Vanhan hyvän ajan oppien mukaan inflaatio on kaiken pahan alku ja juuri. Nyt juuri ei ole inflaatiovaraa, mutta ”valmisteleva vaihe” on pitkällä. Keskuspankit ovat keksineet oivan keinon selvitä ongelmista: painetaan seteleitä (tai pikemminkin luodaan bittirahaa). Millään määrällä ei näytä olevan väliä.
Kaiken alku oli tietenkin finanssikriisi. Jälleen kerran on syytä muistuttaa, että Keynesin oppien mukaan korkeasuhdanteessa olisi pitänyt säästää. Näin ei tapahtunut, vaan markkinoille tulviva raha pakkautui asuntojen hintoihin muodostaen asuntokuplan. Yhdysvalloissa todellakin velkaelvytettiin korkeasuhdanteessa. Velkaantumista eikä kuplaa pitänyt hillitä, koska vallitsi tehokkaiden markkinoiden oppi, joka ”itsestään” hävittää kuplan aihion.
Nyt sitten ollaan päinvastaisessa tilanteessa. Finanssikriisin rahoitti hyvin pitkälle Kiina jonka, raha – velkaraha – kelpasi halukkaille ja heitä oli paljon. Nyt yritetään selvitä finanssikriisin seuraamuksista ja talouden anemiasta rahalla – jälleen kerran. Ei liene väliä onko kysymys kiinalainen raha tai keskuspankkien painama bittiraha. Ne ovat molemmat potentiaalisia kuplien lähteitä.
Mitä sanoo alan guru Paul Krugman? Kriisin alusta alkaen hän on nolannut inflaation ennustajat ja todennut heidät vääräoppisiksi. Meneillään oleva talouden taantuma ei luo minkäänlaisia edellytyksiä inflaatiolle. Niinpä keskuspankin rahanpainatus on hyväksyttävää. Ainoa vaara talouden toipumiselle ovat verenhimoiset julkisen sektorin leikkaajat, jotka syventävät vaatimuksillaan taantumaa.
Fed on syytänyt rahaa markkinoille ostamalla yksityisten velkoja, asuntorahoittajien velkoja, hallituksen bondeja…. Ja Krugmanin vastustajien mukaan luovat hyperinflaatiolle edellytykset.
Krugman toteaa ironisesti, että Fed on kyllä huolestunut inflaatiosta – nimittäin inflaation alhaisuudesta. Miksi? Siksi, että se vaikeuttaa velkojen lyhentämistä ja pahentaa yksityisen sektorin velkavaikeuksia ja nämä yhdessä taas heikentävät kysyntää, mikä on tuhoisaa talouden orastavan nousun kannalta. Edellä mainituista syistä laaja työttömyys (ml. pitkäaikaistyöttömyys) pitkittyy niin , että Krugmanin mielestä voidaan puhua työttömien luokan synnyttämisestä.
Mihin markkinoille tulviva rahaa menee? Yksi aivan ilmeinen kohde ovat pörssikurssit. Kun normaali inflaatio pysyy maltillisena tai pienenä projisoituu ”inflaatio” pörssikursseihin. Voi vain pohtia, mikä kupla seuraavaksi kehkeytyy ja sitten puhkeaa. Suomessa matalat korot ovat edesauttaneet halvan rahan saantia asunnon hankintaan. Niinpä meille on kehittynyt kuplamainen asuntojen velka/hinta -tilanne, jonka seuraamuksia tuskin kukaan pystyy arvioimaan. Siihen saakka kannattaa väittää, ettei mitään kuplaa ole olemassakaan!
Ratkaisevaksi muodostuu hetki jolloin talous kääntyy uskottavalla tavalla nousuun. Sitä voisi sanoa ”Bernanken hetkeksi”. Tulee kuitenkin olemaan tuskaisaa kerätä markkinoilla oleva raha pois ennenkuin se menee hintoihin. Ehkei sitä halutakaan. Onhan mukavaa antaa inflaation syödä velat. Se on suoraa tulonsiirtoa säästäjiltä velallisille. Jälleen palkitaan väärät tahot, sillä säästäjät eivät ole olleet talouden näivettäjiä. He ovat myös kuluttaneet, koska heillä on ollut siihen varaa.
Tietenkin voidaan yrittää ottaa positiivinen ote kaikkeen edellä kuvattuun. Kun nyt vihdoin on tajuttu, että elvytys ei heikennä taloutta, vaan parantaa sitä niin, että parhaassa tapauksessa kasvu käynnistyy (eikä inflaatio ehdi herätä henkiin). Ja tuotannon kasvulla maksetaan velat suurimmaksi osaksi pois. Keynesiläisyyttä parhaimmillaan! Mutta kuka lyö vetoa tällaisen tulevaisuuden kuvan puolesta?
Mutta asia voidaan nähdä toisinkin. Finanssikriisi loi kansainväliseen talouteen sairauden, jota on pyritty hoitamaan raharohdoilla. Tauti on edelleen piilevänä meissä. Puhkeaminen laajamittaiseksi inflaatio- epidemiaksi on ehkäpä vain ajan kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti