniset vähemmistöt uskovat ”perinteiseen hyvään” Amerikkaan ja se näkyi vaaleissa trumpilaisen  nationalistisen populismin lujana kannatuksena.

Juuri tuo latinojen ja afroamerikkalaisten usko Yhdysvaltojen ainutlaatuisuuteen (ekseptionalismiin) herättää huomiota kaikkien niiden rasismipuheiden sijasta,  joita olemme vuosikymmeniä kuulleet ja viljelleet.  Maunulan mukaan olemmekin luopumassa rasismin itsepintaisesta perinteestä. Tutkimusten mukaan latinoiden enemmistö (53 prosenttia rekisteröidyistä äänestäjistä) haluaa laittomien maahanmuuttajien massakarkotuksia! Se, että suuri osa latinoista suhtautui torjuvasti kanssasiskojensa ja -veljiensä pyrkimiseen Yhdysvaltoihin (laittomasti) on jo yllätys. Trump ikään kuin ”kaappasi” nämä ryhmät omiksi tukijoikseen. Vaikuttaa siltä, että ihmiset ovat tympääntyneet loputtomaan rasismista jauhamiseen. Jos rasismiin suhtautuminen on  näin radikaalisti muuttunut, niin se on jo ennenkuulumatonta.

Mutta, mutta… tuskinpa löydämme kuitenkaan Euroopasta tällaisia ilmiöitä. Rasismi on edelleen aktuelli ongelma vanhalla mantereella. Ja ollaanko Yhdysvalloissa todella luopumassa ”rasismin itsepintaisesta perinteestä? Tuskinpa sentään.

Joka tapauksessa Maunulan mielestä ihmiset ovat turtuneet rodullistamiseen ja yleensäkin demokraattien versioon identiteettipolitiikasta. He haluavat heitä kohdeltavan yksilöinä, ei osana jotain anonyymia joukkoa, joka on alistettu rutiineille. Maunula: Trumpin kasvava suosio etnisten  vähemmistöjen parissa kertoo rasismin hiipumisesta Yhdysvalloissa!

Amerikka on Maunulan mukaan hitaalla marssilla kohti ”jälkirodullista” Amerikkaa. Siihen eivät näytä vaikuttavan hidastavasti Trumpin pidäkkeettömät  ja älyvapaat tölväykset ja kommentit rasismiin liittyen.

Populismi on  tyrkkinyt eteenpäin  käsitystä, että luokan merkitys kasvaa etnisen identiteetin kustannuksella.